Supreme Court rules injury during voluntary work for employer counts as work accident under Act on Work Accident Insurance.

A oli työskennellyt B:n palveluksessa autonosturinkuljettajana. Lopetettuaan työpäivänsä työmaalla A oli mennyt työnantajansa toiselle työmaalle, jonka yhteydessä hänellä oli väliaikainen asunto. Siellä hän oli ryhtynyt oma-aloitteisesti auttamaan elementtien asennustyössä, jota suoritti aliurakoitsija C suunnittelu- ja työnjohtovastuun ollessa B:llä. Kysymys siitä, oliko tuolloin tapahtunut A:n loukkaantuminen korvattava työtapaturmana.

TapVakL 4 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Taustatiedot

A oli työskennellyt B Oy:n palveluksessa autonosturinkuljettajana. Hän oli 2.10.1997 merkinnyt työtuntilistaan työt päättyneeksi työmaalla kello 16.00. Saavuttuaan työnantajansa toiselle työmaalle, jossa hänellä oli väliaikainen asunto, A oli huomannut elementtiasentajien tarvitsevan apua ja ryhtynyt välittömästi auttamaan elementtien asennuksessa, jolloin hän oli loukkaantunut kello 18.00. Asennustöiden suunnittelu ja työnjohto kuuluivat B Oy:lle. Elementtien asennuksesta vastasi aliurakoitsija C.

Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätös 22.4.1998

Vakuutusosakeyhtiö Pohjola ei myöntänyt A:lle tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia, koska tapaturma ei ollut sattunut työssä eikä lain 4 §:n tarkoittamassa työstä johtuvissa olosuhteissa, vaan A:n vapaa-aikana. A:lla ei ollut lain tarkoittamaa työsuhdetta C:hen.

Tapaturmalautakunnan päätös 1.10.1998

Tapaturmalautakunta, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, lausui, että A oli 2.10.1997 lopettanut työskentelynsä työnantajansa työmaalla ja merkinnyt tuntikorttiin työn päättyneeksi kello 16.00. A:lle ei ollut annettu ohjeita työn jatkamisesta. Tapaturma oli sattunut toisella työmaalla kello 18.00. Tapaturmalautakunta katsoi, ettei A ollut tuolloin ollut tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin tarkoittamassa työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa.

Tämän vuoksi tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturmalautakunnan päätös oli äänestysratkaisu.

Vakuutusoikeuden päätös 25.1.2001

Vakuutusoikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Ingeborg Palmén (eri mieltä), Mirja Lappeteläinen, Annukka Suvioja, Jukka Karhu ja Janne Metsämäki (eri mieltä). Esittelijä Annukka Suvioja.

Eri mieltä olleen jäsen Metsämäen lausunto: Esitetyn selvityksen mukaan A on tapaturmaisesti vahingoittunut 2.10.1997 kello 18.00. Hänen työnsä B Oy:n palveluksessa Pohjoiskaarella sijaitsevalla työmaalla oli päättynyt samana päivänä kello 15.30 ja hän oli tämän jälkeen mennyt saman työnantajan Hiomotiellä sijaitsevalle työmaalle, jossa hänen piti seuraavana aamuna jatkaa työtään. Täällä hän oli auttanut työnantajansa lukuun työskentelevää aliurakoitsijaa tämän suorittamissa elementtiasennuksissa, jolloin tapaturma oli tapahtunut. Jäsen Metsämäki katsoi, että A tapaturman häntä kohdatessa on tehnyt työtä työnantajansa lukuun ja hyväksi. Vaikka muodollinen työaika oli jo päättynyt, on kohtuullista, että sanottu tapaturma on katsottava työtapaturmaksi ja vakuutuslaitos määrätään suorittamaan tapaturman johdosta lainmukainen korvaus ja asia palautetaan vakuutuslaitokselle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Puheenjohtaja Palmén yhtyi Metsämäen lausuntoon.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A uudisti vaatimuksensa 2.10.1997 sattuneen tapaturman korvaamisesta työtapaturmana.

Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola antoi vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.10.2001

Perustelut

A on työskennellyt B Oy:n palveluksessa autonosturinkuljettajana. Työhön on kuulunut muun muassa rakennuselementtien nosto työnantajan eri rakennuskohteissa. A on tarvittaessa osallistunut myös muihin kuin autonosturilla tehtäviin töihin. B Oy on maksanut hänelle palkan noistakin töistä.

B Oy:llä on ollut useita työmaita Helsingin alueella. Lopetettuaan 2.10.1997 työpäivänsä eräällä työmaalla A on mennyt työnantajansa toiselle työmaalle, jonka yhteydessä on ollut hänen väliaikainen asuntonsa. Siellä A on ryhtynyt omaaloitteisesti auttamaan elementtien asennuksessa, jolloin hän on tapaturmaisesti loukkaantunut. Kyseisellä työmaalla elementit on asentanut aliurakoitsija. B Oy:llä on kuitenkin ollut elementtiasennustöiden suunnittelu- ja työnjohtovastuu.

Korkein oikeus katsoo, että osallistuessaan näin kerrotuissa olosuhteissa elementtiasennukseen työnantajansa työmaalla A on tehnyt työtä työnantajansa B Oy:n lukuun ja hyväksi. Hän on siten loukkaantunut tapaturmaisesti tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin tarkoittamassa työssä eikä vapaa-aikanaan.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola määrätään suorittamaan A:lle lainmukainen korvaus 2.10.1997 sattuneen työtapaturman johdosta. Asia palautetaan vakuutusoikeudelle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Markku Arponen ja Pasi Aarnio. Esittelijä Aija Peltola.

---

[SV]

A hade arbetat i B:s tjänst som bilkransförare. Efter avslutad arbetsdag på arbetsplatsen hade A begett sig till en annan av sin arbetsgivares arbetsplatser, i samband med vilken han hade en tillfällig bostad. Där hade han på eget initiativ börjat hjälpa med att montera element. Monteringsarbetet utfördes av underentreprenören C, medan ansvaret för planering och arbetsledning ankom på B. Fråga om en skada som A därvid drabbades av skulle ersättas som olycksfall i arbetet.

L om olycksfallsförsäkring 4 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.