Supreme Court holds business owner liable for falling glass in public premises when cause of breakage remains unexplained.

A:n ollessa asiakkaana B Oy:n omistamassa liikekeskuksessa siellä sijainneen ravintolan seinärakenteeseen kuulunut karkaistusta lasista valmistettu lasiruutu oli rikkoutunut ja pudonnut palasina A:n päälle aiheuttaen hänelle vammoja. Rikkoutumisen syy oli jäänyt epäselväksi. Kun rakenteen turvallisuudesta vastannut B Oy ei siten ollut näyttänyt, että lasin rikkoutuminen olisi johtunut sellaisesta seikasta, josta se ei ollut velvollinen huolehtimaan, B Oy oli velvollinen korvaamaan A:lle lasin putoamisesta mahdollisesti aiheutuneet vahingot.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

A kertoi B Oy:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että hän oli ollut asiakkaana B Oy:n omistamassa kiinteistössä olevassa ravintolassa 15.6.1992, jolloin hänen yläpuolellaan oleva lasiruutu oli rikkoutunut, hän oli saanut päälleen särkynyttä lasia ja sen seurauksena vahingoittunut. Vakuutusyhtiö oli kiinteistön vastuuvakuutuksesta suorittanut korvauksia kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä ansionmenetyksestä ja tutkimuskustannuksista vuoden ajalta tapaturmapäivästä lukien. Vakuutusyhtiö oli 8.5.1995 antamallaan päätöksellä katsonut, ettei 15.6.1993 jälkeen jatkunut työkyvyttömyys ollut enää johtunut vahingosta aiheutuneesta vammasta.

A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta pysyvästä viasta ja haitasta, kivusta ja särystä sekä ansionmenetyksestä. Vaatimusten ensisijaisena perusteena oli vastaajan tuottamus. Lasi oli asennettu puutteellisesti ottamatta turvallisuustekijöitä huomioon. Lasi oli ollut painava ja kannattimet liian pieniä ja se oli kiinnitetty riittämättömästi. Lasit oli asennettu ilman lämpölaajenemisvaraa kiinni toisiinsa. Kiinnikkeet oli kiinnitetty seinään vain yhdellä pultilla eikä lasilevyn reunoja ollut hiottu pyöreiksi. Tiivisteet olivat olleet riittämättömät. Toissijaisesti A katsoi B Oy:n olevan ankarassa vastuussa aiheutuneesta vahingosta. Vahinko oli ainakin tapahtunut olosuhteissa, joissa vastaajalla oli korostettu huolellisuusvelvollisuus, ja se voi vapautua vastuusta vain osoittamalla, että kantaja oli itse jollain tavoin aiheuttanut itselleen vahingon.

B Oy vastusti kannetta katsoen kiinteistönomistajan vastuun voivan syntyä vain tuottamusperusteella, minkä tuottamuksen vastaaja kiisti. Syy lasin särkymiseen oli jäänyt selvittämättä eikä sitä voitu selvittää. Lasin kiinnitystapa oli ollut asianmukainen.

Käräjäoikeuden välituomio 29.11.1996

Käräjäoikeus ratkaisi välituomiolla kysymyksen korvauksen perusteesta. Käräjäoikeus totesi, että oikeuskäytännöstä ja viimeaikaisesta suomalaisesta oikeuskirjallisuudesta ei ollut saatavissa tukea sille käsitykselle, että kiinteistönomistajan vastuu olisi ankaraa vaan se edellytti laiminlyöntiä, huolellisuusvelvoitteen rikkomista. Kiinteistönomistajan vastuun ankaroituminen ilmeni siinä, että huolellisuusvaatimus oli korostunutta silloin, kun kysymys oli kiinteistön turvallisuudesta siellä asioivien kannalta. Kun vastuu perustui tuottamukseen ja ankaroitettuun huolellisuusvelvoitteeseen, sopimusvastuu vastuuperusteena sulkeutui pois ja tässä tapauksessa ottaen huomioon kauppakeskuksen luonne ja se, että kantaja ja vastaaja eivät olleet olleet sopimussuhteessa keskenään, sopimusvastuun säännöt eivät tulleet muutoinkaan sovellettaviksi.

Käräjäoikeus vahvisti, ettei B Oy ollut korvausvastuussa A:n henkilövahingoista.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Heikki Paimio.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.6.1999

Hovioikeus, jossa A haki muutosta, lausui, että kanteessa tarkoitetun vahingon oli aiheuttanut yhtiön yleisölle avoimena olevissa liiketiloissa sijainneen lasin rikkoutuminen ja putoaminen A:n päälle. Lasin putoamisen syytä ei ollut voitu luotettavasti selvittää.

Vahingonkorvausvastuun osalta oli oikeuskirjallisuudessa aiemmin arvioitu liikehuoneistojen asiakkaiden turvallisuusvelvoitteen täyttämättä jättämistä samoin kuin kysymys olisi sopimusvastuusta eli niin sanottuna sopimuksentekorikkomuksena. Sittemmin oikeuskirjallisuudessa oli esitetty, että sopimusvastuusta olisi kysymys silloin, kun vahingon aiheuttaa teko tai toiminta, joka loukkaa sopimuksen luomaa käyttäytymisnormia, ja ettei olisi aiheellista katsoa, että liikehuoneiston omistajan tai muun sellaisen vastuu perustuisi sopimukseen, vaan selkeintä olisi sanoa joko, että omistajalla on korostunut huolellisuusvelvollisuus mahdollisten huoneistoon saapuvien osalta tai että hän on ankarassa vastuussa tarjoamiensa tilojen turvallisuudesta. Sopimuksella sinänsä ei olisi ratkaisevaa vaikutusta, vaan vahinko voisi tapahtua ennen tai jälkeen sopimuksenteon.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden välituomion ja vahvisti, että B Oy oli velvollinen korvaamaan sen omistaman kiinteistön liiketiloissa A:n päälle pudonneesta lasista mahdollisesti A:lle aiheutuneet vahingot. Hovioikeus palautti asian Helsingin käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Holmas, Iiro Kartano ja Helena Sunila. Esittelijä Merja Rinne.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati vahvistettavaksi, ettei se ole korvausvastuussa A:n kanteessa tarkoitetuista vahingoista.

A vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:n ollessa asiakkaana B Oy:n omistamassa liikekeskuksessa siellä sijainneen ravintolan seinärakenteeseen kuulunut karkaistusta lasista valmistettu lasiruutu on rikkoutunut ja pudonnut palasina A:n päälle aiheuttaen hänelle vammoja. Lasin rikkoutumisen syy on jäänyt epäselväksi. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiö vastuussa vahingosta.

Yhtiön omistamat tilat on tarkoitettu liikekeskuksessa asioivien ja siellä liikkuvien yleiseen käyttöön. Yhtiö on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei kiinteistön rakenteista aiheudu vaaraa siellä asioivien turvallisuudelle. Rikkoutunut lasirakenne on tehty yhtiön toimeksiannosta ja yhtiö on huolehtinut sen suunnittelusta. Vaikka esitetyn selvityksen mukaan vastaavanlaista lasia käytettiin yleisesti tällaisissa rakenteissa ja lasirakenne oli asennettu asianmukaisesti, yksi lasiruutu on kuitenkin rikkoutunut ja pudonnut. Tähän ei ole selvitetty olleen mitään kyseisestä rakenteesta ja sen turvallisuudesta vastanneesta yhtiöstä riippumatonta ulkopuolista syytä. Kun rikkoutumisen syy on jäänyt epäselväksi, yhtiö ei ole näyttänyt, että lasin rikkoutuminen olisi aiheutunut sellaisesta seikasta, josta se ei ollut velvollinen huolehtimaan. Yhtiö on sen vuoksi velvollinen korvaamaan A:lle lasin putoamisesta mahdollisesti aiheutuneet vahingot.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Kati Hidén, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Jukka Sippo.

---

[SV]

Då A befann sig som kund i ett affärscentrum, som ägdes av B Ab, hade en glasruta, vilken var tillverkad av härdat glas och ingick i väggkonstruktionen i en restaurang i centret, gått sönder och fallit i bitar på A, som skadades. Orsaken till att rutan gått sönder förblev oklar. Då sålunda B Ab, som svarade för konstruktionens säkerhet, inte visat att glaset gått sönder till följd av en omständighet, som det inte ankom på B Ab att dra försorg om, var B Ab skyldigt att ersätta A de skador som möjligen uppkommit till följd av att glaset fallit ned.