Supreme Court holds employer strictly liable for employee injury from explosion during motor winding drying.

Ammattimaisesti sähkölaitteiden korjausta, huoltamista, uudistamista ja asentamista harjoittaneen yhtiön elinkeinotoiminnassa oli suoritettu sähkömoottorien käämitysten uunikuivausta siten, että haihtuvia ja palavia nesteitä sisältäneeseen lakka- ja ohenninliuokseen kastettuja moottoreita oli kuivattu tätä varten valmistetussa uunissa noin 120 celsiusasteen lämpötilassa.

Yhtiö oli tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa niistä vahingoista, jotka sen työntekijälle oli aiheutunut sähkömoottorin käämitysten uunikuivauksen yhteydessä tapahtuneesta räjähdyksestä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A lausui työnantajaansa ABB Strömberg Service Do 2 Oy:tä (yhtiö) vastaan nostamassaan kanteessa, että hän oli 3.1.1991 työskennellyt yhtiön Jyväskylän huoltokeskuksessa, jossa oli sähkömoottoreiden käämitysten polttamiseen ja kuivattamiseen tarkoitettu yhdistelmäuuni. A oli puolenpäivän aikaan ollut noin 3- 4 metrin päässä kuivatuskäytössä olleesta uunista, kun sen sisällä oli tapahtunut voimakas räjähdys. Uunin molemmat noin 80 kiloa painavat ovet olivat sinkoutuneet useiden metrien päähän. Toinen ovi oli osunut A:han ja hän oli lentänyt rajusti päin kuormalavahyllyä. Tästä hänelle oli aiheutunut kanteessa yksilöidyt vammat, joiden johdosta hän oli pysyvästi työkyvytön.

Toissijaisesti A perusti korvausvaatimuksensa siihen, että yhtiö oli huolimattomuuttaan ja varomattomuuttaan laiminlyönyt ryhtyä kaikkiin niihin tarpeellisiin ja kohtuullisiin toimenpiteisiin, jotka olisivat olleet työturvallisuuslain säännösten ja työsopimuslain 32§:n perusteella välttämättömiä räjähdyksen välttämiseksi. Yhtiö oli siten työsopimuslain 51§:n nojalla vastuussa korvattaviksi vaadituista vahingoista.

Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä. Uunin toiminta ja käyttötarkoitus ei ollut vaarallista eikä uunin käytön vaarallisuus ollut yleisesti tiedossa. Uunin käyttäminen ammattimaisessa toiminnassa ja sen käyttäminen palavien nesteiden kanssa kuivatuksessa ei muodostanut ankaraan vastuuseen perustuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta. Yhtiö kiisti myös syyllistyneensä kanteessa tarkoitettuun tuottamukseen. Lisäksi yhtiö katsoi, ettei A:n työkyvyttömyys ollut seurausta kysymyksessä olevasta työtapaturmasta.

Käräjäoikeuden tuomio 10.11.1997

Taustatietoja, joista asianosaiset olivat yksimielisiä

A oli työskennellyt sähkökoneasentajana yhtiön Jyväskylän toimipisteessä. Jyväskylän huoltokeskuksessa oli ollut käytössä yhdistelmäuuni, jota oli kuumennettu sähköllä. Uunissa oli kuivatettu sähkömoottoreiden käämityksiä noin 120- 150 celsiusasteen lämpötilassa. Uuni oli räjähtänyt 3.1.1991 kuivauskäytön aikana. A oli loukkaantunut uunin räjähdyksessä.

Työnantajan korvausvastuusta

Työnantajan korvausvelvollisuuden työntekijän kärsimästä vahingosta katsottiin monessa tilanteessa syntyvän tuottamuksen perusteella. Työnantaja vastasi tällöin sekä omasta että työntekijöidensä tuottamuksesta. Kun työnantajan ja työntekijän välillä vallitsi sopimussuhde, johon liittyi työsopimuslain 32 §:n mukainen työnantajan velvollisuus huolehtia työturvallisuudesta, saatettiin korvausvelvollisuus perustaa myös sopimusvastuuseen. Sen nojalla työnantajaa voitiin pitää sopimusrikkomuksen perusteella korvausvelvollisena, ellei hän pystynyt osoittamaan, että oli toimittu kaikkea huolellisuutta noudattaen. Vahingonkorvausoikeudessa oli kuitenkin kehitetty myös ankaraa vastuuta koskevia periaatteita. Jos tietylle alalle vakiintui ankaraa vastuuta koskeva korvaussääntö, tuomioistuin oli velvollinen tuomitsemaan korvausta säännön osoittamissa tilanteissa.

Ankarasta vastuusta

Johtopäätökset

Todistajankertomuksista oli pääteltävissä, että uunissa oli alkutuuletuksessa käytetty "pieni tuuletin" ja koko kuivauksen ajan toimiva "kiertoilmatuuletin". Sen jälkeen, kun uunin kytkin oli asennettu kuivausasentoon, uunin alkutuuletus käynnistyi. Alkutuuletuksen kestettyä kymmenen minuutin ajan lämmitys ja kiertoilmatuuletin kytkeytyivät päälle. Lämmitys ja kiertoilmatuuletin oli kytketty toisiinsa siten, että kiertoilmatuulettimen lakatessa toimimasta loppui myös lämmitys.

Kiistatonta oli, että Sterling Covar 2 -lakka ja ohennin F163 olivat sopivia käytettäväksi sähkömoottoreiden kuivauksessa kysymyksessä olevassa uunissa. Todistajankertomuksista oli pääteltävissä, että ksyleeni oli tulenarka, bensiiniin rinnastettavissa oleva II-luokan palava ja haihtuva neste, jolle oli tyypillistä, että se muodosti ilman kanssa räjähtäviä kaasuseoksia. Myös lakan ja ohentimen sisältämä isobutanoli oli II-luokan palava ja haihtuva neste. Todistajankertomuksista oli edelleen pääteltävissä, että yhtiön Jyväskylän huoltokeskuksen työntekijät eivät olleet olleet kovin hyvin selvillä lakan ja ohentimen ominaisuuksista.

Kuivausprosessista, uunin toiminnasta sekä lakan ja ohentimen koostumuksesta esitetystä näytöstä oli pääteltävissä, että lakka- ja ohenninseokseen kastetun sähkömoottorin kuivaus noin 120 asteisessa uunissa tapahtui siten, että uuniin laitetussa moottorissa ollut lakasta ja ohentimesta koostunut haihtuva seos höyrystyi ja kuivui uunin lämmön johdosta. Höyrystyneen seoksen räjähtäminen estettiin johtamalla uuniin puhdasta ilmaa puhaltimien, ensiksi "pienen alkutuulettimen", mutta pääasiassa "suuren kiertoilmatuulettimen" avulla. Esitetystä näytöstä oli myös pääteltävissä, että kuivausprosessin etenemistapa ja tuuletuksen ratkaiseva merkitys oli ollut yhtiön edustajien tiedossa.

Todistajankertomusten perusteella ei voitu tehdä varmaa johtopäätöstä siitä, mistä räjähdys oli johtunut. Todistajankertomuksista oli kuitenkin pääteltävissä, että räjähdys oli syntynyt tilanteessa, jossa ksyleenin ja isobutanolin alin räjähdysraja uunissa oli ylittynyt ja jossa ilmanvaihto uunissa oli jostakin syystä estynyt ja jossa esimerkiksi kipinä tai lämmin pinta oli sytyttänyt ilmassa olleen seoksen. Syytä ilmanvaihdon estymiseen ei ollut pystytty osoittamaan. Esitetystä selvityksestä oli myös pääteltävissä, että räjähdyksen syntymisen mahdollisuus oli teoreettisesti ollut yhtiön edustajien tiedossa.

Sen johdosta, että yhtiön oli katsottu olevan ankarassa vastuussa A:lle aiheutuneista vahingoista, kysymys siitä, oliko yhtiö vastuussa A:n vahingoista tuottamuksen perusteella, ei tullut käräjäoikeuden arvioitavaksi.

Käräjäoikeus katsoi A:n saaneen uunin räjähtämisen seurauksena kanteessa tarkoitetut vammat ja hänen työkyvyttömyytensä johtuneen tästä työtapaturmasta. Käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle korvauksia pysyvästä viasta ja haitasta, kivusta ja särystä sekä työansion menetyksestä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Husso.

Helsingin hovioikeuden päätös 4.2.1999

Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa ankaran vastuun soveltamisen tueksi esitetyt seikat olivat tunnusomaisia ankaran vastuun sääntelemille tapauksille, joissa oikeuskäytännön mukaan oli yleensä ollut kysymys teknisen kehityksen aiheuttamista vahinkoriskeistä. Tältä osin hovioikeus hyväksyi tuomion perustelut.

Asiassa esitetystä selvityksestä ilmeni, että sähkömoottoreiden käämitysten kuivaus oli suoritettu siten, että moottori oli upotettu lakka-altaaseen. Sen jälkeen se oli nostettu ylös ja ylimääräinen lakka oli valutettu pois. Moottori oli tämän jälkeen pantu kuivaus- eli kombinaattiuuniin. Käyttö- ja turvallisuusselosteiden mukaan ksyleeniä ja butanolia sisältävä lakka ja ohennin oli luokiteltu II-luokan palaviksi, haihtuviksi nesteiksi. Ksyleenin itsesyttymislämpötila oli 480 celsiusastetta. Kiistatonta oli, että aineet olivat olleet sopivia käytettäväksi uunin kuivatusprosessissa. Lakan ja ohentimen ei ollut osoitettu olleen niin syttymisherkkiä, että ankaran vastuun soveltaminen voisi tulla kysymykseen pelkästään niiden käytön perusteella.

Esitetyn selvityksen mukaan sähkömoottoreiden lakan kuivaukseen käytetty kombinaattiuuni ei sinänsä ollut vaarallinen eikä sen ollut näytetty olleen virheellinen, puutteellinen tai kuluneisuutensa vuoksi taikka muustakaan syystä huonokuntoinen. Uuni oli ainakin sitä vuonna 1986 hankittaessa ollut ajanmukainen ja soveltunut käyttötarkoitukseensa. Uunia ja kuivatusprosessissa käytettyjä palavia nesteitä oli myös käsitelty käyttö- ja turvallisuusselosteiden mukaisesti. Käytettäessä uunia polttouunina se oli tosin aikaisemmin "poksahdellut". Tällöin sen lämpötila oli kuitenkin ollut noin 380 celsiusastetta, kun sen lämpötila kuivatusprosessin aikana oli ollut vain noin 120 celsiusastetta. Uunin käytössä kuivatusprosessin yhteydessä ei ollut aikaisemmin ilmennyt ongelmia.

Käräjäoikeuden perustelujen mukaan räjähdyksen syystä ei ollut voitu tehdä varmaa johtopäätöstä. Ilmanvaihto uunissa oli jostakin syystä estynyt. Tämänkään syytä ei ollut voitu selvittää. Käräjäoikeuden mukaan räjähdyksen syntymisen mahdollisuus oli teoreettisesti ollut yhtiön edustajien tiedossa. Tästä vedettyä johtopäätöstä ankaran vastuun soveltamiselle hovioikeus ei pitänyt oikeana.

Edellä olevaan ja asiassa esitettyyn kokonaisselvitykseen nähden käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksessa lueteltuja seikkoja ei yksin tai yhdessä muiden seikkojen kanssa ollut pidettävä riittävinä, jotta yhtiön korvausvastuu A:lle aiheutuneista vahingoista olisi määräytynyt ankaran vastuun mukaan. Sen vuoksi käräjäoikeuden tuomio siltä osin kuin se perustui A:n ensisijaiseen kanneperusteeseen oli kumottava.

A oli kuitenkin kanteensa tueksi toissijaisesti vedonnut myös yhtiön työsopimuslain 32 ja 51 §:n mukaiseen sopimusperusteiseen korvausvastuuseen. Käräjäoikeus ei ollut A:n ensisijaisen kanneperusteen hyväksyessään lainkaan arvioinut kysymystä siitä, oliko yhtiö tuottamuksen perusteella vastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta.

Näin ollen ja kun hovioikeus ei asian laatuun ja oikeusastejärjestykseen nähden voinut ottaa toissijaista tuottamukseen perustuvaa kannetta suoraan tutkittavakseen, asia tuli lausunnon antamiseksi siitä palauttaa käräjäoikeuteen.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Järvelä, Juusela ja Jalanko. Esittelijä Arto Mäkihannu.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Yhtiö antoi siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on kanteessaan vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan hänelle tapaturman johdosta syntyneet vahingot ensisijaisesti tuottamuksesta riippumattoman, ankaran vastuun perusteella.

Tuottamuksesta riippumaton vastuu on oikeuskäytännössä hyväksytty ilman nimenomaista lain säännöstä vain rajoitetusti. Yleensä tällainen vastuu on liitetty vaaralliseen toimintaan tai tilanteisiin, joissa on luotu ilmeinen vaara käyttämällä tai varastoimalla suuria energiamääriä taikka vaarallisia aineita. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu ankaran vastuun voivan tulla kysymykseen toiminnassa, joka ei sinänsä ole vaarallista, mutta johon liittyy sellainen vaaratekijä, joka yleisen elämänkokemuksen mukaan ei ole täysin hallittavissa, vaan saa tietyissä olosuhteissa aikaan vahinkoa (esimerkiksi KKO 1969 II 42 ja 1997:48). Ankaran vastuun tyypillinen soveltamisalue on sellainen elinkeinotoiminta, jossa vaarannetaan toisten turvallisuutta taloudellisen hyödyn saamiseksi.

Yhtiön on täytynyt olla tietoinen sanotusta räjähdysvaarasta. Yhtiöllä on ollut lisäksi mahdollisuus valvoa, että uuni toimii asianmukaisesti eikä räjähdysvaaraa synny. Sen sijaan yhtiön työntekijät eivät ole voineet varautua sattuneeseen yllättävään räjähdykseen suojautumalla siitä aiheutuvilta vahingoilta. Räjähdyksessä A:lle on aiheutunut henkilövahinkoja. Vahingot ovat aiheutuneet elinkeinotoiminnassa, jota yhtiö on harjoittanut taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo olevan kohtuullista, että yhtiö kantaa riskin kysymyksessä olevien vahinkojen syntymisestä. Yhtiö on siten tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa A:n vahinkojen korvaamisesta.

Yhtiö on hovioikeudelle tekemässään valituksessa esittänyt muun ohella väitteen siitä, että A:n työkyvyttömyyden perusteena olevat vammat eivät olleet johtuneet 3.1.1991 sattuneesta työtapaturmasta. Lisäksi yhtiö on vaatinut kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta A:lle maksettavaksi tuomittujen korvausten alentamista. Palauttaessaan asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi hovioikeus ei ole antanut asiaratkaisua yhtiön edellä kerrotuista vaatimuksista. Korkein oikeus ei ota vaatimuksia suoraan ratkaistavakseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Palaja, Kitunen, Arponen ja Välimäki. Esittelijä Marja Räbinä.

---

[SV]

I ett bolag som yrkesmässigt reparerade, underhöll, förnyade och installerade elektriska apparater hade elmotorers spollindningar ugnstorkats så att motorer som blötts med en lack- och förtunningslösning som innehöll avdunstande och brännbara vätskor hade torkats i en temperatur som var ca 120 oC i en ugn som var tillverkad för ändamålet.

Bolaget var oberoende av vållande ansvarigt för de skador som hade orsakats en arbetstagare av en explosion i samband med ugnstorkningen av elmotorlindningar.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.