Supreme Court allows victim's prior statement as evidence when witness refuses to testify in court.

Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli pahoinpidellyt B:tä. B selitti häntä käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuulusteltaessa, että hän ei halunnut lausua asiassa mitään. B:n ei asianomistajana tarvinnut kertoa mitään eikä vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. B:n esitutkinnassa antama kertomus saatiin tässä tapauksessa lukea käräjäoikeuden pääkäsittelyssä ja ottaa todisteena huomioon. Kun A:lla ei ollut B:n kieltäytymisen johdosta tilaisuutta kuulustuttaa B:tä ja kun muu jutussa esitetty näyttö ei ollut riittävä selvitys A:n syyllisyydestä, syyte hylättiin. (Ään.)

ROL 6 luku 7 § 2 mom

OK 17 luku 32 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte, asian käsittely ja ratkaisut Espoon käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi asian pääkäsittelyssä 10.6.1998, että A oli 23.8.1997 Espoossa tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle heidän yhteisessä asunnossaan lyömällä nukkumassa ollutta B:tä nyrkillä kasvoihin, iskemällä lihaveitsellä B:tä oikeaan reiteen ja lähtemällä tulemaan B:n päälle veitsi kädessään, jolloin B oli tarttunut oikealla kädellään lyöntiasennossa olleen A:n veitseen seurauksin, että A:n vetäistessä veistä taaksepäin se oli tehnyt viillon B:n oikean käden etusormeen.

Koska pahoinpitelyssä oli käytetty teräasetta ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä.

B, jolla ei ollut asianomistajana vaatimuksia A:ta kohtaan, katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä säädetty todistajan kokonaiskieltäytymisoikeus koski häntä A:n kihlattuna.

Käräjäoikeus katsoi käsittelyratkaisussaan, että asianomistajalla ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n säännös huomioon ottaen saman luvun 20 §:ään perustuvaa oikeutta kieltäytyä todistelutarkoituksessa tapahtuvasta kuulustelusta.

A kiisti syytteen. B:n kieltäydyttyä kertomasta asiasta mitään syyttäjä luki hänen esitutkinnassa antamansa kertomuksen, jonka mukaan A oli menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus katsoi, että B:n esitutkinnassa antama kertomus oli siten oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentin nojalla tullut lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi asiassa.

Todistaja C kertoi kuulustelleensa esitutkinnassa B:tä, joka oli antanut kertomuksensa oma-aloitteisesti. Ilmeisesti C oli esitellyt takavarikoitua lihaveistä B:lle, joka oli sanonut, että veitsi oli sama, jota A oli käyttänyt pahoinpitelyssä. C oli havainnut B:n kädessä siteet ja B:n housun lahkeessa noin viiden senttimetrin pituisen reiän. C ei ollut nähnyt B:ssä vammoja.

C:n mukaan B oli ilmoittanut poliisipäivystykselle asiasta. Esitutkintapöytäkirjan ilmoitusosassa oleva merkintä henkilökohtaisesti tarkoitti C:n mukaan sitä, että B oli itse kertonut tapahtuman järjestyspoliisin partiolle.

Pääasiaratkaisussaan käräjäoikeus lausui B:n esitutkintakertomuksen ja sitä tukevien C:n havaintojen perusteella näytetyksi, että A oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä 8 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistus määrättiin ehdolliseksi 30.6.2000 päättyvin koetusajoin.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ovaskainen sekä lautamiehet Suuronen, Niinikoski ja Harjunpää.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.12.1998

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Holmas ja Hokkanen sekä sijaisjäsen, viskaali Rinne. Esittelijä Kirsi Pulkkinen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan A vaati syytteen hylkäämistä näyttämättömänä. A katsoi, että B:llä oli ollut hänen kihlattunaan oikeus asianomistajana kieltäytyä todistelutarkoituksessa kuulusteltaessa kertomasta mitään asiassa eikä käräjäoikeus olisi saanut nojautua B:n esitutkinnassa antamaan kertomukseen näyttönä A:n syyllisyydestä.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asianomistaja B, jota on kuultu esitutkinnassa, on kieltäytynyt käräjäoikeudessa kertomasta mitään. Käräjäoikeus on katsonut käsittelyratkaisussaan, ettei asianomistajalla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n säännös huomioon ottaen ollut saman luvun 20 §:ään perustuvaa oikeutta kieltäytyä todistelutarkoituksessa tapahtuvasta kuulustelusta. Käräjäoikeus on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentin nojalla ottanut näyttönä huomioon virallisen syyttäjän pääkäsittelyssä lukeman B:n esitutkinnassa antaman kertomuksen.

Asianomistajan ei tarvitse häntä todistelutarkoituksessa kuulusteltaessa kertoa mitään eikä vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Näin ollen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20§:n säännökset todistajan oikeudesta kieltäytyä todistamasta eivät koske asianomistajaa.

Asiassa on kysymys ensiksikin siitä, onko asianomistaja B:n esitutkintakertomus voitu lukea käräjäoikeudessa pääkäsittelyssä, kun B on siellä selittänyt, että hän ei halua lausua mitään asiassa.

Kuulusteltaessa asianosaista todistelutarkoituksessa noudatetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:ssä säädetään todistajan kuulustelemisesta. Viimeksi mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan todistajan aikaisemmin poliisiviranomaiselle antama kertomus saadaan lukea todistajaa kuulusteltaessa tuomioistuimessa muun muassa silloin, kun todistaja kuulustelussa selittää, että hän ei voi tai halua lausua mitään asiassa. Kun B on käräjäoikeudessa tapahtuneessa kuulustelussa selittänyt, ettei hän halua lausua mitään asiassa, B:n esitutkintakertomus on saatu lukea käräjäoikeuden pääkäsittelyssä.

Toiseksi kysymys on siitä, mikä merkitys pääkäsittelyssä luetulle B:n esitutkintakertomukselle voidaan antaa syytettä tukevana todisteena.

Myös Suomessa vanhastaan voimassa olevan yleisen oikeudenkäyntiä koskevan periaatteen mukaan syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan. Tämä periaate on nimenomaisesti lausuttu julki myös Suomea sitovissa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 8/1976) 14 artiklan 3 kappaleen e kohdassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) 6 artiklan 3 kappaleen d kohdassa. Periaate koskee paitsi todistajia myös todistelutarkoituksessa kuultavaa asianomistajaa. B:n kieltäydyttyä kertomasta käräjäoikeudessa mitään A:lla ei ole ollut mahdollisuutta kuulustuttaa B:tä.

Syytettä tukevat B:n esitutkinnassa antaman kertomuksen lisäksi seuraavat asiassa esitetyt todisteet: B:tä esitutkinnassa kuulustelleen rikosylikonstaapelin todistajana käräjäoikeudessa antama kertomus, jonka mukaan rikosylikonstaapeli muun muassa oli havainnut, että B:llä oli ollut siteet kädessä ja reikä housun lahkeessa, sekä B:n ja A:n asunnosta takavarikoitu lihaveitsi. B:n esitutkinnassa antama kertomus on siten ollut pääasiallinen näyttö asiassa ja sillä on näin ollen ollut ratkaiseva merkitys sille, että A:n on voitu katsoa syyllistyneen siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Koska A:lla ei edellä mainitusta syystä ole ollut tilaisuutta kuulustella tai kuulustuttaa B:tä ja koska muu jutussa esitetty näyttö ei ole riittävä selvitys A:n syyllisyydestä, jutussa ei ole selvitetty, että A olisi syyllistynyt siihen rikolliseen tekoon, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte törkeästä pahoinpitelystä hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Wirilander, Möller, Arponen (eri mieltä) ja Välimäki. Esittelijä Hannu Kiuru.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Arponen: Asianomistajan ei tarvitse häntä todistelutarkoituksessa kuulusteltaessa kertoa mitään eikä vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Näin ollen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n säännökset todistajan oikeudesta kieltäytyä todistamasta eivät koske asianomistajaa.

Asiassa on kysymys ensiksikin siitä, onko asianomistajan esitutkintakertomus voitu lukea käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, kun asianomistaja on siellä selittänyt, että hän ei halua lausua mitään asiassa.

Kuulusteltaessa asianosaista todistelutarkoituksessa noudatetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:ssä säädetään todistajan kuulustelemisesta. Viimeksi mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan todistajan aikaisemmin poliisiviranomaiselle antama kertomus saadaan lukea todistajaa kuulusteltaessa tuomioistuimessa muun muassa silloin, kun todistaja selittää, että hän ei voi tai halua lausua mitään asiassa. Totean, että asianomistajan esitutkintakertomus saadaan lukea käräjäoikeuden pääkäsittelyssä silloin, kun asianomistaja on käräjäoikeudessa tapahtuneessa kuulustelussa selittänyt, ettei hän halua lausua mitään asiassa.

Toiseksi kysymys on siitä, mikä merkitys pääkäsittelyssä luetulle asianomistajan esitutkintakertomukselle voidaan antaa syytettä tukevana todisteena.

Kolmanneksi asiassa on kysymys siitä, mikä merkitys edellä mainittuja yleisiä asianomistajaa koskevia sääntöjä sovellettaessa on sillä, että B on A:n kihlattu. Estääkö kihlaus tässä tapauksessa kuitenkin sen, että B:n esitutkintakertomus luetaan käräjäoikeuden pääkäsittelyssä ja sitä hyödynnetään syytettä tukevana todisteena.

Syytettä tukevat B:n esitutkinnassa antaman kertomuksen lisäksi seuraavat asiassa esitetyt todisteet: B:tä esitutkinnassa kuulustelleen rikosylikonstaapelin todistajana käräjäoikeudessa antama kertomus, jonka mukaan B:llä oli ollut siteet kädessä ja reikä housun lahkeessa, sekä B:n ja A:n asunnosta takavarikoitu lihaveitsi. B:n esitutkinnassa antama kertomus on siten ollut pääasiallinen näyttö asiassa. Koska A:lla ei edellä mainitusta syystä ole ollut tilaisuutta kuulustella tai kuulustuttaa B:tä ja koska B:n esitutkintakertomus on ollut ratkaiseva näyttö siitä, että A oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta, päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

---

[SV]

Omröstn.

Åklagaren hade yrkat straff på A för att han misshandlat B. B förklarade då hon hördes i bevissyfte i tingsrätten, att hon inte ville yttra sig i saken. B behövde inte som målsägande berätta någonting och inte heller besvara frågor som framställts till henne. B:s vid förundersökningen angivna berättelse fick i detta fall läsas upp vid huvudförhandlingen och tas i betraktande som bevis. Då A inte på grund av B:s vägran haft tillfälle att förhöra B och annan i målet framställd bevisning inte utgjorde tillräcklig bevisning om A:s skuld förkastades åtalet.

L om rättegång i brottmål 6 kap 7 § 2 mom

RB 17 kap 32 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.