Supreme Court dismisses fraud charge where debtor failed to disclose a timber sale without legal duty to do so.

Ulosmitattaessa A:lta osuutta kiinteistöstä A ei ilmoittanut ulosottomiehelle ennen ulosmittausta tekemästään kiinteistöä koskeneesta metsänhakkuusopimuksesta. A:sta ei ollut tehty ulosottoselvitystä eikä ollut väitetty, että ulosottomies olisi muutoinkaan pyytänyt A:lta tietoja hänen omaisuudestaan. Kun velallisella ei ollut lain perusteella velvollisuutta oma-aloitteisesti antaa ulosottomiehelle tietoja varoistaan ja tuloistaan, A ei ollut syyllistynyt velallisen petokseen. (Ään.)

RL 39 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Lappeenrannan käräjäoikeuden tuomio 8.10.1998

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä, johon eräät ulosottovelkojat olivat yhtyneet, selvitetyksi, että A oli 19.3.1996 Lappeenrannassa hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä ulosottomenettelyssä salannut ulosottoviranomaiselta 20.2.1996 Enso-Gutzeit Oy:n kanssa tekemänsä metsänhakkuusopimuksen. A:lta oli ulosmitattu hänen omistamansa osuus Lemin kunnassa olevasta tilasta. Enso-Gutzeit Oy oli sitten toteuttaessaan metsänhakkuusopimuksen mukaisia hakkuita tilittänyt A:lle 144000 markkaa 19.7.1996 ja 134543,60 markkaa 16.8.1996 eli yhteensä 278543,60 markkaa, josta summasta neljäsosa eli 69635,90 markkaa oli ollut A:n osuutta. Velkojille oli aiheutunut ainakin 69635,90 markan suuruinen vahinko.

Käräjäoikeus katsoi todistajana kuullun avustavan ulosottomiehen kertomuksella selvitetyksi, että A oli ollut paikalla ulosmittaustilaisuudessa 19.3.1996. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että A ei olisi ymmärtänyt ilmoittaa metsänhakkuusopimusta erityisesti ottaen huomioon, että A oli metsäkaupan tilityksen mukaan saanut vain muutamaa päivää aikaisemmin eli 15.3.1996 etumaksun metsänhakkuusopimuksen perusteella ja että metsänhakkuusopimus oli tehty noin kuukausi ennen ulosmittausta. Rikoslain 39 luvun 2 §:n säännös ei edellyttänyt, että omaisuuden salaaminen olisi tapahtunut ulosmittausselvitystä tehtäessä.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 39 luvun 2§:n 1 momentin nojalla velallisen petoksesta 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistuksen. Lisäksi A velvoitettiin suorittamaan ulosottovelkojille vahingonkorvausta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anttila sekä lautamiehet Saajanen, Sairanen ja Svinhufvud.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 2.3.1999

A valitti hovioikeuteen. Toimitettuaan pääkäsittelyn hovioikeus katsoi lausumillaan perusteilla, että A oli ollut läsnä 19.3.1996 toimitetussa ulosmittauksessa.

Hovioikeus totesi A:n ilmoitusvelvollisuuden osalta seuraavaa. A oli kertonut hoitaneensa yksin 19 vuotta kysymyksessä olevan tilan omistaneen kuolinpesän asioita. Lisäksi A oli kertonut tehneensä metsäkauppoja aikaisemminkin. Nyt kysymyksessä olevien tapahtumien aikana A oli kertonut olleensa useasti Latviassa siellä harjoittamansa yritystoiminnan ja siinä syntyneiden ongelmien vuoksi, mikä ilmeni osittain myös avustavan ulosottomiehen kertomuksesta. Tämän vuoksi hän ei tiennyt, että hänen nimissään olleelle, mutta tosiasiassa kuolinpesälle avatulle pankkitilille oli 15.3.1996 eli neljä päivää ennen 19.3.1996 tehtyä ulosmittausta maksettu hänen 20.2.1996 kuolinpesän edustajana tekemänsä metsäkaupan etumaksu määrältään 122 000 markkaa lisättynä arvonlisäveron määrällä.

Avustava ulosottomies oli 19.3.1996 kertonut, että A:sta oli vuonna 1993 tehty ulosottoselvitys sekä että hänen omaisuuttaan oli myös aikaisemmin ulosmitattu.

Ulosmittauksen kohteena oli 19.3.1996 ollut A:n osuus käräjäoikeuden tuomiossa mainitusta tilasta. A oli itse tehnyt tätä samaista tilaa koskevan metsäkaupan saman vuoden helmikuussa. A:n oli täytynyt olla tietoinen metsäkaupan taloudellisesta merkityksestä tilan ja tätä kautta hänen oman osuutensa arvoon sekä metsäkaupasta saatavasta tulosta aikaisempien ulosmittauksien ja tekemiensä metsäkauppojen perusteella. Tämän vuoksi A:lla oli ollut tekemäänsä metsäkauppaa koskeva erityinen ilmoitusvelvollisuus ulosmittauksessa. Laiminlyömällä ilmoitusvelvollisuutensa A oli syyllistynyt syytteessä kerrottuun velallisen petokseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tasa, Setälä ja Mikkola. Esittelijä Helena Metso.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Virallinen syyttäjä ja yksi ulosottovelkojista vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

A:lta on 19.3.1996 ulosmitattu hänen omistamansa osuus käräjäoikeuden tuomiossa mainitusta kiinteistöstä. Ulosmittauksen jälkeen A:lle on tilitetty hänen ennen ulosmittausta kiinteistön omistajien puolesta solmimansa metsänhakkuusopimuksen perusteella yhteensä 278 543,60 markkaa, mistä määrästä A:n osuus on ollut yksi neljäsosa. Asiassa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt rikoslain 39 luvun 2§:ssä tarkoitettuun velallisen petokseen, kun hän ei ollut ilmoittanut ulosottomiehelle sanottua metsänhakkuusopimusta.

Rikoslain 39 luvun 2 §:n mukaan velallisen petoksesta tuomitaan velallinen, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä muun muassa ulosottomenettelyssä salaa omaisuuttaan. Velallisella on ulosottolain 3 luvun 33 §:n mukaisessa ulosottoselvityksessä velvollisuus antaa tiedot muun muassa varoistaan ja tuloistaan. A:sta ei ole tehty ulosottoselvitystä eikä asiassa ole väitetty, että ulosottomies olisi muutoinkaan pyytänyt A:lta tietoja hänen omaisuudestaan. Sen vuoksi ja koska velallisella ei ole lain perusteella velvollisuutta oma-aloitteisesti antaa ulosottomiehelle tietoja varoistaan ja tuloistaan, A ei ole syyllistynyt velallisen petokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Syyte hylätään ja A vapautetaan rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki ja pertti Välimäki. Esittelijä Jussi Heiskanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas:

A:lta on 19.3.1996 ulosmitattu hänen omistamansa tilanosuus. Kysymys on siitä, onko A salaamalla ulosmittauksessa 20.2.1996 solmimansa tilaa koskevan metsänhakkuusopimuksen, jonka perusteella ostaja on sittemmin tilittänyt 278543,60 markkaa, syyllistynyt velallisen petokseen.

Velallisen petos ulosotossa täyttyy omaisuuden aktiivisella salaamisella, mutta myös passiivisesti, ylläpitämällä väärää käsitystä varallisuudesta. Tunnusmerkistö voi jäädä toteutumatta, jos velallisella ei ole ollut velvollisuutta ilmoittaa omaisuuttaan. Nyt ei ole ollut käsillä tällainen tilanne. Omaisuus on ollut ulosottoviranomaisen tiedossa eikä ulosottoselvityksen tekeminen ole ollut sen vuoksi tarpeen. Arvioitavana on se, onko A voinut ylläpitää luovutuksella aikaansaamansa ulosottoviranomaisen erehdystä ulosoton kohteen osalta. A:n menettelystä on seurannut metsänmyyntitulojen jääminen ulosoton ulkopuolelle.

Hovioikeuden tavoin katson A:n edellä mainituissa erityisissä olosuhteissa olleen velvollinen ilmoittamaan metsänhakkuusopimuksesta. Laiminlyönnillään hän on ylläpitänyt ulosottoviranomaisen erehdystä ja siten syyllistynyt velallisen petokseen. Hovioikeuden tuomiota ei ole syytä muuttaa.

---

[SV]

Omröstn.

När en andel i en fastighet utmättes av A hade A inte underrättat utmätningsmannen om ett skogsavverkningskontrakt som han hade ingått före utmätningen och som gällde fastigheten. Någon utsökningsutredning angående A hade inte gjorts och det hade inte heller påståtts att utmätningsmannen på något annat sätt skulle ha begärt upplysningar av A om dennes egendom. Eftersom gäldenären inte med stöd av lag var skyldig att på eget initiativ ge utmätningsmannen upplysningar om sina tillgångar och inkomster, hade A inte gjort sig skyldig till gäldenärsbedrägeri.

SL 39 kap 2 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.