Supreme Court allows partial compensation for hydro plant investments rendered obsolete by new river protection laws.

Voimayhtiö oli vuoteen 1970 mennessä rakentanut Iijoen alajuoksulle viisi voimalaitosta, joihin oli tehty varaukset kolmansia koneistoja varten luottaen siihen, että koko Iijoki tullaan valtioneuvoston v.1959 tekemän päätöksen mukaisesti säännöstelemään. Koskiensuojelulain säätämisen vuoksi nämä suojelualueen ulkopuolella olevat rakenteet kävivät osittain tarpeettomiksi. Tästä määrättiin korvaus koskiensuojelulain 3 §:n 1 momentin nojalla. (Ään.)

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Toimitus

Pudasjärven kunnan Kollajan kylässä sijaitsevalla koskitilalla Kollajan Voima RN:o82 suoritetussa koskiensuojelulain mukaisessa korvaustoimituksessa Pohjolan Voima Oy vaati muun ohella korvausta Kollajan voimalaitos- ja säännöstelyhankkeen tutkimisesta ja suunnittelemisesta aiheutuneista hukkaan menneistä kustannuksista 25 435 664 markkaa sekä muista erityisistä toimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista 117 014 000 markkaa, koska Pohjolan Voima Oy oli rakentanut Iijoessa viiteen voimalaitokseen rakenteita ja laitteita, jotka oli ollut määrä hyödyntää sen jälkeen kun valtioneuvoston lupaama Iijoen säännöstely oli kokonaisuudessaan toteutettu. Rakenteet ja laitteet olivat koskiensuojelulain seurauksena käyneet yhtiölle hyödyttömiksi.

Toimituksen kuluessa lunastustoimikunta oli todennut, että kaikki Pohjolan Voima Oy:lle aikaisemmin vaaditut korvaukset oli toimituksessa pyydetty osoittamaan Pohjolan Voima Oy:n tytäryhtiölle Iijoen Voima Oy:lle, jolle koskitilojen omistus oli siirtynyt ja näin ollen myös vesivoima Iijoessa.

Lunastustoimikunta totesi 26.4.1994 lopetetussa toimituksessa suunnittelukustannusten osalta, ottaen huomioon koskiensuojelulain eduskuntakäsittelyn, hallituksen esityksen ja professorien Hidénin ja Wirilanderin lausunnot, että koskiensuojelulaki esti sekä varsinaisten vesivoimalaitosten rakentamisen että myös vesistön säännöstelyn koskiensuojelulain tarkoittamalla suojelualueella suojelualueen ulkopuolella sijaitsevan voimalaitoksen käyttöön ottamiseksi. Kielto koski siten myös Kollajan altaan rakentamista. Niin sanottu Siurua-hanke ja Kollaja-hanke olivat olleet lunastustoimikunnan mielestä saman Iijoen keskiosan vesivoiman käyttöönottamiseksi tarpeellista suunnitteluhanketta, joka oli suunnittelun kestäessä jalostunut Kollajan voimalaitos- ja allashankkeeksi. Sen toteuttamiseksi oli haettu vesioikeuden lupaa.

Lunastustoimikunta katsoi, ettei Pohjolan Voima Oy:n kustannuslaskelmiin sisältynyt sellaisia yleissuunnittelukustannuksia, joita ei olisi tullut korvata, vaan kustannukset johtuivat nimenomaan aiottuun rakentamiseen liittyneestä rakennussuunnittelusta mukaanlukien erilaiset ympäristöselvittelyt. Se, millä nimellä kulloinenkin hanke oli kulkenut, ei ollut ratkaisevaa korvausten määräämiselle. Tämän perusteella ja ottaen huomioon vesi- ja ympäristöhallituksen lausunnon 18.3.1994 lunastustoimikunta määräsi valtion korvaamaan Iijoen Voima Oy:lle suunnittelukustannuksina 25 435 664 markkaa korotettuna vuoden 1990 hintatasosta vuoden 1994 huhtikuun hintatasoon kertoimella 1,10 (vastaten elinkustannusindeksin muutosta 10%:lla), joten suunnittelukustannusten korvaukseksi lunastustoimikunta määräsi 27 979 230 markkaa.

Lunastustoimikunta hylkäsi korvausvaatimuksen niin sanottujen kolmansien koneistojen käyttöönottamiseksi tähdänneistä investointikustannuksista, koska koskiensuojelulaki ei estänyt lain tarkoittaman suojelualueen ulkopuolella olevan vesivoiman käyttöönottamista eikä myöskään kolmansien koneiden asentamista ja käyttöön ottamista. Koskiensuojelulain perusteella korvattiin vain se luonnonmukaisen nimellistehon mukainen vesivoiman arvo, joka suojelualueelle jäävällä vesivoimalla katsottiin olleen lain voimaantullessa 1.2.1987. Lain perusteella ei korvattu suojelualueen ulkopuolella olevaa vesivoimaa tai sinne mahdollisesti säännöstelyllä saatavissa ollutta vesivoimaa.

Vaatimukset maaoikeudessa

Iijoen Voima Oy ja Suomen ympäristökeskus valittivat maaoikeuteen.

Yhtiö vaati lunastustoimikunnan päätöstä muutettavaksi siten, että valtio velvoitetaan korvaamaan yhtiölle Iijoessa olevien Pahkakosken, Haapakosken, Kierikin ja Maalismaan voimalaitosten kolmansia koneistoja varten tehtyjen koskiensuojelulain säätämisen vuoksi hyödyttömiksi käyneiden investointien kustannukset 91 300 000 markalla. Yhtiön alkuperäinen muutosvaatimus oli ollut jo toimituksessa vaadittu 117 014 000 markkaa, mutta Raasakan voimalaitokseen oli tehty koneenlisäys, johon oli voitu osittain hyödyntää kolmansia koneistoja varten tehtyjä investointeja.

Yhtiö totesi perusteluina, että Pohjolan Voima Oy oli 12.11.1959 saanut valtioneuvoston lupauksen Iijoen säännöstelystä siten, että alapuolisten voimalaitosten energian laatua voitiin parantaa ja sen määrää lisätä. Valtioneuvoston lupaus Iijoen säännöstelyn toteuttamisesta oli ollut keskeinen edellytys Iijoen rakentamisen aloittamiselle ja varaukset kolmansia koneistoja varten oli tehty vain siihen perustuen, että Iijoki tullaan aikanaan säännöstelemään valtioneuvoston lupaamalla tavalla. Iijoen olemassa olevien voimalaitosten rakentamissuunnitelmiin sisältyi maininta, että voimalaitoksiin tehdään varaukset kolmansia koneistoja varten ja että nämä koneistot rakennetaan sen jälkeen, kun suunnitelmissa mainittu Iijoen vesistön säännöstely oli toteutettu.

Lunastustoimikunta oli päätöksessään todennut niin sanottujen Siurua-hankkeen ja Kollaja-hankkeen olleen samaa Iijoen keskiosan vesivoiman käyttöönottamisen suunnitteluhanketta, joka lopulta oli johtanut vesioikeuteen jätettyyn Kollajan voimalaitoksen ja altaan rakentamislupahakemukseen. Koskiensuojelulain 3 §:n mukaan korvattavia suunnittelukustannuksia olivat kuitenkin vain ne, jotka olivat sisältyneet vesioikeuteen jätettyyn voimalaitoksen rakentamislupahakemukseen liittyneeseen suunnitelmaan ja vain voimalaitoksen rakentamista koskien eikä säännöstelyaltaan osalta, jonka rakentamista koskiensuojelulaki ei ollut kieltänyt.

Pohjois-Suomen maaoikeuden tuomio 10.3.1997

Maaoikeus totesi, että Iijoen Voima Oy oli luopunut vaatimasta korvausta kolmansia koneistoja varten tehtyjen hyödyttömiksi käyneiden investointien kustannuksista sikäli kuin ne olivat kohdistunet Raasakan voimalaitokseen. Sen vuoksi maaoikeus käsittelyratkaisussaan totesi, että lausunnon antaminen yhtiön valituksesta raukesi tältä osalta.

Maaoikeus lausui pääasiaratkaisun perusteluissa Iijoen Voima Oy:n valituksen osalta seuraavaa.

Hallituksen esityksestä n:o25/1986 koskiensuojelulaiksi ilmeni, että suojeltavaksi ehdotettuihin vesistöihin aikaisemmin rakennettujen voimalaitosten toimintaan ei ollut ehdotettu puututtavaksi. Aikaisemmin rakennetun laitoksen, siihen kuuluvien rakennelmien ja niiden käytön muuttamiseen sovellettiin edelleen vesilain säännöksiä silloinkin, kun toimenpide edellytti vesilain mukaista lupaa vesioikeudelta. Kielto rakentaa uusi voimalaitos oli tarkoitettu koskemaan laissa lueteltuja vesistöjä ja vesistön osia.

Pohjolan Voima Oy oli 19.12.1986 hakenut Pohjois-Suomen vesioikeudelta lupaa Kollajan säännöstelyaltaan ja voimalaitoksen rakentamiseen sekä Iijoen vedenjuoksun säännöstelemiseen. Vesioikeus oli 3.8.1987 antamassaan päätöksessä todennut, että koskiensuojelulain 1 §:n mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää lupaa ja hylännyt hakemuksen Kollajan voimalaitoksen rakentamiseksi. Vesioikeus oli edelleen todennut, että Kollajan säännöstelyaltaan rakentamista ja sen avulla toimeenpantavaa Iijoen vesistön säännöstelyä koskevilta osilta hakemuksessa ei ollut edellytetty niiden toteuttamista voimalaitoksen rakentamisesta riippumatta. Hakemuksen liitteenä olevassa suunnitelmassa ei myöskään ollut selvitetty edellytyksiä niiden erikseen toteuttamiseen. Tämän vuoksi vesioikeus oli näiltä osin hylännyt hakemuksen. Vesioikeuden päätöksestä ei ilmennyt, että säännöstelyaltaan rakentaminen ja sen avulla toimeenpantava Iijoen vesistön säännöstely olisi evätty koskiensuojelulain perusteella.

Maaoikeus lausui perusteluinaan Suomen ympäristökeskuksen valituksen osalta seuraavaa.

Vesioikeudelle esitetyssä hakemuksessa Kollajan allashanke oli ollut yhdessä Kollajan voimalaitoksen kanssa ja tarkoitettu palvelemaan voimalaitosta. Molempien voitiin katsoa siinä vaiheessa kuuluneen oleellisena osana aiottuun voimalaitoshankkeeseen. Suomen ympäristökeskus ei ollut näyttänyt, että Kollajan allashanke ei olisi liittynyt kiinteästi Kollajan voimalaitoshankkeeseen. Allashanketta ei myöskään voitu pitää korvauksen ulkopuolelle jäävänä yleissuunnittelukustannuksena. Tämän perusteella maaoikeus katsoi, että yhtiölle oli korvattava suunnittelukustannukset koko niin sanotun Kollaja-hankkeen osalta eikä ainoastaan Kollajan voimalaitosta koskevasta osuudesta eli korvattava 12 967 680 markkaa korotettuna elinkustannusindeksillä toimituksen lopettamishetken hintatasoon, jolloin korvaukseksi saatiin 1,10 x 12 967 680 markkaa, loppusummaltaan 14 264 448 markkaa.

Maaoikeus hylkäsi Iijoen Voima Oy:n valituksen kokonaisuudessaan ja muutti Suomen ympäristökeskuksen valituksen osalta lunastustoimikunnan päätöstä siten, että Iijoen Voima Oy:lle suunnittelu- ja muista erityisistä kustannuksista määrätty korvaus 27 979 230 markkaa alennettiin 14 264 448 markkaan.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet, maaoikeustuomari Leino ja maaoikeusinsinööri Markkola sekä lautamiehet Jussila ja Tuomaala

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Iijoen Voima Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö uudisti vaatimuksensa Iijoessa olevien Pahkakosken, Haapakosken, Kierikin ja Maalismaan voimalaitosten kolmansien koneistojen hyödyttömiksi käyneiden rakenteiden kustannusten korvaamisesta 91 300 000 markalla viivästyskorkoineen. Kollajan voimalaitoksen ja säännöstelyhankkeen tarpeellisten suunnittelu- ja muiden erityisten toimenpiteiden aiheuttamien kustannusten osalta yhtiö vaati maaoikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä lunastustoimikunnan päätöksen varaan.

Suomen ympäristökeskus antoi valituksen johdosta vastauksen.>

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Korvausvaatimuksiin johtaneet tapahtumat

Kollajan voimalaitoksen ja säännöstelyhankkeen suunnittelu- ja muiden erityisten toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset

Uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa (264/61) tarkoitettua lupaa koskiensuojelulain 1 §:n 1 momentin mukaan muun muassa sanotun säännöksen 40. kohdassa tarkoitetulla alueella. Lakia koskeneen hallituksen esityksen (HE nro 25/1986 vp s. 3) mukaan etenkin vesistöjen rakentaminen voimatalouden tarpeisiin sekä tähän liittyvät säännöstely- ja tekoallashankkeet ovat laajalti vahingoittaneet useiden jokivesistöjen luonnonoloja sekä vesiluontoa ja sen toimintaa. Rakentaminen ja säännöstely hävittävät esityksen mukaan virtaavan veden eliöstöä. Haittaa luonnolle ja ympäristölle aiheutuu muun muassa tekoaltaiden rakentamisesta ja järvien säännöstelystä. Korkein oikeus toteaa, että koskiensuojelulain tavoitteiden saavuttamisen kannalta katsoen on päädyttävä siihen, että koskiensuojelulaki kieltää lain soveltamisalueella säännöstelyn, joka palvelee voimalaitosrakentamista, siitä riippumatta sijaitseeko voimalaitos suojelualueella vai suojelualueen ulkopuolella.

Kolmansien koneistojen rakenteiden hyödyttömiksi käyneet kustannukset

Valtioneuvoston päätöksen 12.11.1959 jälkeen Pohjolan Voima Oy toteutti Iijoen rakentamista ja rakentamisen suunnittelua päätöksen edellyttämässä laajuudessa. Yhtiö oli rakentanut viiteen voimalaitokseen varaukset kolmansien koneistojen käyttöönottamiseksi. Nämä varaukset olivat perustuneet oletukseen, että kyseistä voimalaitosten yläpuolista vesistöä tultaisiin vesivoiman käyttämistarkoituksessa säännöstelemään. Lisäksi Pudasjärven kunta ja Pohjolan Voima Oy olivat 17.2.1986 allekirjoittaneet edellä mainitun Iijoki-pakettia koskevan sopimuksen.

Koskiensuojelulain korvaussäännösten soveltamiseen liittyy erityisiä tulkintaongelmia silloin, kun rauhoitus on kohdistunut vesistöön, joka on jo osittain valjastettu voimalaitoskäyttöön. Voimalaitosrakentamisen kieltäminen saattaa tällöin johtaa siihen, että laajan vesistökokonaisuuden kattavan säännöstely- ja voimalaitossuunnitelman vaiheittainen toteuttaminen jää puolitiehen. Suunnittelu- ja valmistelutoimet menevät osittain hukkaan ja se hyöty, mitä voimayhtiö on laskenut vielä rakentamatta olevista voimalaitoksista ja säännöstelyaltaista saavansa, jää toteutumatta. Hankkeen jääminen keskeneräiseksi voi merkitä myös sitä, ettei jo rakennettujen laitosten hyödyntämisessä päästä niihin tuloksiin, jotka olisivat olleet mahdollisia kokonaissuunnitelman toteutuessa.

Koskiensuojelulaissa ei ole erityisiä säännöksiä tällaisten korvaustilanteiden varalle eikä lain esitöissäkään ole niitä sanottavasti kosketeltu. Korvaukset on määrättävä koskiensuojelulain 2 ja 3 §:n perusteella. Säännöksiä tulkittaessa ja korvausvelvollisuuden ulottuvuutta arvioitaessa merkitystä on muun ohella lainsäätäjän kannanotoilla. Tulkinta-apua voidaan saada myös yleisistä lunastuskorvausta koskevista periaatteista.

Harkitessaan näistä lähtökohdista Iijoen Voima Oy:n korvausvaatimusta alajuoksun voimalaitoksiin tehdyistä varauksista kolmansia koneistoja varten Korkein oikeus toteaa, että Iijoen rakentamista ja rakentamisen suunnittelua on toteutettu valtioneuvoston vuonna 1959 hyväksymän kokonaissuunnitelman pohjalta. Alajuoksun viisi voimalaitosta on rakennettu vuoteen 1970 mennessä ja samassa yhteydessä niihin on rakennettu nyt kysymyksessä olevat varaukset. Ottaen huomioon valtiovallan kannanotot, Iijoen vesistön voimataloudellista hyötykäyttöä vaikeuttaneet voimakkaat virtaamavaihtelut ja viime vaiheessa 17.2.1986 tehty sopimus Pohjolan Voima Oy:n ja Pudasjärven kunnan välillä voidaan korvausratkaisun lähtökohtana pitää sitä, että varausten käyttöönoton edellyttämä säännöstelyallas olisi rakennettu Kollajan voimalaitoksen yhteydessä ellei koskiensuojelulakia olisi säädetty. Kolmansia koneistoja silmälläpitäen tehty investointi on siten rauhoituksen seurauksena jäänyt hyödyttömäksi.

Kuten edellä mainittiin, koskiensuojelulaki on säädetty tavallisena lakina. Lain ei ole katsottu loukkaavan hallitusmuodossa turvattua omaisuuden perustuslainsuojaa, koska lain säännösten on ilmeisesti katsottu tuottavan vesivoiman omistajalle asianmukaisen korvauksen menetyksistään. Niihin on luettava myös nyt kysymyksessä olevat hukkaan menneet investoinnit kolmansia koneistoja varten Pahkakosken, Haapakosken, Kierikin ja Maalismaan voimalaitoksissa. Esitettyä 91300000 markan korvausvaatimusta, joka perustuu toteutuneisiin rakentamiskustannuksiin, voidaan pitää määrältään kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomiota muutetaan siten, että maaoikeuden määräämä korvaus Kollajan voimalaitoksen säännöstelyhankkeen suunnittelu- ja muista erityisistä kustannuksista korotetaan 19 800 000 markkaan. Sen lisäksi valtio velvoitetaan suorittamaan Iijoen Voima Oy:lle Iijoessa olevien Pahkakosken, Haapakosken, Kierikin ja Maalismaan voimalaitosten kolmansia koneistoja varten tehtyjen koskiensuojelulain säätämisen vuoksi hyödyttömiksi käyneiden investointien kustannukset 91 300 000 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Arvi Paasikoski, Kari Raulos, Mikko Tulokas ja Markku Arponen (eri mieltä). Esittelijä Irmeli Heikonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Arponen: Erimielisyys koskee Iijoen Voima Oy:n korvausvaatimusta alajuoksun voimalaitoksiin tehdyistä varauksista kolmansia koneistoja varten.

Korvausvaatimukseen johtaneiden tapahtumien kuvauksesta käy hyvin ilmi, että voimalaitosrakentaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Arvot ja niiden myötä suhtautuminen vesistöjen rakentamiseen voimatalouden tarpeisiin voivat ajan kuluessa muuttua ja ovat muuttuneetkin. Tämä voi ilmetä suojeluna, josta on ilmauksena muun muassa koskiensuojelulaki, tai siten, että yhteiskunta ei ole enää halukas rahoittamaan voimalaitosrakentamista tai sitä palvelevaa säännöstelyä samassa määrin kuin aikaisemmin.

Tämän vuoksi korvausratkaisun lähtökohtana ei voida pitää sitä, että varausten käyttöönoton edellyttämä säännöstelyallas olisi rakennettu Kollajan voimalaitoksen yhteydessä, ellei koskiensuojelulakia olisi säädetty. Vesioikeus olisi ilman koskiensuojelulakiakin voinut evätä luvan hankkeelta soveltamalla vesilain 2 luvun 5 §:stä ilmenevää ympäristönsuojeluedellytystä tai 2 luvun 6 ja 11 §:stä ilmenevää hyötyedellytystä ja intressivertailun periaatetta. Tällöin hakijalla ei olisi ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen.

Iijoen vesistön keski- ja yläosan ottaminen koskiensuojelulain mukaan suojeltaviin kohteisiin osoittaa, että alueella on erityistä luonnonsuojelullista arvoa. Siten luvan saaminen Kollajan säännöstelyaltaan rakentamiseen, huomioon ottaen vesilain 2 luvun 5, 6 ja 11 §:n säännökset, ei ole voinut olla varmaa, vaikkei koskiensuojelulakia olisi säädettykään. Rakentaessaan varaukset kolmansia koneita varten voimayhtiön on pitänyt ottaa huomioon myös se mahdollisuus, ettei säännöstelyaltaan rakentamiseen saada vesilain edellyttämää lupaa.

Näillä perusteilla päädyn siihen, että Pohjolan Voima Oy on tehnyt alajuoksun voimalaitoksiin varaukset kolmansia koneistoja varten omalla riskillään eikä tuo investointi ole jäänyt sillä tavoin hyödyttömäksi rauhoituksen seurauksena, että valtio olisi vastuussa myös sen korvaamisesta. En muuta maaoikeuden tuomion lopputulosta tältä osin.

Suunnittelukustannusten korvaamisen osalta olen enemmistön kannalla. Äänestyksen tuloksen johdosta ilmoitan olevani kolmansia koneistoja varten tehdyistä investoinneista tuomittavan korvauksen määrän osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

---

[SV]

Omröstn.

Ett kraftbolag hade fram till år 1970 byggt fem kraftverk i Ijo älvs nedre lopp, för vilka bolaget hade gjort reserveringar för ett tredje maskineri i förlitan på att hela Ijo älv enligt ett statsrådsbeslut av år 1959 skulle regleras. Till följd av att forsskyddslagen stiftades blev dessa konstruktioner, som låg utanför skyddsområdet, delvis onödiga. Ersättning för detta bestämdes med stöd av 3 § 1 mom. forsskyddslagen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.