Supreme Court holds electricity connection rights are not fixtures and do not follow the building in bankruptcy.

Teollisuuskiinteistön omistanut, konkurssiin asetettu sähkönkäyttäjä oli aikanaan tehnyt sähkölaitoksen kanssa sähkön liittymissopimuksen ja maksanut sopimuksen mukaisen liittymismaksun. Kiinteistökiinnityksen haltijan oikeus ei ulottunut liittymismaksun palautukseen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tapahtumatiedot

Konkurssipesän velkojainkokous hyväksyi 15.11.1995 konkurssipesän lopputilityksen, jossa 29 415 markan määräinen liittymismaksupalautus oli merkitty pesään kertyneiksi varoiksi. Velkojainkokous päätti, että sähköliittymä ei kuulu kiinteistöön ja että sähköliittymän purkautuessa palautettava summa oli käytettävä kaikkien velkojien hyväksi. Tämän vuoksi sähkönkäyttöpaikkaa koskeva sähköliittymä siirrettiin Kera Oy:lle siten, että Kera Oy:lle konkurssipesästä etuoikeutettujen saatavien jälkeen jaetusta osuudesta vähennettiin liittymän arvona 29 415 markkaa. Kera Oy vastusti sähköliittymän arvon vähentämistä jako-osuudestaan.

Hakemus, kanne ja vastaukset Jyväskylän käräjäoikeudessa

Kera Oy vaati käräjäoikeudelle 12.12.1995 saapuneessa hakemuksessaan, että velkojainkokouksen päätös todetaan mitättömäksi siltä osin kuin siinä oli määrätty vähennettäväksi sähköliittymän arvo.

Jyväs-Tools Oy:n konkurssipesä puolestaan vaati Kera Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa käräjäoikeutta vahvistamaan, että kiinteistön sähköliittymäsopimusta ei ollut pidettävä kiinteistön ainesosana tai tarpeistona, johon Kera Oy:n oikeus kiinteistökiinnityksen haltijana ulottuisi.

Kera Oy kiisti konkurssipesän kanteen ja katsoi, että velkojainkokouksen päätös oli virheellinen ja kanne oli perusteeton, koska sähköliittymä oli kiinteistön tarpeistoa ja sen olisi tullut seurata kiinteistöä, jonka realisointi annettiin Kera Oy:lle. Lisäämällä sähköliittymän laskennallinen arvo jaettaviin varoihin oli muille velkojille saatu perusteetonta etua, joka puolestaan oli vähentänyt kiinteistön arvoa. Tämä ei voinut tapahtua ilman pantinhaltijan suostumusta, joten Kera Oy:n oikeutta oli loukattu. Konkurssisäännön 73 §:n 1 ja 2 momentin mukaan velkojat eivät saaneet tehdä päätöksiä, jotka koskivat ainoastaan tietyn velkojan oikeutta. Velkojan, joka ei ollut ollut päätöksessä osallisena, vahingoksi tehdyt päätökset olivat mitättömiä.

Jyväs-Tools Oy:n konkurssipesä ja velkojainkokouksen päätökseen osallistuneet velkojat Keski-Suomen lääninverovirasto ja Merita Pankki Oy vaativat hakemuksen hylkäämistä. Konkurssipesä myötäpuolineen katsoi, että sähköliittymäsopimus oli irtainta omaisuutta, joka ei ollut kiinteistön tarpeistoa. Sähköliittymän realisointi oli tapahtunut oikealla tavalla. Konkurssipesän velkojain enemmistön päätöksellä ei ollut loukattu Kera Oy:n oikeutta.

Käräjäoikeuden tuomio 18.9.1996

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi Kera Oy:n hakemuksen ja Jyväs-Tools Oy:n konkurssipesän kanteesta vahvisti, että Jyväs-Tools Oy:n ja Keski-Suomen Valo Oy:n välillä tehty Tuulirinteen tilaa RN:o 7:648 koskeva sähköntoimitussopimus ja siihen liittyvät JyväsTools Oy:n oikeudet eivät olleet Tuulirinteen tilan tarpeistoa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 27.3.1997

Kera Oy valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui perusteluissaan, että oikeus voi liittyä kiinteistöön ja palvella sen tarpeita vastaavalla tavalla kuin aineellinen esine. Myös sähköliittymäsopimuksiin tai muihin vastaavantyyppisiin sopimuksiin perustuvat oikeudet voivat sinänsä kuulua kiinteistöön siten, että kiinnitysvakuuden haltijan oikeus konkurssissa kohdistui myös tällaiseen oikeuteen. Tässä asiassa oli kysymys 4.1.1991 tehdystä sähköliittymäsopimuksesta Jyvässeudun Sähkölaitos Oy:n, sittemmin Keski-Suomen Valo Oy:n ja Jyväs-Tools Oy:n välillä ja tuon sopimuksen tuottamista oikeuksista.

Tarpeistosuhteen syntymisen kiinteistön ja sen sivuesineen välille oli katsottu edellyttävän paikallista yhteenkuuluvuutta, sivuesineen tarpeellisuutta kiinteistön käyttötarkoituksen mukaiselle käytölle, kiinteistön ja sivuesineen yhteyden pysyvyyttä ja niiden omistuksen yhteisyyttä. Näiden edellytysten voitiin tässäkin tapauksessa katsoa lähtökohtaisesti täyttyneen.

Sähköliittymäsopimuksia koskevat säännökset sisältyivät vuonna 1991 voimassa olleeseen sähkölakiin ja kauppaja teollisuusministeriön lain nojalla määräämiin liittymisehtoihin. Nuo lainsäännökset oli korvattu 1.6.1995 voimaan tulleen sähkömarkkinalain säännöksillä ja kauppa- ja teollisuusministeriön viimeksi mainitun lain nojalla määräämillä liittymäehdoilla. Sekä vanhan että uuden lain nojalla vallinnut oikeustila oli ollut se, että liittymissopimus, sinänsä siirtokelpoisena oikeutena, ei ollut ilman, että siitä oli erikseen sovittu, siirtynyt kiinteistön kaupassa sen uudelle omistajalle. Tästä syystä liittymissopimuksen ja sen tuottamien oikeuksien yhteys kiinteistöön ei ollut sellainen, mitä tarpeistosuhteen olemassaololta oli edellytettävä. Liittymissopimuksen ja siitä johdettavien oikeuksien ei näin ollen voitu katsoa kuuluvan kiinteistöön siten, että kiinnitysvakuuden haltijan oikeus olisi ulottunut myös niihin.

Hovioikeus, todeten että käräjäoikeuden tuomiossa mainitun sähköntoimitussopimuksen asemesta kysymys oli ennen muuta liittymissopimuksesta, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Kera Oy:lle myönnettiin valituslupa. Kera Oy vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan, Jyväs-Tools Oy:n konkurssipesän velkojainkokouksen päätös julistetaan mitättömäksi ja vahvistetaan sähkönliittymissopimuksen tuottaman oikeuden kuuluvan kiinteistöön ja kiinnityksen tuottaman etuoikeuden ulottuvan siihen.

Jyväs-Tools Oy:n konkurssipesä ja Keski-Suomen verovirasto vastasivat valitukseen. Merita Pankki Oy ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.2.2000

Perustelut

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Järvinen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Halmelinna, Männikkö ja Juha Laaksonen, joka on myös esitellyt asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Suhonen, Raulos, Vuori ja Krogerus. Esittelijä Irmeli Heikonen.

---

[SV]

En elkonsument som hade ägt en industrifastighet och som försatts i konkurs hade i tiden ingått ett elanslutningsavtal med ett elbolag och betalt anslutningsavgift enligt avtalet. Rätten för den som innehade en inteckning i fastigheten omfattade inte återbäring av anslutningsavgiften.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.