Supreme Court dismisses appeal; trial court erred by ruling on summary without full hearing in contested case.

Vastaajien kiistettyä kanteen riita-asiassa, jossa sovinto oli sallittu, kantaja jäi saapumatta käräjäoikeudessa toimitettuun suulliseen valmisteluun. Vastaajat vaativat asian ratkaisemista yksipuolisen tuomion sijasta tuomiolla. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen valmistelun jälkeen kansliassa antamallaan tuomiolla.

Ks.

KKO:1997:25

Kun kannetta ei voitu pitää selvästi perusteettomana, asiaa ei voitu riitaisena ratkaista tuomiolla toimittamatta pääkäsittelyä. Juttu palautettiin käräjäoikeuteen.

OK 5 luku 27 §

OK 12 luku 11 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati Säästöpankkien Keskus-OsakePankkia ja Sponda Oyj:tä vastaan ajamassaan kanteessa vahvistettavaksi, että hänen ja pankin välillä 16.1.1990 solmittu ja 12.6.1991 osittain muutettu sopimus sitoi joko pankkia tai yhtiötä.

Vastatessaan kanteeseen kirjallisesti pankki vaati, että käräjäoikeus vahvistaa ensisijaisesti sopimuksen lakanneeksi tai toissijaisesti, ettei pankki ollut sopimuksen nojalla sopimussuhteessa kantajaan. Yhtiö puolestaan vaati kirjallisessa vastauksessaan kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että sopimusta ei ollut siirretty sille eikä se ollut ottanut vastatakseen sopimuksesta.

Käräjäoikeuden tuomio 29.4.1997

Käräjäoikeus lausui, että asianosaiset oli 25.2.1997 päivätyllä kutsulla kutsuttu asiassa 22.4.1997 pidettyyn suulliseen valmisteluun, johon A oli jäänyt saapumatta. Valmisteluistunnossa pankki oli vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaisi tuomiolla, että sen ja A:n välillä ei ollut sopimussuhdetta kysymyksessä olevan sopimuksen perusteella. Yhtiö oli puolestaan vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaisi tuomiolla, ettei kysymyksessä olevaa sopimusta ollut siirretty yhtiölle eikä se ollut ottanut vastatakseen sopimuksesta.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 10 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, on asianosaisen vaatimuksesta annettava yksipuolinen tuomio, jos vastapuoli on jäänyt pois istunnosta. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaiselta, jolla 1 momentin nojalla on oikeus yksipuoliseen tuomioon, on tiedusteltava, vaatiiko hän yksipuolista tuomiota. Jos asianosainen ei vaadi yksipuolista tuomiota tai 11 §:n nojalla asian ratkaisemista tuomiolla, asia on jätettävä sillensä.

Mainitussa 11 §:ssä säädetään, että sen jälkeen kun vastaaja on vastannut kanteeseen, asianosaisella, jolla 10 §:n 1 momentin nojalla on oikeus yksipuoliseen tuomioon, on oikeus yksipuolisen tuomion asemesta saada asia ratkaistuksi tuomiolla ja esittää sitä varten tarvittava selvitys.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 §:n mukaan valmistelussa voidaan asia, jossa sovinto on sallittu, ratkaista yksipuolisella tuomiolla 12 luvussa mainituin edellytyksin taikka tuomiolla siltä osin, kuin kanne on myönnetty tai kanteesta on luovuttu.

A:lla kantajana oli asiassa todistustaakka. Koska hän oli jäänyt saapumatta oikeuteen, käräjäoikeus katsoi, että asia voitiin ratkaista vastauksissa esitettyjen perusteiden perusteella eikä asiassa vaadittu muuta näyttöä kuin haastehakemukseen liitetyt sopimusjäljennökset. Näin ollen asia voitiin ratkaista valmistelussa tuomiolla.

Kanteessa tarkoitetun sopimuksen 6.2 kohdan mukaan sopimus lakkaa, jos pankki myy kaikki sopimuksessa tarkoitetut osakkeensa. Asiassa oli riidatonta, että pankki oli joulukuussa 1991 myynyt kyseessä olevat osakkeet yhtiölle. Sopimuksen mukaan sopimussuhde A:n ja pankin välillä oli siten sopimukseen otetun ehdon mukaan lakannut.

A:lla oli todistustaakka siitä, että sopimus oli siirretty yhtiölle tai että yhtiö oli ottanut vastatakseen sopimuksesta. A oli haastehakemuksessaan vedonnut henkilötodisteluun kanteensa tueksi, mutta ei ollut saapunut oikeuteen näyttämään väitteitään toteen.

Sen vuoksi käräjäoikeus vahvisti, ettei A:n ja pankin välillä ollut 16.1.1990 solmitun ja 12.6.1991 osittain muutetun sopimuksen perusteella mitään voimassa olevaa sopimussuhdetta ja ettei kysymyksessä olevaa sopimusta ollut siirretty yhtiölle eikä yhtiö ollut ottanut vastatakseen siitä.

Helsingin hovioikeuden päätös 14.7.1998

A valitti hovioikeuteen ja toisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Hovioikeus selostettuaan kysymykseen sovellettavia säännöksiä totesi, että A oli jäänyt saapumatta valmisteluistuntoon 22.4.1997, jolloin sekä pankki että yhtiö, joilla oli oikeus yksipuoliseen tuomioon, olivat vaatineet asian ratkaisemista tuomiolla.

Hovioikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 11 §:n mukaista tuomiota ei voitu, jos asia oli riitainen, antaa toimittamatta pääkäsittelyä. Käräjäoikeus ei siten asian ollessa riitainen olisi saanut pääkäsittelyä toimittamatta ratkaista juttua tuomiolla jo valmistelussa, vaan käräjäoikeuden olisi pitänyt antaa sanotun luvun 12 §:n mukaisesti yksipuolinen tuomio. Tähän A:lla olisi ollut oikeus hakea muutosta takaisinsaannilla käräjäoikeudessa. Merkitystä ei tällöin ollut, mistä syystä A oli jäänyt oikeuteen saapumatta.

Kun käräjäoikeus täten oli menetellyt virheellisesti, asia oli palautettava käräjäoikeuteen uutta käsittelyä varten.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yrityspankki SKOP Oy:lle (entinen Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki) ja Sponda Oyj:lle myönnettiin valituslupa. Valituksissaan ne vaativat hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan.

A vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.2.2000

Perustelut

A on jäänyt pois 22.4.1997 pidetystä käräjäoikeuden valmisteluistunnosta. Yrityspankki SKOP Oy ja Sponda Oyj ovat tällöin vaatineet asian ratkaisemista yksipuolisen tuomion sijasta tuomiolla.

Jutussa on kysymys siitä, voitiinko asia ratkaista valmistelussa annetulla tuomiolla vai olisiko käräjäoikeuden tullut siirtää ratkaisun tekeminen pääkäsittelyyn.

Oikeudenkäymiskaaren 5 ja 6 luvun säännöksistä ilmenee pääsääntönä olevan, että asiaperusteilla juttu ratkaistaan pääkäsittelyssä annettavalla tuomiolla. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 §:ssä mainitut tilanteet, jolloin asia voidaan ratkaista valmistelussa, ovat poikkeuksia tästä säännöstä. Asia voidaan ratkaista valmistelussa, jos kanne on myönnetty tai siitä on luovuttu tai sitten sillä perusteella, että kantajan vaatimus on selvästi perusteeton.

Asiassa kannetta ei ole myönnetty eikä siitä ole luovuttu. Asianosaiset eivät myöskään ole tehneet asiassa sovintoa. Juttu on ollut riitainen, eikä kantajan vaatimus ole liioin ollut selvästi perusteeton. Edellytykset ratkaista asia valmistelussa annetulla tuomiolla eivät siten ole täyttyneet.

Käräjäoikeuden olisi näin ollen tullut ratkaista asia pääkäsittelyssä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hellman.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Korhonen ja Kuhlefelt. Esittelijä Åsa Holmström.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Palaja ja Arponen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Mansikkamäki. Esittelijä Kristiina Laakso.

---

[SV]

Sedan svarandena hade bestritt käromålet i ett tvistemål i vilket förlikning var tillåten, uteblev käranden när muntlig förberedelse hölls i tingsrätten. Svaranden yrkade att målet skulle avgöras genom dom och inte genom tredskodom. Tingsrätten förkastade käromålet genom dom som efter förberedelsen gavs i kansliet.

Se

KKO:1997:25

Eftersom käromålet inte kunde anses vara klart ogrundat kunde målet inte såsom stridigt avgöras genom dom utan huvudförhandling. Målet återförvisades till tingsrätten.

RB 5 kap 27 §

RB 12 kap 11 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.