Supreme Court allows guardian board to pay client's court costs due to insufficient evidence for guardianship order.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland allowed the guardian board to be ordered to pay the client's court costs, overturning the lower court's refusal. The guardian board had filed a case to declare the client incapable of managing their affairs, but the lower courts found insufficient evidence regarding the client's inability to care for themselves or the risk to their financial interests. The Supreme Court ruled that because the client was not declared a ward, the guardian board's unsuccessful litigation constituted a loss that must be compensated, as the client had a valid defense against the claims.
Legislator headnote
AI generatedOikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n ja holhouslain 17 §:n nojalla: Jos henkilöä ei julisteta holhottavaksi riittämättömillä perusteilla, on viranomaisen nostama kanteen johtanut oikeudenkäyntikuluja korvattavaa vahinkoa.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Käräjäoikeus oli hylännyt holhouslautakunnan kanteen A:n julistamisesta holhottavaksi. Asiassa katsottiin olevan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä (1013/1993) tarkoitettu erityinen syy velvoittaa holhouslautakunta korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.
OK 21 luku 2 § (1013/1993)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne ja vastaus Lapuan käräjäoikeudessa
X:n kaupungin holhouslautakunta lausui A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että A oli sairautensa vuoksi kykenemätön huolehtimaan itseään ja omaisuuttaan koskevista asioista ja hänen taloudellinen asemansa, toimeentulonsa ja muut tärkeät etunsa olivat sen johdosta ilmeisessä vaarassa. Tämän vuoksi holhouslautakunta vaati, että A julistetaan holhottavaksi ja että X:n kaupungin virkaholhooja määrätään hänen holhoojakseen.
A kiisti kanteen perusteettomana ja vaati sen hylkäämistä. Toissijaisesti A vaati, että hänelle määrätään uskottu mies. Lisäksi A vaati, että X:n kaupungin holhouslautakunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa korkoineen.
Käräjäoikeuden tuomio 21.1.1999
Käräjäoikeus katsoi, että A:n ja tämän puolison kertomuksista käräjäoikeudessa oli pääteltävissä, ettei holhoojan tai edes uskotun miehen määräämiselle ollut edellytyksiä. Asiassa ei ollut esitetty riittävää selvitystä A:n kykenemättömyydestä huolehtia itseään tai omaisuuttaan koskevista asioista. Myöskään ei ollut osoitettu, että A:n taloudelliset tai muut edut olisivat olleet ilmeisesti vaarassa. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi holhottavaksi julistamista koskevan kanteen.
Koska kyseistä asiaa ei voitu ratkaista muuten kuin oikeuden päätöksellä ja koska holhouslautakunta toimi viran puolesta asiassa kantajana, käräjäoikeus ei velvoittanut holhouslautakuntaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.
Asian ovat ratkaisseet laamanni Pentti Erkkilä sekä lautamiehet Maunuksela, Isomäki ja Löytölä.
Vaasan hovioikeuden tuomio 29.9.1999
A valitti hovioikeuteen ja vaati, että holhouslautakunta velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 4370 markkaa ja hovioikeudessa 450 markkaa, molemmat määrät korkoineen.
Hovioikeus lausui, että holhouslain mukaan holhoukseen asettamisesta voitiin määrätä vain holhottavaksi julistettavan itsensä tekemän hakemuksen taikka tämän puolison, sukulaisen tai holhouslautakunnan nostaman kanteen johdosta annettavalla tuomioistuimen päätöksellä. Holhottavaksi julistamista koskeva asia oli siten asia, jossa sovinto ei ollut sallittu ja josta ei voitu määrätä kuin tuomioistuimen ratkaisulla.
Hovioikeus totesi, että käräjäoikeus oli holhouslautakunnan kanteen johdosta katsonut, että asiassa ei ollut A:n kiistettyä kanteen esitetty riittävää selvitystä A:n kykenemättömyydestä huolehtia itseään tai omaisuuttaan koskevista asioista. Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei ollut myöskään osoitettu, että A:n taloudelliset tai muut edut olisivat olleet ilmeisesti vaarassa. Näillä perusteilla käräjäoikeus oli katsonut, että holhoojan tai edes uskotun miehen määräämiselle ei ollut edellytyksiä. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos ja sen perusteet sekä asianosaisten varallisuusolot huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että asiassa oli kanteen nostamisen perusteista riippumatta erityistä syytä velvoittaa holhouslautakunta korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut kokonaan. Sen vuoksi hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että se velvoitti holhouslautakunnan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 4370 markkaa ja hovioikeudessa 450 markkaa, molemmat määrät korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Oksala, Martti Mansner ja Harri Kurkinen, joka on myös esitellyt asian.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
X:n kaupungin holhouslautakunnalle myönnettiin valituslupa. Holhouslautakunta vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että asia jätetään oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeuden tuomion varaan.
A antoi pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kysymykseen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta sovelletaan tässä asiassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ää sellaisena kuin se oli ennen 1.6.1999 voimaan tulleella lailla (368/1999) tehtyjä muutoksia. Mainitun lainkohdan (1013/1993) mukaan jos asia koskee oikeussuhdetta, josta lain mukaan ei voida määrätä muutoin kuin tuomioistuimen ratkaisulla, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.
Holhouslain (1898), joka on kumottu 1.12.1999 voimaan tulleella lailla holhoustoimesta, 17 §:n (368/1983) mukaan henkilö voitiin julistaa holhottavaksi, kun hän oli kykenemätön huolehtimaan itseään ja omaisuuttaan koskevista asioista ja hänen taloudellinen asemansa, toimeentulonsa tai muut tärkeät etunsa olivat tämän johdosta ilmeisesti vaarassa. Ketään ei ollut julistettava holhottavaksi, jos hänen etunsa voitiin riittävästi turvata määräämällä uskottu mies huolehtimaan hänen asioistaan.
Holhottavaksi julistaminen merkitsi voimakasta puuttumista yksilön oikeudelliseen asemaan. Sen vuoksi harkittaessa henkilön toimintakelpoisuuden rajoittamista oli tarpeen huolellisesti selvittää, että aiotut toimenpiteet ja niiden laajuus olivat välttämättömiä kyseisen henkilön etujen turvaamiseksi.
Käräjäoikeus on hylännyt holhouslautakunnan kanteen, koska ei ollut esitetty riittävää selvitystä A:n kykenemättömyydestä huolehtia itseään tai omaisuuttaan koskevista asioista. Ei ollut myöskään osoitettu, että A:n taloudelliset tai muut edut olisivat ilmeisesti olleet vaarassa. Holhouslautakunta on siten riittämättömin perustein nostanut kanteen A:ta vastaan. Oikeudenkäynnin lopputuloksella on ollut erittäin tärkeä merkitys A:lle, sillä kanteen hyväksyminen olisi huomattavasti vaikuttanut hänen oikeudelliseen asemaansa ja rajoittanut hänen henkilökohtaista toimintavapauttaan. Holhouslautakunta on edustanut asiantuntemusta asiassa. A on perustellusti kiistänyt holhouslautakunnan häneen oikeudessa kohdistamat vaatimukset ja turhaksi osoittautuneen oikeudenkäynnin lopputuloksena säilyttänyt oikeudellisen asemansa. Tämän vuoksi on erityisiä syitä velvoittaa holhouslautakunta korvaamaan A:lle asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Erkki-Juhani Taipale, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Satu Saarensola.
---
[SV]
Tingsrätten hade förkastat förmyndarnämndens talan om att A skulle ställas under förmynderskap. I målet ansågs föreligga särskilda skäl enligt 21 kap. 2 § (1013/1993) rättegångsbalken att ålägga förmyndarnämnden att ersätta A:s rättegångskostnader.
RB 21 kap 2 § (1013/1993)