Supreme Court rules a testator's heir must prove heirs' legacies are satisfied or waived to obtain a land registry notice.

Perittävä oli määrännyt testamentillaan kaiken jäämistönsä täysin omistusoikeuksin yhdelle rintaperilliselle. Eräät rintaperilliset olivat vaatineet lakiosaansa. Testamentin saajan ei katsottu saaneen pelkän lainvoimaisen testamentin nojalla jäämistöön kuuluneeseen kiinteistöön sellaista omistusoikeutta, jonka perusteella hänelle olisi tullut myöntää lainhuuto. Lainhuutohakemuksessa tuli esittää selvitys paitsi siitä, että testamentti oli lainvoimainen, myös siitä, että rintaperillisen lakiosa oli täytetty tai että oikeus lakiosaan oli menetetty.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Kauhavan käräjäoikeudessa

A haki lainhuutoa Kytömäki-nimiseen tilaan RN:o 20:51 Kortesjärven Ylikylässä 5.6.1997 kuolleen äitinsä B:n tekemän testamentin perusteella.

Käräjäoikeuden päätös 3.12.1998

Käräjäoikeus lausui, että B:n testamentin mukaan kaikki hänen omaisuustensa oli menevä täysin omistusoikeuksin A:lle. Testamentti oli siis luonteeltaan niin sanottu yleistestamentti. Mahdollisten lakiosavaatimusten osalta testamentissa oli todettu, että ne tuli suorittaa rahana.

B:n kuolinpesän osakkaita olivat tyttären A:n lisäksi B:n lapsenlapset sekä kuolleen lapsenlapsen lapset. Testamentti oli annettu kaikille perillisille tiedoksi ja niidenkin osalta, jotka eivät olleet sitoutuneet olemaan testamenttia moittimatta, oli kuuden kuukauden moiteaika kulunut umpeen. Moitekannetta ei ollut nostettu, joten testamentti oli lainvoimainen.

B:n kuoleman jälkeen laaditun perukirjan mukaan osa hänen perillisistään oli ilmoittanut vaativansa lakiosaansa jäämistöstä. Testamentin saaja A oli itse ollut läsnä perunkirjoituksessa, joten lakiosailmoitukset voitiin katsoa tehdyiksi todisteellisesti ja oikeassa ajassa. Osa lakiosailmoituksen tehneistä oli sittemmin luopunut vaatimuksistaan.

Testamentin mukaan lakiosat tuli suorittaa rahana. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut lakiosaansa vaatineiden perillisen asemaan kuolinpesän osakkaina. Perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan perillistä pidetään kuolinpesän osakkaana, vaikka hänen oikeutensa on riidanalainen. Lakiosaperillinen säilyttää osakkuutensa kuolinpesässä siihen asti, kun testamentin saaja on täyttänyt maksuvelvollisuutensa perintökaaren 7 luvun 5 §:ssä säädetyllä tavalla. B:n kuolinpesässä olivat siten osakkaina B yleistestamentin saajana sekä lisäksi lakiosansa vaatineet perilliset.

Perittävän kuoleman ja perinnönjaon välistä hallintotilaa on kuvattu yhteishallinnoksi, johon jokaisella kuolinpesän osakkaalla on oikeus osallistua. Oikeus osallistua yhteishallintoon on riippumaton kunkin jäämistöosuuden suuruudesta. Yhteishallinto puretaan lopullisesti perinnönjaossa. Jos jäämistöön kuuluu kiinteää omaisuutta ja kuolinpesässä on useampia osakkaita, voidaan lainhuuto myöntää ennen perinnönjakoa ainoastaan kuolinpesän osakkaille yhteisesti.

Käräjäoikeus totesi, että lainhuudon hakijalta oli pyydetty perinnönjakosopimusta tai -kirjaa taikka vaihtoehtoisesti selvitystä siitä, että lakiosaperillisten lakiosat on maksettu rahassa tai siitä, että he ovat luopuneet vaatimuksistaan. Hakija oli kuitenkin kertonut, ettei perinnönjakoa tultaisi lähiaikoina toimittamaan eikä lakiosia maksamaan, sekä että pesässä ei enää ollut muuta varallisuutta kuin kyseessä oleva kiinteistö. Hakija oli ilmoittanut, ettei vaadittua selvitystä tultaisi esittämään.

Käräjäoikeus katsoi, että näin ollen oli olemassa mahdollisuus, että lakiosavaatimuksia voidaan joutua toteuttamaan osuuksilla kyseisestä kiinteistöstä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus maakaaren 12 luvun 4 §:n nojalla hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut notaari Annaleena Ravaska.

Vaasan hovioikeuden ratkaisu 9.6.1999

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Oksala, Varila ja Latvala. Esittelijä Maija Hakkarainen-Ylänkö.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati hovioikeuden ratkaisun kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen lainhuudon myöntämiseksi.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko yleistestamentin saajan katsoa saaneen pelkän lainvoimaisen testamentin nojalla kiinteistöön sellaisen omistusoikeuden, jonka perusteella voitaisiin myöntää lainhuuto.

Vuonna 1997 voimaan tulleen maakaaren mukaan lainhuudatusasiassa annetulla myönteisellä ratkaisulla on niin sanottu julkinen luotettavuus. Lainhuuto luo siten olettaman, että lainhuudon saaja on kiinteistön omistaja ja voi pätevästi luovuttaa kiinteistön. Luovuttajalle myönnetty lainhuuto suojaa vilpittömässä mielessä ollutta kiinteistön luovutuksensaajaa, vaikka lainhuuto olisi myönnetty virheellisesti tai puutteellisen selvityksen perusteella (HE 120/1994 vp. s. 90).

Lainhuutohakemuksessa esitettävästä selvityksestä säädetään maakaaren 12 luvun 1 §:ssä. Säännöksen mukaan lainhuudon hakijan on esitettävä selvitys saantonsa laillisuudesta. Kiinteistön saannon perustuessa testamenttiin on vakiintuneesti katsottu, että hakijan on selvitettävä testamentin lainvoimaisuus. Sitä vastoin käytännössä on ollut yleistä, että testamentin saajalta ei ole vaadittu selvitystä siitä, että lakiosa on suoritettu tai että lakiosavaatimusta ei ole esitetty.

Harkittaessa, mitä selvitystä lainhuudon hakijalta on edellytettävä, on sen lisäksi, mitä edellä on todettu testamentin saajan asemasta ja hänen oikeuttaan koskevista, perintökaaressa säädetyistä rajoituksista, otettava huomioon myös se, että lainhuudon oikeusvaikutukset ovat uuden maakaaren voimaan tulon jälkeen olennaisesti muuttuneet. Kun testamentin saajan oikeus suhteessa rintaperilliseen ja tämän lakiosaoikeuteen on edellä kuvatulla tavalla merkittävästi rajoitettu, ei voida katsoa hänen saaneen pelkän lainvoimaisen testamentin nojalla kiinteistöön sellaista omistusoikeutta, jonka perusteella hänelle tulisi myöntää lainhuuto. Testamentin saajan tulisi siten lainhuutohakemuksen yhteydessä esittää selvitys paitsi siitä, että testamentti on lainvoimainen, myös siitä, että rintaperillisen lakiosa on täytetty tai että oikeus lakiosaan on menetetty.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Suhonen, Raulos, Arponen ja Koskelo. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.

---

[SV]

Arvlåtaren hade genom testamente förordnat att hela hennes kvarlåtenskap skulle tillfalla en av bröstarvingarna. Vissa andra bröstarvingar hade yrkat på laglott. Det laga kraft vunna testamentet ansågs inte i sig medföra en sådan äganderätt för testamentstagaren som kunde läggas till grund för lagfart. I samband med lagfartsansökan måste utredning framläggas inte bara om att testamentet vunnit laga kraft utan även om att bröstarvingarnas laglotter fullgjorts eller att rätten till laglott förverkats.