Supreme Court allows occupational disease claim for repetitive physical strain causing shoulder injuries despite lack of single accident.

Kivityöntekijällä todettujen olkanivelen etukapselin repeämän ja muiden olkanivelen vaivojen todennäköisenä ja pääasiallisena syynä pidettiin hänelle työssä toistuvasti sattuneita pieniä vammatapahtumia ja vaivoja siten fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina.

AmmattitautiL 1 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vammautumista koskevat tiedot

Kivijalostajana Lemminkäinen Oy:n palveluksessa vuodesta 1983 työskennellyt A oli kesäkuussa 1995 kääntynyt lääkärin puoleen oikean olkapään kipeydyttyä vähitellen työssä. Lääkärintutkimuksissa 1.6.1995 alkaen oli diagnoosiksi asetettu oikean olkanivelen kipu. Myöhemmin suoritettujen oikean olkanivelen tähystystutkimuksen ja korjausleikkauksen perusteella oli todettu etukapselin rikkoutuma ja irtoama sekä superiorisen labruurin irtoama ja AC-nivelen distorsion jälkitila.

Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätös 21.11.1995

Vakuutusosakeyhtiö Pohjola eväsi vaaditun korvauksen katsoen, että olkavaivat eivät olleet tapaturman aiheuttamia. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan A:lla oli todettu olkanivelen ja ympäryskudoksen rappeumasairaus, jota ei ollut pidettävä todennäköisesti pääasiallisesti hänen työstään aiheutuvana. Kyseessä ei näin ollen ollut ammattitautina korvattava sairaus.

Tapaturmalautakunnan päätös 8.5.1996

A:n haettua muutosta tapaturmalautakunnalta ja vaadittua tapaturmakorvauksen myöntämistä ja vakuutusyhtiön vastustettua valitusta tapaturmalautakunta lausui, että ammattitautilain (1343/1988) 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Mitä 1 momentissa on säädetty ammattitaudista, sovelletaan 2 momentin mukaan myös muun kuin työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennaiseen pahenemiseen tämän pahenemisen ajalta.

Esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A:n oikean olkanivelen oireiden ja etukapselin repeämän sekä SLAPL-oireyhtymän ei ollut osoitettu todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen hänen työstään eikä kysymyksessä siten ollut ammattitautina korvattava sairaus. Kysymyksessä ei myöskään ollut ammattitautilain 1 §:n 2 momentin tarkoittama paheneminen.

Asiassa ei ollut esitetty A:lle sattuneen myöskään tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin tarkoittamaa äkillisen, ulkoisen, odottamattoman tekijän johdosta aiheutunutta tapaturmaa eikä kysymyksessä ollut myöskään eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan tarkoittama lihaksen tai jänteen kipeytyminen.

Tämän vuoksi tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.

Vakuutusoikeuden päätös 12.8.1997

Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Ihalainen, Saarela, Seitsalo, Hietala ja Metsämäki. Esittelijä Pasi Koskinen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että Vakuutusosakeyhtiö Pohjola velvoitetaan suorittamaan hänelle tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuva korvaus.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi siltä pyydetyn lausunnon. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola antoi lausunnon johdosta selityksen vastaten samalla muutoksenhakemukseen ja A oikeusturvakeskuksen lausunnon johdosta selityksen, johon oli liitetty lääkärinlausunto. Yhtiö toimitti vielä Korkeimpaan oikeuteen kirjoituksen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi siltä pyydetyn lisälausunnon ja Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola ja A antoivat sen johdosta selityksensä ja yhtiö vielä siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on työskennellyt kivityöntekijänä Lemminkäinen Oy:n palveluksessa vuodesta 1983. A:n työhön on kuulunut harmaan graniitin työstäminen, jolloin hän on joutunut piikatessaan painamaan olkapäänsä noin 90 asteen kulmassa eteenpäin ja noin 60- 100 kilon painoisia kiviä käsitellessään olemaan ajoittain kädet kohotettuina yli hartiatason. A oli 1.6.1995 kääntynyt lääkärin puoleen hänen oikean olkapäänsä kipeydyttyä vähitellen työssä. Lääkärintutkimuksessa vaiva oli määritelty olkapääkivuksi, jonka oli todettu lisääntyneen viime aikoina ja pahenevan työrasituksessa.

Olkapäähän tehtiin tähystystutkimus ja leikkaus joulukuussa 1995, jolloin olkanivelen lapaluun nivelpinnan etu- ja yläosan rustoreunus todettiin osittain revenneeksi ja irronneeksi. Olkaniveleen suoritettiin tässä yhteydessä korjausleikkaus. Nivelen stabiliteetin korjaamiseksi olkapäähän tehtiin vielä uusi leikkaus tammikuussa 1996. Leikkauksen jälkeen olkapäätä kuntoutettiin alkuvuoden 1996 ajan, minkä jälkeen A palasi 1.9.1996 entiseen työhönsä. Leikkauksen suorittanut ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Ilkka Tulikoura on pitänyt ilmeisenä, että olkapään kudosvauriot ovat syntyneet työperäisinä ja että niitä on pidettävä ammattitautina.

Viimeksi mainitun lausunnon johdosta A on ilmoittanut lopettaneensa jo vuonna 1978 keihäänheittoharrastuksensa. Huomioon ottaen asiassa esitetty muu selvitys voidaan tätä ilmoitusta pitää uskottavana.

Korkeimmalle oikeudelle toimitetuissa Tulikouran 20.10.1997, 1.9.1998 ja 28.9.1999 päivätyissä lausunnoissa on katsottu A:n olkapäävammojen olevan traumaattisia ja keskeisenä muutoksena olevan etukapselin ja sen tukirakenteitten rikkoutuminen, nivelmaljakon rustorenkaan yläosan rikkoutuma ja irtirepeytymä sekä solislapaluunivelen rikkoutuma. A:n on todettu käsitelleen toistuvasti raskaita kiviä, jolloin mainitunlaisia traumaattisia olkapäämuutoksia voi syntyä monen pienemmän toistuvan väkivaltarasituksen vaikutuksesta ilman, että on tapahtunut mitään yksittäistä tai muutamaa hetkellisesti voimakkaasti oireilevaa väkivaltatapahtumaa. Lausunnossa 28.9.1999 on todettu urheiluharrastuksen ajoittuneen A:n nuoruusvuosiin ja kivityöskentelyn niihin vuosiin, jolloin oireet alkoivat, ja katsottu A:n vammojen olevan luonnollisemmin ja loogisemmin kivityöstä kuin muista mahdollisista väkivaltatapahtumista johtuvia.

Korkein oikeus toteaa, että A:n olkapäävaivoja ei asiantuntijalausunnoissa ole pidetty rappeumaperäisinä tai sairausperäisinä vaan lähtökohtaisesti traumaattisina. Arvioitaessa sitä, onko A:n edellä kuvattuja olkapäävaivoja ja löydöksiä pidettävä hänen työnsä vai muun syyn, kuten esimerkiksi nuoruudessa harjoitetun heittourheilun seurauksena, on huomiota kiinnitettävä todettujen vaurioiden laadun ohella siihen, että hänen tekemänsä raskas kivityö työasennon ja -tavan johdosta sopii olkapään kyseisenlaisten vaurioiden syyksi sekä että olkapäävaivat ovat ajoittuneet nimenomaan työn yhteyteen. Vaikka A:n olkapäävaivojen osalta ei olekaan kuvattu merkittävää yksittäistä vammatapahtumaa, antaa asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys tukea sille käsitykselle, että olkapäävauriot ovat todennäköisesti aiheutuneet työssä toistuvasti sattuneista pienistä vammatapahtumista.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n oikean olkapään vaivojen ja olkanivelen leikkauksen yhteydessä todettujen vaurioiden todennäköisenä ja pääasiallisena syynä ovat hänelle edellä kuvatussa työssä toistuvasti sattuneet pienet vammatapahtumat. A:n saamia vaivoja voidaan siten pitää ammattitautilain 1 §:ssä tarkoitettuna fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola määrätään suorittamaan A:lle hänen olkapäävaivojensa ja oikean olkanivelen vaurioidensa johdosta lainmukainen korvaus.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Wirilander, Kitunen ja Arponen. Esittelijä Jaana Hemminki (mietintö).

Esittelijän mietintö

Oikeussihteeri Hemminki: Mietintö oli kahden ensimmäisen kappaleen osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen.

Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavasti:

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvät asiantuntijat ovat oikeusturvakeskukselle antamissaan lausunnoissa katsoneet kyseisen kaltaisten vaurioiden aiheutuvan lääketieteellisen kokemuksen mukaan merkittävästä yksittäisestä tai toistuvasta selkeästä vammatapahtumasta, jollaista ei ole kuitenkaan kuvattu. Myöskään tieteellistä todistusta siitä, että kuvattu rasitus voisi aiheuttaa nyt todettuja muutok-sia olkaniveleen, ei oikeusturvakeskuksen pysyvän asiantuntijan mukaan ole olemassa.

Edellä selostettuun nähden Korkein oikeus katsonee, että vaikka A:lla todetut oikean olkanivelen vauriot sinänsä sopivat tapaturman aiheuttamiksi, hänelle ei ole kuvattu sattuneen mitään sellaista tapaturmaa, jonka seurauksena todettuja vaivoja voitaisiin pitää. A:n työssä esiintyneen rasituksen ja todettujen oikean olkanivelen oireiden ja sairauslöydösten syy-yhteydestä ei asiassa saadun selvityksen mukaan ole olemassa tieteellistä näyttöä. Koska syy-yhteyden olemassaoloa ei ole osoitettu yleisellä tasolla, ei syysuhdetta myöskään yksilötasolla voida arvioida pelkän kliinisen diagnostiikan perusteella. A:lla todettujen oikean olkapään vaivojen ei siten voida katsoa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen fysikaalisesta tekijästä hänen työssään eikä niitä näin ollen voida pitää myöskään ammattitautilaissa tarkoitettuna fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina tai ammattitautilaissa tarkoitettuna muun kuin ammattitaudiksi katsottavan sairauden olennaisena pahenemisena.

Näillä perusteilla vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettane.

---

[SV]

Som sannolik och huvudsaklig orsak till rupturer i axelledens kapsel och andra besvär i axelleden hos en stenarbetare ansågs små skador som upprepade gånger hade drabbat honom i arbetet. Besvären ansågs således vara en yrkessjukdom orsakad av en fysikalisk faktor.

YrkessjukdomsL 1 §