Legislator Case Law & Legislation
KKO:1999:84 AI generated

Supreme Court annuls insurance court decision for procedural error regarding binding lower court judgment on permanent damage.

Case Number KKO:1999:84
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court annulled the Insurance Court's decision to deny state compensation for permanent damage caused by assault. While lower courts found the victim suffered permanent harm, the Insurance Court and State Office failed to explicitly reference the binding Turku Court of Appeal judgment in their reasoning. The court ruled this omission constituted a procedural error under the Code of Judicial Procedure that likely affected the final outcome, mandating a new hearing.

Legislator headnote

AI generated

Code of Judicial Procedure s. 31.7.1.4; s. 31.1.4: A procedural error regarding the duty to provide reasons for a decision is grounds for annulment if it is presumed to have significantly influenced the final result of the case.

Keywords

AI generated
procedural error duty to provide reasons binding judgment annulment of decision state compensation permanent damage Code of Judicial Procedure

Cited Legislation

AI generated
Code of Judicial Procedure s. 31.7.1.4
Code of Judicial Procedure s. 31.1.4

Cited Case Law

AI generated
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A oli yleisessä tuomioistuimessa velvoitettu suorittamaan B:lle vahingonkorvausta rikoksesta aiheutuneesta pysyvästä viasta ja haitasta. Kysymys vakuutusoikeuden ja Valtiokonttorin perusteluvelvollisuudesta, kun ne katsoivat, ettei B:lle ollut aiheutunut rikoksen johdosta rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaa pysyvää vikaa ja haittaa.

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Tyrvään kihlakunnanoikeus katsoi 15.9.1993 julistamassaan päätöksessä lääkärintodistusten perusteella selvitetyksi, että A oli pahoinpidellyt 11.1.1992 B:tä siten, että pahoinpitelystä oli aiheutunut B:lle pysyvä vika ja haitta kuulon heikkenemisenä. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvaukseksi pysyvästä viasta ja haitasta 6 350 markkaa korkoineen. Turun hovioikeus, jossa sekä B että A hakivat muutosta, korotti 6.6.1995 antamallaan tuomiolla vahingonkorvauksen 12 700 markaksi.

B haki rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain (rikosvahinkolaki) perusteella Valtiokonttorilta korvausta pahoinpitelystä aiheutuneesta pysyvästä viasta ja haitasta. Valtiokonttori hylkäsi päätöksellään 16.12.1993 korvausvaatimuksen, koska ei ollut osoitettu, että B:lle olisi pahoinpitelyn johdosta aiheutunut rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaa pysyvää vikaa tai haittaa.

Vakuutusoikeuden päätös 18.9.1995

Vakuutusoikeus, jossa B haki muutosta Valtiokonttorin päätökseen, katsoi asiassa esitetty lääketieteellinen ja muu selvitys huomioon ottaen, ettei B:lle ollut aiheutunut häntä 11.1.1992 kohdanneen rikoksen johdosta rikosvahinkolain mukaista korvaukseen oikeuttavaa pysyvää vikaa ja haittaa. Tämän vuoksi vakuutusoikeus, joka otti huomioon myös hovioikeuden 6.6.1995 antaman tuomion, soveltaen rikosvahinkolain 5 §:n 1 momentin 1 kohtaa pysytti Valtiokonttorin päätöksen.

HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B vaati hakemuksessaan vakuutusoikeuden päätöksen purkamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.7.1999

Perustelut

B on hakemuksessaan vaatinut vakuutusoikeuden päätöksen purkamista oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla lausuen muun muassa, että vakuutusoikeus oli perusteettomasti sivuuttanut sitä sitovan Turun hovioikeuden 6.6.1995 korvausasiassa antaman ratkaisun.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla lainvoiman saanut tuomio voidaan purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Tyrvään kihlakunnanoikeus ja Turun hovioikeus ovat katsoneet, että B:lle oli rikoksen johdosta aiheutunut pysyvä vika ja haitta. Hylätessään B:n vaatimuksen saada rikoksesta aiheutuneesta pysyvästä viasta ja haitasta korvausta valtion varoista Valtiokonttori on vain lausunut, ettei ollut osoitettu hakijalle kysymyksessä olevan rikoksen johdosta aiheutuneen rikosvahinkolain nojalla korvaukseen oikeuttavaa pysyvää vikaa tai haittaa. Vakuutusoikeus on puolestaan perusteluissaan vain lisännyt viittauksen asiassa esitettyyn lääketieteelliseen ja muuhun selvitykseen sekä ilmoittanut ottaneensa huomioon hovioikeuden tuomion. Kuitenkin sama lääketieteellinen selvitys oli asiassa esitetty kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa. Vakuutusoikeuden ja Valtiokonttorin ratkaisujen perustelut eivät edellä sanottuun nähden täytä niiltä lain mukaan edellytettäviä vaatimuksia. Tätä voidaan pitää oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaisena menettelyvirheenä.

Edellytyksenä ratkaisun poistamiselle oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan nojalla on kuitenkin, että menettelyvirheen voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Niinkuin ratkaisussa KKO 1995:95 on todettu, on lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta tärkeää, ettei lainkohdan määräystä menettelyvirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti. Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti on koskenut keskeistä korvauskysymystä, jonka vakuutusoikeus ja Valtiokonttori ovat ratkaisseet toisin kuin hovioikeus. Tämän vuoksi on perusteltua otaksua menettelyvirheen olennaisesti vaikuttaneen lopputulokseen.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden 18.9.1995 antama päätös nro 00116/94/2559 poistetaan. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen, ja huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Pirhonen, Pystynen ja Waltimo. Esittelijä Juha Niemelä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Wirilander, Kitunen ja Arponen. Esittelijä Jaana Hemminki.

---

[SV]

A hade vid allmän domstol ålagts att betala skadestånd till B för varaktigt lyte och men till följd av ett brott. Fråga om försäkringsdomstolens och Statskontorets motiveringsskyldighet, då de ansåg att B inte genom brottet hade åsamkats sådant varaktigt lyte och men som berättigar till ersättning enligt brottsskadelagen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.