Supreme Court dismisses father's paternity claim for IVF children where he consented to the treatment.

Ään.

Aviomies oli antanut suostumuksensa lääketieteellisen hedelmöityshoidon käyttämiseen. Aviomiehen isyyttä ei voitu kumota sillä perusteella, ettei hän ollut hoidon tuloksena syntyneiden lasten biologinen isä.

IsyysL 34 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Iisalmen käräjäoikeudessa

A ja B lausuivat heille määrätyn uskotun miehen edustamina äitiään X:ää ja isäänsä Y:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että he olivat syntyneet 14.3.1991 sellaisen lääketieteellisen hedelmöityshoidon tuloksena, jossa X:n munasolu oli hedelmöitetty tuntemattoman luovuttajan siemennesteellä. Y ei siten ollut heidän biologinen isänsä. Myöskään sosiaalista isä-lapsisuhdetta ei ollut ehtinyt syntyä, koska X:n ja Y:n avioliitto päättyi 14.10.1991 alkaneen harkinta-ajan jälkeen avioeroon jo 19.5.1992. Y:n tapaamiset olivat vain häirinneet A:n ja B:n elämää eivätkä siten olleet heidän etunsa mukaisia.

Tämän vuoksi A ja B vaativat isyyslain 34 §:n 1 momentin nojalla, että Y:n isyys heihin nähden kumotaan.

X:n ja Y:n vastaukset

X myönsi kanteen oikeaksi.

Y kiisti kanteen, koska lapsilla ei ollut tällaisessa tilanteessa oikeutta nostaa isyyden kumoamista koskevaa kannetta. Toissijaisesti Y vaati, että kanne lasten edun vastaisena hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio 21.3.1997

Käräjäoikeus lausui, että tässä tapauksessa kysymys oli siitä, onko aviomies lasten isä, kun lasten isyys oli todettu lasten syntymän perusteella väestörekisterinpitäjän vietyä lapset heidän syntymänsä jälkeen väestörekisteriin aviolapsina. Kun lasten äidin raskaus oli saatu aikaan käyttämällä muuta kuin lasten isän siemennestettä, ei lapsilla voinut olla biologista sukulaisuussuhdetta isäänsä. Isyyslain 2 §:ään liittyvä isyysolettama ei kuitenkaan edellyttänyt, että ennen aviolapseksi toteamista ja rekisteröintiä tulisi selvittää myös lasten biologinen alkuperä. Lapsen sukulaisuus isäänsä voitiin asettaa kysymyksenalaiseksi myös vasta vaadittaessa isyyden kumoamista isyyslain 34 §:n nojalla.

Edellä lausutun perusteella käräjäoikeus katsoi, että A:lla ja B:llä oli ollut oikeus nostaa isyyden kumoamista koskeva kanne. Kanteen nostaminen ei ollut sinänsä ollut lasten edun vastaista.

Koska luovuttajan henkilöllisyys oli tuntematon, lapset eivät voineet saada selville biologista isäänsä. Kumoamalla Y:n isyys lapsiin nähden käräjäoikeus samalla vahvistaisi, että lapset joutuvat avioliiton ulkopuolella olevien, tunnustamatta jääneiden lasten asemaan.

Suomessa oli hyväksytty, vaikka isyyslakia ei olekaan lapsen isyyden osalta muutettu, koeputkihedelmöityksen käyttäminen lapsettomuustapauksissa. Aviopuolisoiden yhteisellä suostumuksella voitiin käyttää jonkun muun kuin aviomiehen siemennestettä. Tällaisen lapsen on katsottu olevan ilman nimenomaista lainsäännöstä aviolapsi ja lapsi on myös rekisteröity aviolapsena. Tätä käytäntöä ei ollut käräjäoikeuden tietojen mukaan aikaisemmin yritetty kyseenalaistaa nostamalla isyyden kumoamista koskeva kanne. Isyyslain esitöistä ei saanut tukea aviomiehen isyyden puolesta, mutta ei myöskään sitä vastaan.

Isyyslain esitöissä ei ollut myöskään käsitelty sitä, mitä isyyslain 34 §:n 1 momentin säännöksellä aviomiehen isyyden kumoamisesta tarkoitettiin siinä tapauksessa, että lapsi oli siitetty keinotekoisen lisääntymismenetelmän avulla.

Käräjäoikeus katsoi kaikki edellä esitetty huomioon ottaen, että avioliitossa olleet X ja Y olivat sopiessaan vieraan siemennesteen käyttämisestä X:n munasolujen hedelmöittämiseksi ja raskauden aikaansaamiseksi samalla sopineet molempia sitovalla tavalla, että tästä raskaudesta mahdollisesti syntyvät lapset oli rinnastettava lapsiin, jotka aviomies on siittänyt avioliiton aikana. He olivat näin päättäneet, että lapset oli katsottava isyyslain 2 §:ssä tarkoitetuiksi aviolapsiksi. Vaikka X oli myöntänyt kanteen oikeaksi, hän ei voi yksipuolisesti luopua Y:n kanssa tekemästään sopimuksesta. Lasten isyyden kumoamiseksi ajama kanne oli, jos lapset todetaan aviomiehen siittämiksi, hylättävä. Koska A:ta ja B:tä oli edellä olevan perusteella pidettävä vastaavanlaisina aviolapsina, vaikka he eivät olleetkaan Y:n siittämiä, ei myöskään Y:n isyyttä heihin nähden voi kumota.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.2.1998

A ja B valittivat hovioikeuteen, joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he toistivat kanteensa.

Y vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.6.1999

Perustelut

X on saanut Y:n suostumuksella lääketieteellistä hedelmöityshoitoa, jossa X:n munasolu on hedelmöitetty tuntemattomalta luovuttajalta saadulla siemennesteellä. A ja B ovat syntyneet 14.3.1991 hedelmöityshoidon tuloksena. X ja Y on tuomittu avioeroon 19.5.1992.

Lääketieteelliseen hedelmöityshoitoon turvautuvien puolisoiden tarkoituksena yleensä on, että aviomiehestä tulee lapsen isä. Siittiöiden tuntemattoman luovuttajan ja lapsen välille ei ole tarkoitus perustaa oikeudellista suhdetta. Näissä olosuhteissa hedelmöityshoidon tuloksena syntyvän lapsen suhde aviomieheen voidaan rinnastaa adoptioon, jossa tarkoitus on vahvistaa lapsen ja vanhemman suhde lapseksiotettavan ja lapseksiottajan välillä. Lainsäädännössämme on suhtauduttu kielteisesti adoption purkamiseen. Siten on perusteltua, ettei aviomiehen isyyttä voi kumota, jos lapsi on syntynyt hedelmöityshoidosta ja aviomies on suostunut hoidon antamiseen.

Tällainen kanta on otettu myös lääketieteellistä hedelmöityshoitoa koskevien lakien valmistelussa (oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 12/1988, s. 74, laintarkastuskunnan lausunto n:o 4/1991, s. 77, työryhmän ehdotus sukusolujen ja alkioiden käytöstä lääketieteellisessä hedelmöityshoidossa 14.10.1997, s. 36). Tulkinta on lisäksi yhdenmukainen muiden Pohjoismaiden lainsäädännön kanssa.

Y:n isyyttä A:han ja B:hen nähden ei siten voi kumota sillä perusteella, ettei hän ole lasten biologinen isä. Merkitystä ei ole sillä, ovatko X ja Y sopineet erikseen myös siitä, että menetelmän avulla syntyvä lapsi saa aviolapsen aseman. Merkitystä ei ole myöskään sillä, onko isän ja lasten välille jo syntynyt sosiaalinen perhesuhde eikä myöskään sillä, miten ongelmallisia lasten ja isän tapaamiset ovat.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lindholm: A ja B ovat Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla syntyneet hedelmöityshoidon (heterologisen inseminaation) tuloksena. Tällaisten lasten oikeudellisesta asemasta ei ole lainsäädännössämme erityisiä säännöksiä.

On selvää, ettei tämänkaltaisessa tilanteessa voida ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta isyyslain nojalla, koska makaamista ei ole tapahtunut (3 §). Tästä ei olekaan jutussa kysymys. Avoimeksi jää sen sijaan kysymys siitä, voidaanko kanteen johdosta vahvistaa, ettei aviomies ole lapsen isä. Siltä osalta kuin on kysymys isän tai äidin ajamasta kanteesta olen pääosin Korkeimman oikeuden enemmistön kannalla sen lausumilla perusteilla.

Mitä tulee lapsen ajamaan kanteeseen olen kuitenkin toista mieltä. Jos lapsi on siitetty makaamisella esimerkiksi siten, että vanhemmat ovat sopineet toisen miehen kanssa lapsen siittämisestä, lienee selvää, että aviomiehen isyys saadaan ainakin lapsen kanteesta kumotuksi (isyyslain 34 §). En löydä perusteita sille, että lapsen asema olisi erilainen riippuen siitä, onko siittäminen tapahtunut makaamisella tai hedelmöityshoidolla.

Edellä olevan perusteella hyväksyn kanteen ja kumoan Y:n isyyden A:han ja B:hen nähden. Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa jutussa vahinkonaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jarkko Nurmi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hyvärinen, Eestilä ja Airakorpi. Esittelijä Pirjo Soininen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Lindholm (eri mieltä), Taipale, Palaja ja Vuori. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.

---

[SV]

Omröstn.

En äkta man hade samtyckt till att medicinsk befruktning användes. Mannens faderskap kunde inte upphävas på den grunden att han inte var biologisk far till det barn som fötts som resultat av befruktningen.

L om faderskap 34 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.