Supreme Court dismisses wrongful dismissal claim where employee refused transfer to successor company under collective agreement terms.

Yhtiö irtisanoi siivoojansa työsopimuksen varmistuttuaan ensin siitä, että siivooja saattoi siirtyä siivoustoimintaa jatkavan yrityksen palvelukseen työehtosopimuksen mukaisilla, joskin osin muuttuneilla ehdoilla. Siivooja kieltäytyi siirrosta. Hänen korvausvaatimuksensa hylättiin.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Salon käräjäoikeudessa

A kertoi Omya Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa työskennelleensä yhtiön palveluksessa sen omistamalla rakennusainetehtaalla toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa tehtaan konttori- ja sosiaalitilojen siivoojana. Toisen noita tiloja siivonneen työntekijän irtisanottua työsopimuksensa yhtiö oli alkanut suunnitella siivoustoimen uudelleenjärjestelyä.

Yhteistoimintaneuvottelussa 23.1.1995 yhtiön edustajat olivat kertoneet yhtiön päättäneen siirtää siivouksen Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n hoidettavaksi. Yhtiö oli katsonut olevansa oikeutettu irtisanomaan A:n. Irtisanomisen vaihtoehtona yhtiö oli esittänyt, että se neuvottelisi Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n kanssa A:n siirtymisestä sen palvelukseen jatkamaan entisen työkohteen siivoamista.

A oli 25.1.1995 käynyt tutustumassa Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n toimitiloihin Salossa, mutta hän ei ollut keskustellut siivousliikkeen kanssa mahdollisista tulevista työehdoistaan.

Yhteistoimintaneuvottelussa 27.1.1995 Omya Oy:n edustajat olivat täsmentäneet ehtoja, joilla Säkkiväline Siivouspalvelut Oy oli ollut valmis ottamaan A:n palvelukseensa. Siivousliike oli sitoutunut pitämään A:n tuntipalkan ennallaan noin kolmen kuukauden ajan, minkä jälkeen olisi sovellettu siivousalan työehtosopimuksen mukaista palkkausta. A:n työaika olisi muuttunut kahdeksasta kuuteen tuntiin. Myöhemmin olisi tullut ehkä mahdollisuus lisätä työtunnit seitsemään ja puoleen, kun tehtaan konttoritilojen siivooja olisi jäänyt eläkkeelle.

Yhteistoimintaneuvottelussa 1.2.1995 oli sovittu suullisesti, että A:lla oli kaksi viikkoa aikaa päättää, ottaako hän työn vastaan tarjotuilla ehdoilla. Asiaa harkittuaan A oli kieltäytynyt. Tämän jälkeen Omya Oy oli 7.2.1995 irtisanonut A:n työsopimuksen työsopimuslain 37 a §:n perusteella päättymään 7.6.1995.

Omya Oy ja Säkkiväline Siivouspalvelut Oy olivat solmineet sopimuksen siivoustyön siirtymisestä. Tuotantolaitoksen erilaisia ala- ja aputoimintoja saattoivat harjoittaa itsenäiset liikkeenharjoittajat. Tällainen toiminta voitiin myös luovuttaa pois pääliikkeen omistajalta toisen liikkeenharjoittajan hoidettavaksi. Omya Oy oli luovuttanut tuotantotilojen siivouksen käsittävän erillisen toiminnallisen kokonaisuuden Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n hoidettavaksi siten, että kysymyksessä oli ollut liikkeen luovutus. Omya Oy oli menetellyt laittomasti irtisanoessaan A:n työsopimuslain 37 a §:n perusteella liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Tämän vuoksi A vaati Omya Oy:n velvoittamista maksamaan hänelle korvauksen laittomasta irtisanomisesta aiheutuneesta ansiomenetyksestä.

Vastaus

Omya Oy kiisti kanteen, koska yhteistoimintaneuvottelussa 1.2.1995 yhtiö ja A olivat sopineet neuvottelupöytäkirjaan merkityin tavoin siitä, että A siirtyy Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n palvelukseen ehdoilla, jotka viime mainitun yhtiön edustaja oli A:lle ilmoittanut. A:n työsuhteen päättyminen oli johtunut siitä, että A oli rikkonut sopimuksen kieltäytymällä siirtymästä.

Omya Oy lausui lisäksi, ettei sen ja Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n tekemässä siivoussopimuksessa ollut sovittu omaisuuden siirtymisestä. Toiminnallista kokonaisuutta ei ollut siirtynyt, koska vain osa Omya Oy:n siivouksesta oli siirtynyt. Kyse ei ollut liikkeen luovutuksesta, vaan alihankintaan siirtymisestä, mikä ei estänyt irtisanomista työsopimuslain 37 a §:n nojalla. Omya Oy:llä olisi siten ilman A:n sopimusrikkomustakin ollut oikeus irtisanoa hänet.

A:n lausuma vastauksen johdosta

A:n mukaan sopimusta hänen siirtymisestään ei ollut Omya Oy:n esittämin tavoin syntynyt. Oli kyseenalaista, voitiinko työtekijän oikeuksia ylipäätään sopimuksin vähentää sanotunlaisessa tilanteessa.

Käräjäoikeuden tuomio 6.2.1997

Käräjäoikeuden mukaan työsopimuslain liikkeen luovutusta koskevia säännöksiä oli tulkittava noudattaen Euroopan yhteisöjen neuvoston liikkeen luovutusta koskevaa direktiiviä (77/178/ETY) ja sitä koskevaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Käräjäoikeus selosti tuota oikeuskäytäntöä huomauttaen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 14.4.1994 asiassa Schmidt (C-392/92) antamassa tuomiossa katsoneen, että siivoustoiminnan siirtäminen alihankkijalle muodosti liikkeen luovutuksen siitäkin huolimatta, että siivoustoimintaa hoiti ainoastaan yksi henkilö ja että siivoustoiminnan siirtämisen yhteydessä ei siirtynyt toimitiloja tai käyttöomaisuutta. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan siivoustoiminta oli jatkunut täysin samankaltaisena kuin ennen. Tästä oli ollut erityisenä osoituksena, että siivousliike oli tarjonnut kyseistä työtä työntekijälle.

Myös A:n tapauksessa yritys oli antanut toiselle yritykselle sopimuksen perusteella vastuun aikaisemmin itse yhtä työntekijää käyttäen hoitamastaan siivoustyöstä.

Käräjäoikeus katsoi, että Omya Oy:ltä oli siirtynyt Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:lle siivoussopimuksesta ilmenevä taloudellinen toiminnallinen kokonaisuus, jonka identiteetti oli säilynyt. Arviointiin ei vaikuttanut, että aluksi vain osa siivoustoimesta oli siirtynyt. Myöhemmin muukin tuotantotilojen siivous oli siirtynyt. Neuvotteluja koko tuotantotilojen siivouksen siirtymisestä oli käyty jo A:n tapauksen yhteydessä. Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n työntekijä oli tullut Omya Oy:n tiloihin suorittamaan työtään samalla tavalla kuin A. Säkkiväline Siivouspalvelut Oy oli tarjonnut kyseistä työtä A:lle. Omya Oy:n ja Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n välillä oli siten tapahtunut liikkeen luovutus. Omya Oy:lla ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaista perustetta A:n irtisanomiselle.

Lisäksi käräjäoikeus katsoi, ettei Omya Oy, ottaen huomioon muu asiasta esitetty selvitys, ollut voinut edes yhteistoimintaneuvottelusta 1.2.1995 laaditulla pöytäkirjalla näyttää, että A olisi tehnyt sopimuksen siirtymisestään Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n palvelukseen. A:ta sitovassa sopimuksessa olisi tullut olla sopijapuolena myös viime mainittu yhtiö.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti Omya Oy:n suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta aiheutuneesta vahingosta 39 569 markkaa korkoineen.

Turun hovioikeuden tuomio 26.3.1998

Omya Oy valitti hovioikeuteen, joka totesi, että Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:lle oli siirretty siivottavaksi 3.5.1995 tehdyssä sopimuksessa ja 1.11.1995 alkavaksi sovitussa sopimuksessa mainitut kohteet. Hovioikeus katsoi, että Omya Oy:n siivouspalvelut oli kokonaisuudessaan siirretty.

Hovioikeus totesi, ettei Omya Oy:n ja Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n välillä ollut edes väitetty luovutetun aineellista tai aineetonta omaisuutta eikä myöskään yhtään työntekijää ollut siirtynyt. Kun liikkeen luovutuksen kohteena olevana kokonaisuutena ei voitu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 11.3.1997 asiassa Ayse Süzen (C-13/95) antaman tuomion perusteella pitää pelkästään toimintaa, jonka osasta A oli vastannut, hovioikeus katsoi, että kysymyksessä ei ollut ollut liikkeen luovutus, vaan alihankintaan siirtyminen, jolla perusteella Omya Oy:llä oli työsopimuslain 37 a §:n perusteella ollut oikeus irtisanoa A:n työsopimus. Sen vuoksi hovioikeus, kumoten käräjäoikeuden tuomion, hylkäsi kanteen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin 5.8.1998. Valituksessaan A vaati, että Omya Oy velvoitetaan maksamaan hänelle korvauksena laittomasta työsopimuksen irtisanomisesta aiheutuneesta ansionmenetyksestä 39 569 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 21 583 markalle 18.4.1996 lukien ja 17 986 markalle 23.3.1997 lukien. Omya Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.6.1999

Perustelut

Omya Oy on sopimuksen perusteella 7.2.1995 irtisanonut työsopimuksen ja työsuhde on päättynyt 7.6.1995. A ei ole ottanut vastaan neuvoteltua työpaikkaa. Hän on jäänyt työttömäksi. Kanteellaan A on vaatinut Omya Oy:ltä ja Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:ltä vahingonkorvausta ansionmenetyksestä ajalta 8.6.1995 -22.10.1996 97 147 markkaa, josta tuli kuitenkin vähentää 9/10 samaan aikaan kohdistuvista työttömyysetuuksista yhteismäärältään 63 976 markkaa. Kanteen mukaan kysymyksessä on ollut liikkeen luovutus, josta seurasi toisaalta, ettei Omya Oy:llä ollut oikeutta irtisanomiseen ja toisaalta, että työnantajan oikeudet ja velvoitteet siirtyivät siivoustoimen järjestelyssä Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:lle.

Liikkeen luovutusta koskevan säännöstön tarkoituksena on turvata työntekijöiden työsuhteiden jatkuminen yrityksen tai liikkeen luovutuksen yhteydessä. Suoja ei kuitenkaan ole aukoton. Jos se, jolle liike on luovutettu, ei halua jatkaa työsuhdetta, hän voi kuukauden kuluessa luovutuksesta irtisanoa työsopimuksen, mikäli siihen on luovutuksesta johtuva perusteltu syy. Luovutus ei myöskään merkitse sitä, että työehdot kaikilta osiltaan pysyisivät muuttumattomina. Luovutuksesta johtuvat uudelleenjärjestelyt ovat mahdollisia, kuitenkin niin, että liikkeen luovutusta koskevan direktiivin 77/187/ETY 3 artiklan 2 kohdan mukaan luovutuksensaajaa sitoo voimassa oleva työehtosopimus. Korvaukseen työntekijä on direktiivin 4 artiklan 2 kohdan perusteella oikeutettu vain, jos työsuhde päättyy sen vuoksi, että luovutuksesta on seurannut työntekijän vahingoksi olennainen työolojen muutos. Sellaisesta ei A:n asiassa ole ollut kysymys.

Ottamalla vastaan tarjotun työpaikan A olisi voinut välttää vahingon, josta hän kanteella vaatii korvausta. Korvausvaatimus on perusteeton riippumatta siitä pidetäänkö siivoustoimintojen siirtämistä Säkkiväline Siivouspalvelut Oy:n hoidettavaksi liikkeen luovutuksena vai ei.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Peltonen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lähde, Aarola ja Suvanto. Esittelijä Leena Kaivo-oja.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Wirilander, Tulokas ja Krogerus. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.

---

[SV]

Ett bolag sade upp arbetsavtalet med en städerska efter att först ha försäkrat sig om att städerskan på delvis ändrade villkor, som dock motsvarade gällande kollektivavtal, fick övergå i tjänst hos det företag som övertog städningsverksamheten. Städerskan vägrade att överflytta till städningsföretaget. Hennes skadeståndsyrkande förkastades.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.