Supreme Court dismisses claim that spouse was employer's employee under accident insurance law due to lack of contract and consent.

A:n entinen aviopuoliso B, jonka kanssa A eli avioliitonomaisissa olosuhteissa, oli työsuhteessa jakeluyhtiöön. A oli suorittanut lehtien jakelutehtävän B:n puolesta. Koska A:n ja yhtiön välillä ei ollut ollut työsopimusta ja koska Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei yhtiö ollut edellyttänyt eikä suostunut siihen, että työntekijä käytti työssään itse hankkimaansa sijaista, A:n ei voitu katsoa olleen tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa yhtiöön.

TapVakL 1 §

ASIAN KÄSITTELY VAKUUTUSYHTIÖSSÄ

B kertoi korvaushakemuksessaan Vakuutusosakeyhtiö Yritys-Sammolle, että hän oli ollut työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön toimien lehdenjakajana. Hänen entinen aviopuolisonsa A, jonka kanssa B eli avioliitonomaisissa olosuhteissa, oli 19.4.1994 ollut suorittamassa lehtien jakelua B:n puolesta. A:n palatessa lehdenjakomatkalta ja noustessa pysäköintipaikalla autosta häntä oli ammuttu seurauksin, että hän oli kuollut. B vaati A:n kuoleman johdosta tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta.

Vakuutusyhtiö, jossa Kymen Varhaisjakelu Oy:n työntekijät oli tapaturmavakuutettu, epäsi päätöksellään 31.1.1995 vaaditun korvauksen, koska A ei ollut ollut tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön.

Tapaturmalautakunnan päätös 29.8.1995

B haki valittamalla muutosta tapaturmalautakunnalta katsoen, että A oli ollut B:n apulaisena työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla. Yhtiössä oli ollut yleinen käytäntö, että toinen henkilö, kuten puoliso, jakoi lehtiä varsinaisen lehdenjakajan puolesta, mistä yhtiö myös oli ollut tietoinen.

Tapaturmalautakunta lausui, että asiassa ei ollut näytetty A:n Kymen Varhaisjakelu Oy:n suostumuksella avustaneen B:tä tai yhtiön edes olleen tietoinen avustamisesta. A:n ei ollut näytetty 19.4.1994 olleen työsuhteessa yhtiöön. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.

Eri mieltä olleet kaksi jäsentä katsoivat A:n olleen työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön ja määräsivät vakuutusyhtiön suorittamaan lainmukaisen korvauksen 19.4.1994 sattuneesta työtapaturmasta.

Vakuutusoikeuden päätös 30.9.1997

B valitti vakuutusoikeuteen uudistaen korvausvaatimuksensa ja vaatien suullisen käsittelyn toimittamista.

Vakuutusoikeus, joka tapaturmavakuutuslain 39 §:n 3 momentin nojalla kuulustutti poliisin välityksellä B:n nimeämät todistajat, hylkäsi hänen pyyntönsä suullisen kuulustelun järjestämisestä todistajien ja hänen itsensä kuulemiseksi.

Eri mieltä olleet jäsenet Rusanen ja Rauankoski katsoivat, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n voitiin katsoa olleen työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön, minkä vuoksi he määräsivät vakuutusyhtiön suorittamaan lainmukaisen korvauksen 19.4.1994 sattuneesta työtapaturmasta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B uudisti korvausvaatimuksensa katsoen A:n olleen apulaisen ominaisuudessa tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön. Vakuutusosakeyhtiö Yritys-Sampo antoi muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.5.1999

Perustelut

B on ollut 23.6.1993 alkaen työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön työskennellen lehdenjakajana, aluksi satunnaisesti lomittajana ja 1.4.1994 alkaen vakituisena työntekijänä. B:n entinen aviopuoliso A, jonka kanssa B eli avioliitonomaisissa olosuhteissa, on 19.4.1994 aamuyöllä suorittanut lehtien jakelun B:n puolesta. Kun A on palannut lehdenjakelumatkalta, häntä on A:n ja B:n kodin pysäköintialueella ammuttu seurauksin, että hän on kuollut.

Kysymys on siitä, onko A ollut Kymen Varhaisjakelu Oy:öön tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa. B on vedonnut siihen, että yhtiö on edellyttänyt työntekijöidensä hankkivan esteen sattuessa itselleen sijaisen, tai ainakin, että yhtiössä on ollut käytäntönä ja yhtiö on hyväksynyt sen, että työntekijät käyttivät apulaisia tai sijaisia ilmoittamatta siitä etukäteen yhtiölle.

Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka sopimuksen perusteella, työntekijänä, vastikkeesta tekee työtä toiselle, työnantajalle, tämän johdon ja valvonnan alaisena, on oikeus saada korvausta työtapaturmasta. Pykälän 2 momentin mukaan työntekijää kohdanneesta työtapaturmasta suoritetaan korvausta myös hänen omaisilleen. Edelleen pykälän 3 momentin mukaan oikeus korvauksiin on myös työntekijöillä, jotka yhteisesti työkuntana ovat sitoutuneet työnantajan johdon ja valvonnan alaisena tekemään jonkin työn, sekä heidän työnantajan suostumuksella avuksensa työhön ottamillaan työntekijöillä.

Korkein oikeus pitää uskottavana, että yhtiö on solminut työsopimukset kaikkien työntekijöidensä, sekä vakinaisten että varalla olevien lehdenjakajien kanssa. Se, että yhtiö on järjestänyt jakelupäivystyksen avulla sijaisen saamisen kiireellisessäkin tapauksessa, osoittaa puolestaan, ettei yhtiö ole edellyttänyt työntekijöidensä hankkivan itse sijaista esteen sattuessa. Asiassa ei ole näytetty yhtiön suostuneen A:n toimimiseen B:n sijaisena.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ei ole suorittanut kyseistä lehtien jakoa sopimuksen eikä yhtiön suostumuksen perusteella. A:n ei siten voida katsoa olleen tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa Kymen Varhaisjakelu Oy:öön, eikä B:llä näin ollen ole oikeutta A:n kuoleman johdosta tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Ihalainen, Rauankoski (eri mieltä), Makkonen, joka myös esitteli asian, sekä Karhu ja Rusanen (eri mieltä).

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Möller, Palaja, Kitunen ja Arponen. Esittelijä Jaana Hemminki.

---

[SV]

A vars förra make B, med vilken A levde under äktenskapsliknande förhållande, stod i arbetsförhållande till ett distributionsbolag. A hade fullgjort B:s distributionsåligganden. Då något arbetsavtal inte förelegat mellan A och bolaget och då det på i Högsta domstolens dom angivna grunder ansågs att bolaget vare sig förutsatt eller samtyckt till att en arbetstagare i sitt arbete använde en av honom själv anskaffad vikarie, kunde A inte anses ha stått i ett i 1 § lagen om olycksfallsförsäkring avsett arbetsförhållande till bolaget.

L om olycksfallsförsäkring 1 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.