Supreme Court dismisses claim that state's misleading financing info constituted public power use causing damage.

Ks.

KKO:1999:33

Telakkayhtiön jouduttua maksuvaikeuksiin yhtiön omistajat, rahoittajat ja valtio olivat sopineet yhtiön toiminnan rahoittamisesta tilattujen alusten rakentamisen turvaamiseksi. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli antanut julkisuuteen sopimusta koskevan tiedotteen, jossa todettiin alusten rakennusaikaisen rahoituksen olevan turvattu. Ministeriön kansliapäällikkö, joka oli myös telakkayhtiön hallituksen puheenjohtaja, oli rahoitussopimukseen viitaten kehottanut aluksen tilaajaa suorittamaan aluksen kauppahinnan maksuerän, joka telakkayhtiön jouduttua konkurssiin oli jäänyt tilaajan vahingoksi. Vahinko ei ollut syntynyt julkista valtaa käytettäessä. Valtio oli kuitenkin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla vastuussa syntyneestä vahingosta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Birka Line Ab kertoi valtiota vastaan ajamassaan kanteessa, että Birka Line Ab oli 15.9.1988 solminut laivanrakennussopimuksen Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n kanssa. Ensimmäinen 28 500 000 markan suuruinen maksuerä maksettiin sopimusta allekirjoitettaessa ja toinen saman suuruinen maksuerä tuli suorittaa aluksen toisen teräslohkon valmistuttua eli 17.8.1989. Sopimuksen mukaan 30 päivän viivästyminen maksun suorittamisessa saattoi johtaa sopimuksen purkamiseen.

Kesällä 1989 oli tietoja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n taloudellisista vaikeuksista alkanut tulla julkisuuteen. Kauppa- ja teollisuusministeriö (seuraavassa KTM) oli 10.8.1989 antanut tiedotteen, jonka mukaan valtio vientitakuulaitoksen ja Valtiontakauslaitoksen edustamana, Suomen Vientiluotto Oy, Suomen Yhdyspankki Oy, Postipankki Oy, Oy Wärtsilä Ab ja Valmet Oy olivat 9.8.1989 solmineet Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n talouden vakauttamista ja tarpeellisen rahoituksen järjestämistä koskevan sopimuksen. Tiedotus oli herättänyt valtavasti julkista mielenkiintoa. Tiedotusvälineiden antaman mielikuvan mukaan valtio oli väliintulollaan pelastanut Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n.

Birka Line Ab oli valtion taholta saanut paitsi yleistä myös erityistä harhaanjohtavaa tietoa Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n taloudellisen kriisin ratkaisemisesta. Valtion edustajien, tietäessään Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n olevan konkurssin partaalla ja rahoituksen saattavan päättyä koska tahansa, oli ollut varomatonta kehottaa Birka Line Ab:ta suorittamana laivanrakennussopimuksen toinen maksuerä.

Birka Line Ab katsoi, että vahinko oli aiheutettu julkista valtaa käytettäessä vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Birka Line Ab vaati, että valtio velvoitettaisiin suorittamaan sille vahingonkorvauksena 28 500 000 markkaa korkoineen.

Valtion vastaus

Valtio kiisti kanteen. Menettelemällä kanteessa kerrotuin tavoin valtio ei ollut käyttänyt julkista valtaa. Yksityisoikeudellisesta rahoitussopimuksesta tiedottaminen ei ollut julkisen vallan käyttöä eivätkä myöskään kansliapäällikön esittämät näkemykset, koska hän oli edustanut Wärtsilä Meriteollisuus Oy:tä sen hallituksen puheenjohtajana yhdessä yhtiön toimitusjohtajan kanssa.

Birka Line Ab:n edustajille oli lisäksi täytynyt olla selvää, että tapaaminen ei ollut kuulunut ministeriön kansliapäällikön virkatehtäviin.

Valtion taholta ei ollut syyllistytty sellaiseen tuottamukseen tai moitittavaan menettelyyn, joka muutenkaan voisi perustaa vahingonkorvausvelvollisuuden. Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n konkurssi ja siihen johtaneet syyt olivat kaikki olleet ennalta arvaamattomia seikkoja.

Käräjäoikeuden päätös 10.1.1994

Käräjäoikeus lausui kanteessa esitetyt tosiasiat toteennäytetyiksi. Valtio ei kuitenkaan antaessaan julkisuuteen kanteessa selostetun tiedotteen ollut käyttänyt julkista valtaa vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin ja 5 luvun 1 §:n mielessä.

Koska sopimus Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n jatkotoiminnan rahoittamisesta ja tuota sopimusta selostava tiedonanto sekä KTM:n kansliapäällikön erityinen ilmoitus kantajalle oli kuitenkin valmisteltu ottamatta riittävästi selkoa yhtiön tuonhetkisestä tosiasiallisesta taloudellisesta tilasta ja ennakoiduista tappioista ja tiedonannon sekä ilmoituksen sisältö oli sitten yhtiön jouduttua konkurssiin osoittautunut paikkansapitämättömäksi ja kun valtion viranomaisten oli katsottava puheena olevalla laiminlyönnillään syyllistyneen tuottamukseen, niin ja kun Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n sopimuskumppaneilla oli ollut perusteltu syy luottaa tiedonannon sisältöön ja tehdä taloudelliset ratkaisunsa sen perusteella ja kun näin oli erittäin painavia syitä puhtaan varallisuusvahingon korvaamiselle sekä kun muutkin vahingonkorvausvastuun edellytykset olivat käsillä, käräjäoikeus, hyväksyen kanteen, velvoitti valtion maksamaan Birka Line Ab:lle vaaditut 28 500 000 markkaa korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.9.1996

Hovioikeus, jossa valtio haki muutosta, totesi muun muassa, että laivanrakennussopimuksen mukaan Birka Line Ab:n tuli suorittaa Wärtsilä Meriteollisuus Oy:lle toinen 28 500 000 markan suuruinen maksuerä 17.8.1989. Vientitakuulaitos oli Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n kasvaneen tappiovaaran vuoksi 27.7.1989 keskeyttänyt yhtiön takausten nostamisen kahdeksi viikoksi. Tuona aikana yhtiö ei voinut saada tarvitsemaansa rakennusaikaista rahoitusta toiminnalleen. Seurauksena oli ollut yhtiön maksuvalmiuden heikkeneminen. Tiedotusvälineissä oli 4.8.1989 kerrottu Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n olevan maksuvalmiuskriisissä ja 9.8.1989 oli solmittu yhtiön omistajien ja päärahoittajien kesken rahoitussopimus. Rahoitussopimuksen voimaantulon edellytykset olivat täyttyneet 10.8.1989 ja rahoitussopimuksesta oli tiedotettu samana päivänä pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Tiedotustilaisuudessa, jota oli televisioitu, olivat olleet läsnä kauppa- ja teollisuusministeri sekä KTM:n kansliapäällikkö. Tiedotteessa oli todettu muun muassa seuraavaa:

"Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin on yhtiön, sen omistajien, rahoittajien ja valtiovallan välillä käyty neuvotteluja yhtiön taloudellisen tilan ratkaisemiseksi.

Neuvottelujen tuloksena Vientitakuulaitos, Valtiontakauslaitos, Oy Wärtsilä Ab, Valmet Oy, Suomen Vientiluotto Oy, Suomen Yhdyspankki Oy ja Postipankki Oy ovat yhteisesti sopineet yhtiön toiminnan rahoituksen turvaamisesta. Sopimus on hyväksytty osapuolten hallintoelimissä ja tänään vahvistettu valtioneuvostossa.

Sopimuksella turvataan tilauskannassa ja rakenteilla olevien alusten rakennusaikainen rahoitus...".

Wärtsilä Meriteollisuus Oy:lle oli 22.8.1989 valittu uusi hallitus ja KTM:n kansliapäälliköstä oli tullut hallituksen puheenjohtaja. Yhtiön hallitus oli sittemmin 23.10.1989 päättänyt hakea yhtiön konkurssiin.

Hovioikeuden tuomioon sisältyvissä todistajien kertomuksissa on todettu muun muassa seuraavaa:

Rahoitussopimusta oli sinänsä pidettävä yksityisluontoisena sopimuksena. Sopimuksesta tiedottamista ei myöskään yksittäisenä toimenpiteenä ollut pidettävä vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n tarkoittamana julkisen vallan käyttönä. Valtion toimintaa oli kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena. Tällöin oli huomioitava, miksi valtioneuvoston hyväksymä rahoitussopimus oli tehty, valtion toiminta siitä tiedotettaessa ja KTM:n kansliapäällikön menettely, varsinkin kun tässä ei voitu erottaa toisistaan hänen toimiaan valtiovallan edustajana ja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n edustajana, kun kansliapäällikkö ei edes 4.9.1989 pidetyn tapaamisen yhteydessä itsekään sanallisesti ollut ilmoittanut, missä ominaisuudessa hän tuolloin toimi. Hovioikeus katsoi, että valtion edustajien menettely oli tapahtunut julkista valtaa käytettäessä.

Kun huomioon otettiin vielä, että valtion osalta oli ollut kysymys satojen miljoonien markkojen mahdollisesta menetyksestä ja tärkeästä elinkeinopoliittisesta ratkaisusta ja että Birka Line Ab:n taholta oli julkisuudessa annetun tiedon lisäksi haluttu vielä varmistua tiedon paikkansapitävyydestä henkilöltä, joka toimi KTM:n kansliapäällikkönä, Birka Line Ab oli ollut oikeutettu luottamaan siihen, että valtion edustajat olivat olleet selvillä Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n todellisesta taloudellisesta tilanteesta ja siihen, että sille esitettyä rahoitussopimusta tultiin noudattamaan. Valtio ei ollut menettelyssään noudattanut siltä menettelyn tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia.

Asiassa oli selvitetty, että Birka Line Ab olisi jättänyt suorittamatta laivanrakennussopimuksen toisen 28 500 000 markan suuruisen maksuerän ilman tiedotteesta ilmenevää ja vielä KTM:n kansliapäälliköltä saatua vakuuttavaa tietoa Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n tilauskannassa olevien alusten rakentamisesta valmiiksi. Näin ollen syntyneen vahingon oli katsottava olleen syy-yhteydessä valtion menettelyyn. Täten valtion oli, huomioon ottaen myös ettei vahingonkorvauksen määrää ollut valituksessa vaadittu alennettavaksi, velvollinen korvaamaan Birka Line Ab:lle aiheutuneen vahingon kanteessa vaaditulla määrällä. Hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ollut syytä muuttaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty. Valtio on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja Birka Line Ab:n kanne hylätään.

Birka Line Ab on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.3.1999

Perustelut

Arvioidessaan valtion toimenpiteiden merkitystä vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen kannalta Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että edellä tarkoitetut valtion vakuuttelut Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n telakkatoiminnan jatkumisesta ovat olleet Birka Line Ab:n suorittaman maksun edellytys. Maksusta on aiheutunut vahinkoa, koskei sille ole saatu vastiketta valtiovallan antaman rahoituslupauksen jäätyä toteuttamatta. Vahinko on siten aiheutunut valtion toimesta.

Harkitessaan kysymystä, onko Birka Line Ab:n vahinko syntynyt julkista valtaa käytettäessä, Korkein oikeus toteaa, että 9.8.1989 solmittu rahoitussopimus, jossa osapuolet ovat sopineet Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n toiminnan turvaamiseksi tarpeellisesta taloudellisesta panostuksesta ja keskinäisestä vastuustaan, on luonteeltaan yksityisoikeudellinen. Sopimusjärjestelystä tiedottaminen yleisesti tai Birka Line Ab:lle erityisesti ei ole sinänsä merkinnyt minkään julkisyhteisölle kuuluvan valtaoikeuden käyttämistä suhteessa Birka Line Ab:hen tai muihinkaan.

Valtio ei ole arvovallallaan koettanut pakottaa Birka Line Ab:ta vahinkoa aiheuttaviin toimenpiteisiin eikä valtion ja yhtiön suhteeseen ole muutoinkaan sisältynyt julkisoikeudellisia piirteitä. Vahinko on syntynyt Birka Line Ab:n ja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n eli kahden yksityisoikeudellisen oikeushenkilön välisessä sopimussuhteessa. Valtion puolelta tehdyt toimenpiteet ovat tosin kuuluneet työllisyyden ja telakkateollisuuden ylläpitämiseen. Tähän alaan kuuluvat valtion toimenpiteet saattavat usein käsittää julkisen vallan käyttöä. Julkisen vallan käytön liityntä nyt kysymyksessä olevaan tiedotustoimintaan on tältä pohjalta kuitenkin varsin etäinen. Korkein oikeus katsookin, ettei ole perusteita pitää tässä jutussa kysymyksessä olevia tiedotustoimia osana julkisen vallan käyttöä. Kysymys ei siten ole julkista valtaa käytettäessä aiheutuneen vahingon korvaamisesta.

Birka Line Ab:lle koitunut vahinko on kuitenkin edellä mainituilla perusteilla johtunut valtion tiedotustoimenpiteistä. On tärkeätä suojata luottamusta sitoumuksiin tai tietoihin, jotka annetaan tai jotka voidaan perustellusti ymmärtää annetuksi virkaa tai muuta julkista tehtävää hoidettaessa. Birka Line Ab on hovioikeuden tuomiossa selostetuissa olosuhteissa ollut oikeutettu luottamaan siihen, että Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n rahoitus on turvattu. Kun ilmoitukset ovat osoittautuneet erheellisiksi, valtio on velvollinen korvaamaan Birka Line Ab:lle aiheutuneen vahingon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomarit Takki, Saalasti ja Seppänen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Korhonen, Monika Kuhlefelt ja Tuukkanen. Esittelijä Åsa Holmström.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Raulos, Hidén ja Kitunen. Esittelijä Gustav Bygglin.

---

[SV]

Se

KKO:1999:33

Sedan ett varvsbolag råkat i betalningssvårigheter hade ägarna, finansiärerna och staten avtalat om bolagets finansiering för att trygga byggandet av de beställda fartygen. Handels- och industriministeriet hade till offentligheten lämnat ett meddelande, vari konstaterades att finansieringen av fartygsbyggena var tryggad. Ministeriets kanslichef, som också var ordförande i varvsbolagets styrelse, hade med hänvisning till finansieringsavtalet uppmanat en fartygsbeställare att betala en prisrat som på grund av varvsbolagets konkurs gått förlorad för beställaren. Skadan hade inte uppstått vid utövandet av offentlig myndighet. Staten svarade dock för skadan på de grunder som framgår av Högsta domstolens dom.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.