Supreme Court dismisses claim that building owner bears strict liability for sandblasting dust damage.

Hiekkapuhallustyöstä ympäristöön leviävä pöly oli ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 1 §:n tarkoittama häiriö, jonka aiheuttamista vahingoista työtä suorittava rakennusliike vastasi tuottamuksesta riippumatta. Kunnostustyön teettänyt rakennuksen haltija ei yksin urakkasopimuksen ja hallinnan perusteella ollut korvausvelvollinen rakennusliikkeen toiminnasta aiheutuneesta vahingosta.

Kysymys myös korvauksen sovittelusta. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kouvolan käräjäoikeudessa

A:n mukaan hiekkapuhallustyössä oli toimittu huolimattomasti. Hänen mukaansa rakennusliikkeen ja rakennuksen haltijan huolellisuusvelvollisuus perustui kuitenkin hiekkapuhallustyön erityisen luonteen vuoksi ankaraan vastuuseen tai ainakin korostuneeseen huolellisuusvelvoitteeseen. A esitti myös, että tapaukseen tulee soveltaa ympäristövahinkolakia.

Näillä perusteilla A vaati, että rakennusliike ja Kouvolan - Valkealan Kansanterveystyön kuntayhtymä rakennuksen haltijana velvoitetaan suorittamaan hänelle yhteisvastuullisesti ansionmenetyksestä 8 004 markkaa, auton puhdistamisesta aiheutuneet kustannukset 2 502,80 markkaa, sijaisauton vuokrakustannukset 100 markkaa, lääkäri- ja lääkekuluista 1 258,34 markkaa sekä kivusta ja särystä 35 000 markkaa korkoineen.

Rakennusliikkeen vastaus

Rakennusliike kiisti kanteen. Hiekkapuhalluksessa oli noudatettu normaaleja työmenetelmiä ja kohde oli suojattu asianmukaisesti. A:lle oli myös välittömästi aamulla 20.9.1996 tarjottu mahdollisuutta pesettää autonsa rakennusliikkeen kustannuksella. A oli kuitenkin kieltäytynyt tarjouksesta. Auton pölyyntymisen ja A:n sairastumisen välillä ei ollut syy-yhteyttä, vaan se on ollut ennalta-arvaamatonta. Käyttämällä puhdistamatonta autoa A oli lisäksi itse aiheuttanut sairastumisensa, eikä hänellä siksi ollut oikeutta korvaukseen.

Rakennusliikkeen mukaan sen korvausvelvollisuus saattoi perustua vain huolimattomaan menettelyyn, eikä ankaraan vastuuseen. Hiekkapuhallustyöstä aiheutuva vähäinen pölyhaitta ei ollut ympäristövahinkolain tarkoittama häiriö.

Kouvolan - Valkealan Kansanterveystyön kuntayhtymän vastaus

Kuntayhtymä kiisti kanteen. Tehty työ ei ollut ankaran vastuun tai korostetun huolellisuusvelvollisuuden piiriin kuuluvaa työtä. Kuntayhtymän puolella ei ollut myöskään tuottamusta. Työn suorittamisen osalta kuntayhtymä viittasi rakennusliikkeen vastaukseen.

Tapausta ei tullut arvioida ympäristövahinkolain mukaisena tapahtumana. Rakennuksen haltijalle ei kuitenkaan voinut syntyä korvausvastuuta sanotun lain perusteella, koska toiminta, josta vahingon väitetään aiheutuneen, ei ollut tyypillistä sairaalatoimintaa rakennuksessa harjoittavalle kuntayhtymälle.

Käräjäoikeuden tuomio 19.9.1997

Käräjäoikeus katsoi, että hiekkapuhallustyötä voidaan pitää ympäristövahinkolain tarkoittamana toimintana, jonka seurauksena parkkipaikalla olleille autoille ja erityisesti A:n autolle oli aiheutunut vahinkoa. Siten rakennusliike oli ympäristövahinkolain 7 §:n mukaisessa tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa vahingoista. Käräjäoikeus piti ympäristövahinkolain 3 §:n normaalia lievemmän syy-yhteysvaatimuksen perusteella riittävällä todennäköisyydellä selvitettynä, että A:n vahingot olivat johtuneet suoritetusta hiekkapuhallustyöstä. Käräjäoikeus katsoi jääneen selvittämättä, että A:n auton pesemisellä olisi voitu välttää vahinkojen syntyminen.

Kuntayhtymän vastuusta käräjäoikeus totesi, että pelkästään asema työn tilaajana ei saa aikaan ympäristövahinkolain mukaista vastuuta, kun rakennuksen haltijalla ei ole ollut tehtyyn työhön muuta toiminnallista suhdetta tai liityntää. Kun asiassa ei ollut esitetty selvitystä kuntayhtymän tuottamuksesta, käräjäoikeus katsoi, että kuntayhtymä ei vastannut vahingoista.

Käräjäoikeus velvoitti rakennusliikkeen maksamaan A:lle auton puhdistamisesta sekä sairastumisesta aiheutuneet välittömät kulut myönnetyn määräisinä. Kohtuulliseksi korvaukseksi kivusta ja särystä käräjäoikeus arvioi 7 000 markkaa hyläten vaatimuksen enemmälti. Vaatimuksen ansionmenetyksestä käräjäoikeus hylkäsi kokonaisuudessaan, koska A ei ollut osoittanut kärsineensä ansionmenetystä.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 4.3.1998

A ja rakennusliike valittivat tuomiosta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut sovellettavan lain ja rakennuksen haltijan vastuun osalta. Hovioikeus totesi, että A:n sairastuminen oli esitetyn selvityksen mukaan syy-yhteydessä tehtyyn hiekkapuhallustyöhön. A:n myötävaikutuksen osalta hovioikeus totesi, että A oli riidattomasti havainnut autonsa pölyyntyneen. Lähtemällä ajamaan autolla, jatkamalla sen käyttöä silmä- ja kurkkuoireiden alettua sekä työskentelemällä vielä sairastuttuaan A oli myötävaikuttanut hänelle aiheutuneiden vahinkojen syntymiseen. Hovioikeus katsoi, ettei A:lla oman myötävaikuttavan menettelynsä perusteella ollut oikeutta korvauksiin. Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion siltä osin kuin A:n kanne oli hyväksytty ja hylkäsi A:n kanteen kokonaan.

Hovioikeudenneuvos Mikkola lausui: Sovellettavan lain, kuntayhtymän vastuun sekä vahingon laadun ja määrän osalta olen hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla. Sen sijaan arvioin hovioikeuden tuomiossa selostetun A:n oman myötävaikuttavan menettelyn vaikuttaneen hänelle aiheutuneiden vahinkojen syntymiseen niin, että A:lla on oikeus saada Ernu Oy:ltä vahingonkorvausta puolet käräjäoikeuden tuomitsemista määristä.

Hovioikeudenneuvos Pöntinen: Kyseessä olevassa työmenetelmässä on maaperää olevia aineksia käytetty siten, että niitä on levinnyt pienehkölle alueelle ympäristöön. Menettely ei ole pilannut vettä tai maaperää ja vain ohimenevästi se on pilannut ilmaa. Autoille siitä on aiheutunut vähäistä haittaa pölyyntymisen muodossa, joka on rinnastettavissa pölylle altistumiseen erilaisissa liikenneolosuhteissa. Katson, ettei ympäristövahinkolakia ole siten sovellettava pölyyntymisen mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa. Asia on näin ollen ratkaistava vahingonkorvauslain mukaisesti.

Asiassa on riidatonta, että A:n auton pinta on pölyyntynyt hiekkapuhalluksen johdosta. Selvittämättä sen sijaan on jäänyt pölyn määrä maalipinnalla, sen mahdollinen tunkeutuminen moottoritilaan, sen mahdollisuus imeytyä autoa käynnistettäessä tai sitä ajettaessa auton ilmanvaihdon kautta tai muulla tavoin auton sisätiloihin. Auton sisätiloista löydetyn pölyn kaltaisen aineen ei ole selvitetty olleen peräisin hiekkapuhalluksesta. A, jolla on kantajana ollut velvollisuus esittää näyttöä näistä seikoista, ei ole sitä tehnyt. Hän ei myöskään ole selvittänyt, jättämällä tutkimatta pölyn mahdollisen virtauksen auton sisätiloihin, syy-yhteyttä sairastamisensa ja mainitun auton pölyyntymisen välillä.

Näin ollen hylkään kanteen ja kumoan käräjäoikeuden päätöksen muilta paitsi todistajanpalkkioiden ja kuntayhtymän osalta.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan A:lle tuomitun vahingonkorvauksen määrän osalta, katson, ettei A:lla ole oikeutta korvaukseen oman myötävaikutuksensa johdosta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja vastaajat velvoitetaan maksamaan hänelle käräjäoikeuden tuomion mukaiset korvaukset siten muutettuina, että korvaus kivusta ja särystä korotetaan 35 000 markkaan sekä korvaukseksi ansionmenetyksestä määrätään 8 004 markkaa.

Molemmat vastaajat vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.12.1999

Perustelut

Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (ympäristövahinkolaki) 1 §:n mukaan ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka ympäristössä on aiheutunut veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta taikka muusta vastaavasta häiriöstä. Lain soveltamisen edellytyksiä ei ole kytketty vahingon aiheuttaneen toiminnan laatuun. Toiminnan ei siten tarvitse olla vaarallista tai pitkäkestoista taikka liittyä elinkeinotoimintaan. Asiassa on riidatonta, että A:n auton pölyyntyminen on johtunut pysäköintipaikan välittömässä läheisyydessä tehdystä hiekkapuhallustyöstä. Vaikka hiekkapuhallustyön aiheuttama ilman hiukkaspitoisuuden kasvaminen on ollut vain väliaikaista, se on kuitenkin lain 1 §:n 1 momentin tarkoittama häiriö. Korvausvelvollisuus pölyn aiheuttamista vahingoista ratkaistaan siten ympäristövahinkolain perusteella.

Ympäristövahinkolaissa ei ole säännelty vahingonkärsijän myötävaikutusta perusteena korvausvelvollisuuden sovittelemiselle tai siitä vapautumiselle. Lain 2 §:n mukaan ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, jollei ympäristövahinkolaista muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvausta voidaan kohtuuden mukaan sovitella, jos vahingon kärsinyt on myötävaikuttanut vahinkoon. Vahingonkorvauslain mukainen vastuu perustuu tuottamukseen. Tällöin vahingonkorvauksen sovittelu vahingonkärsijän myötävaikutuksen perusteella sisältää ajatuksen korvausvastuun tasaamisesta vahingon tuottamuksellisesti aiheuttaneiden kesken.

Kun korvausvelvollisuus perustuu ankaraan vastuuseen, ei myötävaikutuksen huomioon ottaminen voi perustua edellä mainituin tavoin aiheuttajien tuottamusvertailuun. Ankaran vastuun yhteydessä on toisinaan asetettu rajoituksia vahingonkärsijän myötävaikutukselle vapautumis- tai sovitteluperusteena. Esimerkiksi ankaran vastuun periaatteelle perustuvassa ydinvastuulaissa sen 14 §:n 2 momentin säännöksessä edellytetään vahinkoa kärsineen osalta törkeää tuottamusta ennen kuin sovittelu on mahdollista. Toisaalta myötävaikutukselle voidaan ajatella annettavan ankaran vastuun kohdalla normaalia suurempi painoarvo. Koska vastuu on tuottamuksesta riippumatonta saattaa vahingonkärsijä itse olla ainoa vahinkoseuraamuksen syntymiseen tuottamuksellisesti vaikuttanut.

Ympäristövahinkolain 2 §:n lakiviittauksen mukaan vahingon kärsijän myötävaikutus ympäristövahingossa on arvioitava vahingonkorvauslain perusteella. Tällöin tulevat sovellettavaksi myös yleiset vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet. Vahingon kärsijän menettelyn tuottamuksellisuutta arvioitaessa on vertailukohdaksi otettava sellainen huolellisuus, jota hänen asemassaan olevalta henkilöltä voidaan normaalisti edellyttää vahinkojen tai vahingonvaaran välttämiseksi.

Tuottamusperusteinen vahingonkorvausvastuu ei ulotu ennalta arvaamattomiin vahinkoihin. Sen sijaan ympäristövahinkolain mukainen ankara korvausvastuu ulottuu myös epätavallisiin ja etukäteen arvioiden epätodennäköisiin vahinkoihin. Kun myötävaikutuksen arviointi tapahtuu tuottamusvastuun mukaisesti saattaa tämä johtaa siihen, että vahinkojen ennalta arvaamattomuus rajoittaa myötävaikutuksen huomioimista, mutta ei poista toiminnan harjoittajan ankaraa vastuuta.

Rakennustoimisto Ernu Oy on vastatessaan kanteeseen vedonnut siihen, että A:n sairastuminen on ollut täysin ennalta arvaamatonta ja yllättävää. Oikeudenkäynnissä ei ole väitetty, että hiekkapuhalluksesta pölyyntyneellä autolla ajamiseen liittyvistä terveysriskeistä olisi ollut puhetta A:n ja työtä suorittaneiden henkilöiden välillä. A:n ei ole väitetty muutoinkaan olevan erityisesti perillä mainituista vaaroista. Vaikka oikeudenkäynnissä onkin esitetty selvitystä, jonka mukaan erityisesti kuivahiekkapuhalluksesta aiheutuvan pölyn hengittämiseen liittyy ilmeinen sairastumisvaara, tällaisten riskien ei voida katsoa olevan yleisesti tiedossa. A:lle silmäoireet ja erityisesti 30.9.1996 todettu äkillinen kurkunkannentulehdus on ollut hänen kannaltaan ennalta arvaamaton seuraus pölyyntyneen auton käyttämisestä. Tästä syystä Rakennustoimisto Ernu Oy:n maksettavaksi henkilövahinkojen osalta tulevaa korvausta ei ole syytä sovitella A:n myötävaikutuksen perusteella.

A on vaatinut korvausta myös ansionmenetyksestä. Hänen yksin omistamansa osakeyhtiö on maksanut hänelle normaalia palkkaa sairausajalta. A:lle hänen työpanoksensa vähentymisestä välillisesti aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen edellyttäisi, että häneltä tai hänen yritykseltään olisi jäänyt tuloa saamatta esimerkiksi siksi, että hän on voinut sairastumisen vuoksi ottaa vähemmän työtehtäviä hoidettavakseen. Tällaista selvitystä ei ole esitetty, joten ansionmenetys on siten jäänyt näyttämättä.

Käräjäoikeuden esittämillä perusteilla kohtuulliseksi korvaukseksi kivusta ja särystä arvioidaan 7 000 markkaa.

A:n vaatimukset kuntayhtymää vastaan hylätään kokonaisuudessaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta siltä osin kuin A:n kanne Kouvolan - Valkealan Kansanterveystyön kuntayhtymän osalta on hylätty ja A on velvoitettu korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Hovioikeuden tuomio kumotaan Rakennustoimisto Ernu Oy:tä vastaan ajetun kanteen osalta.

Rakennustoimisto Ernu Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena käräjäoikeuden kivusta ja särystä tuomitsemat 7 000 markkaa ja lääkärin- ja lääkekuluista tuomitsemat 1 258,34 markkaa sekä lisäksi puolet A:n autolle aiheutuneista vahingoista 1 117,90 markkaa ja puolet sijaisauton vuokraamisesta aiheutuneista kuluista 50 markkaa eli yhteensä 9 426 markkaa 24 penniä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 4.2.1997 lukien.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Arponen: Erimielisyys koskee A:lle aiheutuneiden esinevahinkojen sovittelemista hänen myötävaikuttavan tuottamuksensa perusteella.

Auton puhdistaminen tuuletuslaitteistoon kulkeutuneesta pölystä on ollut välttämätöntä hiekkapuhalluspölyyn liittyvän erityisen sairastumisriskin takia. Siten myös auton puhdistus ja sijaisauton vuokraaminen on johtunut sellaisesta seikasta, joka ei ole ollut A:n ennalta arvattavissa. Tästä syystä en sovittele Rakennustoimisto Ernu Oy:n maksettavaksi tulevaa korvausta A:n myötävaikutuksen perusteella myöskään esinevahinkojen osalta.

Velvoitan Rakennustoimisto Ernu Oy:n suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena autolle aiheutuneista vahingoista 2 235,80 ja sijaisauton vuokraamisesta 100 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 4.2.1997 lukien.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Vuori: Vahingonkorvauksen sovittelemisen osalta lausun seuraavan.

Vahingonkorvauksen sovitteleminen edellyttää vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, että vahingon kärsinyt on myötävaikuttanut hänelle aiheutuneeseen vahinkoon. A:n auton päällä olleen hiekkapuhalluspölyn määrä on jäänyt epäselväksi. Auton puhdistamisen tarpeellisuuden voidaan katsoa käyneen A:lle ilmeiseksi vasta sen jälkeen, kun tämän normaalista maantiepölystä poikkeavan pölyn aiheuttamat haitat ovat tulleet esiin. A on puhdistuttanut autonsa ja sen tuuletusjärjestelmän 25.9.1996 eli samana päivänä kun hän oli hakeutunut silmäoireiden vuoksi silmälääkärin vastaanotolle. A ei ole laiminlyönyt menetellä sellaisella tavalla, jota huolellisesti toimivalta henkilöltä voidaan vahinkojen välttämiseksi edellyttää. Korvausvelvollisuutta ei siten voida sovitella myötävaikutuksen perusteella.

Näillä perustein olen lopputuloksen osalta samaa mieltä kuin oikeusneuvos Arponen.

Oikeusneuvos Tulokas: Syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Rajala.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöntinen (eri mieltä), Mikkola (eri mieltä) ja Almgren, joka myös esitteli asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Tulokas (eri mieltä), Vuori (eri mieltä) ja Arponen (eri mieltä). Esittelijä Kumpula.

---

[SV]

Damm från sandblästring som spreds i omgivningen var en sådan störning som avses i lagen om ersättning för miljöskador 1 § och det byggnadsföretag som utförde arbetet svarade oberoende av vållande för skadorna. Byggnadens innehavare som låtit utföra arbetet var inte enbart på grund av entreprenadavtalet och besittningen ersättningsskyldig för den skada som byggnadsföretagets verksamhet hade orsakat.

Omröstn.

Fråga även om jämkning av ersättningen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.