Supreme Court allows tax authority payment to creditor after company insolvency, rejecting creditor's claim of improper preference.

Velkojan haettua maksukyvyttömäksi tietämänsä yhtiön asettamista konkurssiin yhtiö oli maksanut konkurssihakemuksen perusteena olleen velan, jolloin hakemus oli peruuntunut. Maksu oli määrältään ollut huomattava ja siihen oli käytetty käytännöllisesti katsoen yhtiön kaikki silloiset likvidit varat. Yhtiö oli sittemmin asetettu konkurssiin erään toisen velkojan yli kymmenen kuukautta maksusuorituksen jälkeen tekemästä hakemuksesta. Kysymys siitä, oliko velan maksulla sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella.

TakSL 5 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Hämeenlinnan käräjäoikeudessa

Vahva-Sähkö Oy:n konkurssipesä lausui Hämeen lääninverovirastoa, nyttemmin Hämeen verovirasto, vastaan ajamassaan kanteessa, että lääninverovirasto oli suoritettuaan Vahva-Sähkö Oy:ssä verotarkastuksen 17. -20.10.1994 hakenut yhtiötä konkurssiin 4.11.1994 vireille tulleella hakemuksella. Hakemuksen perusteena oli ollut yhtiölle tiedoksiannettu konkurssiuhkainen maksukehotus, joka oli koskenut erääntyneitä liikevaihtoveroja sekä ennakonpidätys- ja muita työnantajamaksuja. Yhtiö oli 9.11.1994 maksanut hakemuksen perusteena olevat saatavat määrältään 456 174 markkaa, minkä jälkeen lääninverovirasto oli peruuttanut hakemuksensa. Yhtiö oli sittemmin asetettu konkurssiin 19.10.1995 erään toisen velkojan hakemuksesta, joka oli tullut vireille 22.9.1995. Yhtiö oli suorituksen tehdessään ollut muutoin kuin tilapäisesti maksukyvytön ja tästä lääninverovirasto oli ollut tai sen ainakin olisi pitänyt olla tietoinen.

Konkurssipesä katsoi, että lääninverovirastoa oli edellä mainitulla maksusuorituksella sopimattomasti suosittu muiden velkojien kustannuksella. Näin oli asia etenkin sen vuoksi, että lääninverovirasto, joka oli ollut erityisen hyvin selvillä yhtiön heikosta taloudellisesta tilanteesta, oli perinyt saatavansa käyttämällä hyväksi konkurssiuhkaa. Lisäksi maksu oli pesän varoihin nähden ollut huomattava ja lääninverovirastolla oli ollut syytä olettaa yhtiön jättävän muut erääntyneet velat maksamatta. Lääninveroviraston oli siten täytynyt tietää maksusuorituksen vaikutuksesta yhtiön taloudellisille oloille ja siitä, että maksusuorituksen vaatiminen oli ollut mainituin tavoin sopimatonta ja aiheuttaisi vahinkoa yhtiön muille velkojille.

Näillä perusteilla konkurssipesä vaati, että puheena oleva maksu 456 174 markan määräisenä peräytetään ja lääninverovirasto velvoitetaan palauttamaan konkurssipesään maksettu määrä korkoineen ilman oikeutta kuittaukseen.

Hämeen lääninveroviraston vastaus

Lääninverovirasto kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Vastauksessaan lääninverovirasto katsoi, ettei sitä ollut sopimattomasti suosittu muiden velkojien kustannuksella. Konkurssihakemuksessa ei ollut ollut kyse velallisen painostuksesta, vaan tarkoitus oli ollut saada yhtiö asetetuksi konkurssiin ja estää verovelan kasvu. Muiden velkojien asema ei myöskään ollut heikentynyt kyseessä olevan maksusuorituksen johdosta, sillä yhtiölle oli tullut uutta verovelkaa tilalle. Vahinko oli aiheutunut siitä, että yhtiö oli maksukyvyttömänä jatkanut liiketoimintaansa. Siten maksun ja velkojille aiheutuneeksi väitetyn vahingon välillä ei ollut syy-yhteyttä.

Käräjäoikeuden tuomio 28.11.1996

Käräjäoikeus totesi, että yhtiö oli välttänyt uhkaavan konkurssin maksamalla kyseisen verovelan. Yhtiö oli ollut maksukyvytön suorituksen tapahtuessa ja maksukyvyttömyys oli jatkunut pahenevana yhtiön konkurssiin asettamiseen asti. Lääninverovirasto oli tiennyt maksukyvyttömyydestä ja oli ollut erityisen hyvin selvillä yhtiön heikosta taloudellisesta tilanteesta. Maksu oli lisäksi ollut yhtiön ja pesän varoihin nähden huomattava. Näissä oloissa lääninverovirastolla oli ollut syytä olettaa yhtiön jättävän muut erääntyneet velat maksamatta. Lääninveroviraston oli siten täytynyt tietää maksusuorituksen vaikutuksesta yhtiön taloudellisille oloille. Maksusuorituksella oli myös ollut velkojia vahingoittava vaikutus.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että maksulla oli sopimattomasti suosittu lääninverovirastoa muiden velkojien kustannuksella. Sen vuoksi käräjäoikeus peräytti maksun ja velvoitti lääninveroviraston palauttamaan konkurssipesään ilman kuittausoikeutta 456 174 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksisaannista 6.8.1996 lukien sekä suorittamaan palautettavalle määrälle korkoa Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevaa peruskorkoa vastaavan korkokannan mukaisesti ajalta 10.11.1994 - 5.8.1996.

Turun hovioikeuden tuomio 14.8.1997

Lääninverovirasto valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi, että yhtiö oli vuonna 1994 sekä ennen 9.11. tapahtunutta suoritusta että sen jälkeen maksanut muita erääntyneitä veroja ja maksuja huomattavan määrän, yhteensä 1 755 342 markkaa. Maksuja oli suoritettu kuukausittain. Lääninverovirasto oli saanut nyt kysymyksessä olevan maksun 4.11.1994 vireille panemansa konkurssihakemuksen johdosta ja tietoisena yhtiön maksukyvyttömyydestä. Yhtiö oli kuitenkin asetettu konkurssiin vasta 19.10.1995. Asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että konkurssihakemuksella olisi tosiasiallisesti pyritty maksun saantiin ennen yhtiön pian uhkaavaa konkurssia tai muutoinkaan konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Kerrotuissa olosuhteissa verojen maksu ei ollut takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi kanteen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vahva-Sähkö Oy:n konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan konkurssipesä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Hämeen verovirasto vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.8.1998

Perustelut

Hämeen verovirasto on hakenut Vahva-Sähkö Oy:tä konkurssiin 4.11.1994 vireille tulleella hakemuksella. Yhtiö on maksanut 9.11.1994 hakemuksen perusteena olleen 456 174 markan saatavan, minkä vuoksi verovirasto on peruuttanut konkurssihakemuksen. Yhtiö on asetettu konkurssiin 19.10.1995 erään toisen velkojan 22.9.1995 vireille panemasta hakemuksesta. Konkurssipesä on vaatinut maksun peräyttämistä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n yleissäännöksen nojalla.

Asiassa on riidatonta, että yhtiö on ollut velan suoritushetkellä maksukyvytön ja että verovirasto on tiennyt maksukyvyttömyydestä. Kysymys on siitä, onko maksulla sopimattomasti suosittu verovirastoa muiden velkojien kustannuksella.

Hallituksen esityksestä takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi (HE 102/1990 vp. s. 48 - 49) ilmenee, että asettamalla sopimattomuus peräytymisen edellytykseksi yleissäännöksen soveltamisalaa on pyritty rajaamaan siten, että sen nojalla peräytyisivät vain sellaiset oikeustoimet, jotka olosuhteista päätellen on tehty mahdollisen konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Tämän mukaan menettelyä voitaisiin pitää sopimattomana erityisesti silloin, kun jokin peräytymisen edellytyksistä on täyttynyt silmiinpistävällä tavalla. Näin ollen maksu pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä voisi olla sopimaton esimerkiksi silloin, kun velkojalla on ollut syytä olettaa velallisen jättävän muut erääntyneet velat maksamatta.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n yleissäännöksen mukaan - poiketen lain 10 §:n mukaisesta maksun peräyttämistä koskevasta erityissääntelystä -konkurssin vaikutusten kiertämistarkoituksen ei siten oleteta olevan olemassa yksinomaan maksetun määrän huomattavuuden perusteella, vaan sopimattomuustunnusmerkistö vaatii lisäperusteita sen osoittamiseksi, että maksu on moitittavasti tehty mahdollisen konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Samalla sopimattomuustunnusmerkistö mahdollistaa tällaista lopputulosta vastaan puhuvien näkökohtien huomioon ottamisen ja siten kiertämistarkoitusta tukevien seikkojen painoarvon kumoamisen. Näin korostuu olosuhteiden kokonaisarvioinnin merkitys yleissäännöstä sovellettaessa.

Yhtiön 9.11.1994 suorittama 456 174 markan maksu verovirastolle on tosin johtunut veroviraston konkurssihakemuksesta. Maksu on määrältään ollut huomattava ja siihen on käytetty käytännöllisesti katsoen yhtiön kaikki silloiset likvidit varat. Toisaalta yhtiö on hovioikeuden tuomiossa todetuin tavoin vuonna 1994 sekä ennen tätä suoritusta että sen jälkeen maksanut verovirastolle muita erääntyneitä veroja ja maksuja yhteensä 1 755 342 markkaa.

Yhtiö on maksusuorituksen jälkeen jatkanut liiketoimintaansa ja se on asetettu konkurssiin vasta yli kymmenen kuukautta myöhemmin tehdystä hakemuksesta. Veroviraston saatavat ovat pesäluettelon mukaan olleet 781 997 markkaa. Verovirastolle on siten maksuhetken jälkeen kertynyt saatavia, jotka olennaisesti ovat ylittäneet peräytettäväksi vaaditulla maksulla suoritetun määrän. Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että maksu olisi suoritettu konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Siten verovirastoa ei ole sopimattomasti suosittu muiden velkojien kustannuksella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Saarikivi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hukkanen, Åkerberg ja Laapas. Esittelijä Katriina Heiskanen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Paasikoski, Krook, Möller ja Pellinen. Esittelijä Jussi Heiskanen.

---

[SV]

Sedan en borgenär ansökt om att ett bolag, vars insolvens var känd för borgenären, skulle försättas i konkurs, hade bolaget betalt den skuld som låg till grund för konkursansökan, varvid ansökan återkallats. Betalningen hade avsett ett avsevärt belopp och till den hade använts praktiskt taget bolagets alla dåtida likvida medel. Bolaget hade sedermera försatts i konkurs på ansökan gjord av en annan borgenär över tio månader efter betalningen. Fråga om borgenären genom betalningen hade på ett otillbörligt sätt gynnats på de andra borgenärernas bekostnad.

L om återvinning till konkursbo 5 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.