Supreme Court rejects community service for a drunk driving case due to severe consequences and prior mandatory prison sentence.

Vastaajan syyksi oli luettu 18-vuotiaana tehdyt törkeä rattijuopumus, liikenteen vaarantaminen ja kuolemantuottamus, joista hänet oli tuomittu yhteiseen ehdottomaan 3 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen. Kriminaalihuoltoyhdistyksen lausunnon mukaan vastaaja soveltui yhdyskuntapalveluun tukitoimien avulla.

Ään.

Kysymys siitä, voitiinko vastaaja tuomita yhdyskuntapalveluun.

L yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta 3 § 1 mom

L yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta 4 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Loviisan käräjäoikeuden tuomio 7.3.1996

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ja asianomistajien syytteestä selvitetyksi, että A oli 31.8.1995 Pyhtäällä yleisellä tiellä kuljettanut omistamaansa henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana ollut vähintään 1.84 promillea ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. Samalla A oli laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi seurauksin, että hänen kuljettamansa henkilöauto oli suistunut tieltä ulos ja katkaissut valaisinpylvään ja pyörinyt katon kautta ympäri. A:n varomaton menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. Mainitulla huolimattomuudellaan A oli lisäksi aiheuttanut B:n kuoleman. B, joka oli istunut A:n auton takapenkillä ilman turvavyötä, oli saanut ulosajossa päähänsä vakavia vammoja, joihin hän oli samana päivänä kuollut.

Näillä perusteilla käräjäoikeus, joka katsoi, etteivät yleinen lainkuuliaisuus eikä vakiintunut rangaistuskäytäntö vaatineet ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista, totesi, ettei A:ta ollut aikaisemmin rangaistu vankeusrangaistuksella, tuomitsi A:n törkeästä rattijuopumuksesta, liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta yhteiseen 3 kuukauden 15 päivän ehdolliseen vankeusrangaistuksen 31.7.1998 päättyvin koetusajoin. Samalla käräjäoikeus tuomitsi A:n ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella 80:een 20 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 600 markkaa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.3.1997

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä haki muutosta, katsoi, ottaen huomioon A:n humalatilan vahvuuden, ajomatkan pituuden yleisellä tiellä ja auton suistumisen tieltä, että A:n teko oli vaarallisuudeltaan ja muutoinkin vakavuusasteeltaan sellainen, josta yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen yleensä vaati ehdotonta rangaistusta. Se seikka, ettei A:ta ollut aikaisemmin rangaistu, ei yksinään riittänyt muuttamaan tätä arviointia. Sen vuoksi ja kun se seikka, että B:n on katsottu yleisen elämänkokemuksen nojalla tienneen tai että hänen olisi pitänyt tietää autoon matkustajaksi mennessään, että A oli ollut alkoholin vaikutuksen johdosta kykenemätön turvallisesti kuljettamaan autoa ja ettei B ollut käyttänyt turvavyötä, eivät olleet sellaisia vastasyitä, joiden perusteella rangaistus olisi määrättävä ehdolliseksi, hovioikeus katsoi, että A oli tuomittava teostaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Hovioikeus lausui edelleen, että A oli antanut suostumuksensa yhdyskuntapalvelun suorittamiseen. Huomioon ottaen kuitenkin hänen kesken jääneet koulunkäyntinsä, varusmiespalveluksensa ja siviilipalveluksensa ja sen, että Kriminaalihuoltoyhdistyksen lausunnonkin mukaan hän soveltui yhdyskuntapalveluun ainoastaan yhdistyksen ohjauksen ja valvonnan ja tarvittaessa A-klinikan päihdeinformaatiojakson sekä päihdehuollon palvelujen avulla, A:n ei voitu olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta.

Näillä perusteilla hovioikeus määräsi A:lle tuomitun 3 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistuksen ehdottomaksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 19.8.1997. Valituksessaan A on vaatinut, että hänet tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.

Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut valituksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.6.1998

Perustelut

Rikoksen tekoaikana voimassa olleen yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain 3 §:n 1 momentin (272/1992) mukaan tuomioistuin voi tuomitessaan vankeuteen tuomita pituudeltaan enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta rangaistukseksi yhdyskuntapalvelua. Vuoden 1997 alusta voimaan tulleen yhdyskuntapalvelusta annetun lain (1055/1996) 3 §:n mukaan rikoksentekijä tuomitaan enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.

Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuimen on sovellettava tuomitsemishetkellä voimassa olevaa lakia, jos tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen johtaisi rikoksentekijän kannalta olennaisesti ankarampaan lopputulokseen. Tekohetkellä voimassa ollut yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annettu laki ei johda olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin voimassa oleva yhdyskuntapalvelusta annettu laki. Näin ollen asiassa on sovellettava ensiksi mainittua lakia.

Niin kuin yhdyskuntapalvelusta annetun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 144/1996 vp. s. 18) lausutaan vankeusrangaistus on oleellisesti ankarampi seuraamus kuin yhdyskuntapalvelu. Asiassa sovellettavan yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain 4 §:ssä asetetaan yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytykseksi, että rikoksentekijä on suostunut yhdyskuntapalvelun suorittamiseen ja että hänen voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. Lain esitöiden mukaan (HE 62/1990 vp. s. 3) yhdyskuntapalvelun käyttöönottamisen keskeisenä tavoitteena on vankeusrangaistuksen käytön vähentäminen. Yhdyskuntapalveluun tuomitseminen ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tapauksissa, joissa se lain 3 ja 4 §:n mukaan on mahdollista, on siten tämän lain nojalla perusteltua, jolleivät esimerkiksi rikoksentekijään tai tekoon liittyvät erityiset syyt tai yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen tai rangaistusjärjestelmän uskottavuus estä yhdyskuntapalveluun tuomitsemista.

A on antanut suostumuksensa yhdyskuntapalvelun suorittamiseen. Kriminaalihuoltoyhdistys on yhdyskuntapalvelusta annetun asetuksen (1259/1990) 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa selvityksessä lausunut, että A soveltuu yhdyskuntapalveluun hovioikeuden tuomion perusteluissa mainittujen tukitoimien avulla. A:n voidaan näin ollen olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta.

Törkeä rattijuopumus ja kuolemantuottamus ovat vakavia rikoksia, jotka saattavat olla esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Alemmat oikeudet ovat niistä tässä tapauksessa A:lle rangaistusta määrätessään päätyneet verrattain lyhyeen vankeusrangaistukseen. A on nyt kysymyksessä olevat rikokset tehdessään ollut 18-vuotias eikä häntä aikaisemmin ollut rikoksista rangaistu. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei rikosten laatu tässä tapauksessa estä yhdyskuntapalveluun tuomitsemista.

Lainkohdat

Laki yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta 3 ja 4 § Asetus rikoslain voimaanpanemisesta 3 § 2 momentti

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:lle määrätään hovioikeuden hänelle tuomitseman 3 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistuksen sijasta 101 tuntia yhdyskuntapalvelua, jota määrättäessä on otettu huomioon A:n rangaistuksesta vankeutena suorittamat 4 päivää (17. -20.8.1997).

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Krook: Rikosten tekoaikana voimassa olleen yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain 3 §:n (272/1992) mukaan tuomioistuin voi tuomitessaan vankeuteen tuomita pituudeltaan määräämänsä enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta rangaistukseksi yhdyskuntapalvelua. Lain 4 §:n mukaan yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytyksenä on, että rikoksentekijä on siihen suostunut ja että voidaan olettaa hänen siitä suoriutuvan. Laissa ei ole tämän yksityiskohtaisemmin säädetty, mihin muuhun tulee kiinnittää huomiota rangaistuksen lajivalintaa ratkaistaessa, vaan ratkaisun tekeminen lain 4 §:n edellytyksen täyttyessä on jäänyt kokonaan tuomioistuimen harkintaan.

Yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain esitöiden mukaan (HE 62/1990 vp s. 3) yhdyskuntapalvelun käyttöönottamisen keskeisenä tavoitteena on vankeusrangaistuksen käytön vähentäminen. Tämä johtuu erityisesti ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon välillisesti aiheuttamista monenlaisista epäkohdista. Yhdyskuntapalveluun tuomitseminen ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tapauksessa, joissa se lain 3 ja 4 §:n mukaan on mahdollista, on siten perusteltua, elleivät erityiset syyt esimerkiksi rikoksentekijästä tai teosta ilmenevät piirteet taikka yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen tai rangaistusjärjestelmän uskottavuus estä yhdyskuntapalveluun tuomitsemista.

A:n yhdyskuntapalveluun tuomitsemista tukee etenkin se, että hän on kysymyksessä olevat rikokset tehdessään ollut vain 18-vuotias ja ettei häntä ole aikaisemmin rangaistu. Tätä seuraamusvalintaa vastaan puhuu kuitenkin ennen muuta samalla teolla tehtyjen rikosten laatu; törkeä rattijuopumus, joka jo sinänsä on yleistä vaaraa aiheuttava rikos, ja kuolemantuottamus, joka on kohdistunut hänen kuljettamassaan autossa olleeseen matkustajaan. Lisäksi A on vajaan kahden vuoden kuluttua tämän tapahtuman jälkeen uudestaan syyllistynyt kahteen törkeään rattijuopumukseen, joista hänet on lainvoimaisesti tuomittu rangaistukseen. Katson näiden syiden, samoin kuin yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämisen ja rangaistusjärjestelmän uskottavuuden edellyttävän yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain mukaan, että A tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Yhdyskuntapalvelusta annetun lain 3 ja 4 §:ssä yhdyskuntapalvelurangaistuksen tuomitsemiselle asetetut muodolliset edellytykset täyttyvät A:n kohdalla. Kysymys on siten siitä, ovatko edellytysten täyttymisestä huolimatta, kun A:ta ei ole aikaisemmin tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun, muut painavat syyt lain 3 §:n mukaan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.

Laista ei ilmene, mitkä seikat voisivat olla sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja painavia syitä. Lain esitöissä (HE 144/1966 vp s. 13) todetaankin ilmaisun olevan avoin, mutta viittaavan seikkoihin, jotka ovat rangaistuksen mittaamisen kannalta merkittäviä. Samalla lausutaan, että tällaiset syyt, joiden perusteella yhdyskuntapalveluun tulisi jättää tuomitsematta varsin harvoin, voivat liittyä tuomittavana olevaan rikokseen ja sen laatuun. Esimerkkeinä tällaisista rikoksista mainitaan lajiltaan vakavat siveellisyysrikokset ja törkeät huumausainerikokset.

Yhdyskuntapalveluun tuomitseminen on siis pääsääntönä uuden lain mukaan, jos yhdyskuntapalvelun muodolliset edellytykset täyttyvät. Sääntö ei kuitenkaan ole poikkeukseton, vaan laissa mainitut kolme esteperustetta jättävät edelleen tuomioistuimille suhteellisen laajan harkintavallan rangaistuslajin valinnassa. Tämä koskee ennen muuta sisällöltään täysin avointa - tosin harvoin sovellettavaksi tarkoitettua - esteperustetta "muut painavat syyt", joka lähinnä liittyy rikoksen laatuun ja rangaistuksen mittaamiseen.

Tätä taustaa vasten katson, että ne seikat, jotka edellä ilmenevän kantani mukaisesti ovat edellyttäneet A:n tuomitsemista rikoksistaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain mukaan, samoin muodostavat sellaisia painavia syitä, jotka ovat esteenä hänen tuomitsemiselleen yhdyskuntapalveluun myös 1.1.1997 voimaan tulleen yhdyskuntapalvelusta annetun lain mukaan.

Näin ollen tekoaikana voimassa ollut laki ei mielestäni johda olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin uusi laki, joka ei siten tule sovellettavaksi. Ratkaisen siis asian yhdyskuntapalvelun kokeilemisesta annetun lain nojalla ja edellä ilmenevillä perusteilla jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Roiha-Sjöblom sekä lautamiehet Dromberg, Antas ja Fröberg.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kiviharju, Piira ja Ilmavirta. Esittelijä Heidi Mannonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Krook (eri mieltä), Möller, Tulokas ja Krogerus. Esittelijä Markku Vuorela.

---

[SV]

Svaranden hade som adertonårig gjort sig skyldig till grovt rattfylleri, äventyrande av trafiksäkerheten och dödsvållande samt dömts till ett gemensamt 3 månader 15 dagar långt fängelsestraff. Enligt utlåtande av Kriminalvårdsföreningen var han med hjälp av stödåtgärder lämpad för samhällstjänst.

Omröstn.

Fråga om svaranden kunde dömas till samhällstjänst.

L om försöksverksamhet med samhällstjänst 3 § 1 mom, 4_§

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.