Supreme Court allows guarantee claim where insolvency proceedings interrupted the special limitation period.

A ja B olivat antaneet omavelkaisen takauksen muussa kuin liike- tai siihen rinnastettavassa toiminnassa erään osakeyhtiön luoton vakuudeksi. Takauksen erityinen vanhentumisaika ei ollut kulunut osakeyhtiön yrityssaneerausmenettelyyn liittyneen perintäkiellon aikana.

TakausA 4 §

YSL 99 § 2 mom

YSL 99 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n kanne Porin käräjäoikeudessa, vastaus kanteeseen, pankin lausuma ja lisävastine kanteeseen

Suomen Säästöpankki - SSP Oy vaati kanteessaan A:n ja B:n velvoittamista suorittamaan sille 130 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.12.1993 lukien. A ja B olivat 27.6.1989 antaneet omavelkaisen takauksen pankin Raumantien Puu Oy:lle myöntämän 130 000 markan määräisen, 20.6.1993 erääntyneen luoton maksamisen vakuudeksi.

A ja B kiistivät kanteen. Heidän myydessään huhtikuussa 1991 sanotun osakeyhtiön osakkeet oli sovittu, että A:n ja B:n yhtiön vastuista antamat vakuudet vapautetaan, koska yhtiön omat vakuudet pankille olivat olleet riittävät. Takaus oli irtisanottu noissa neuvotteluissa, joten se oli lakannut viimeistään vuoden kuluttua mainitusta osakekaupasta. Takaus oli myös vanhentunut sillä perusteella, ettei sitä ollut peritty vuoden kuluessa päävelan erääntymisestä 20.6.1993.

Pankki kiisti, että A:n ja B:n vakuuksien vapauttamisesta olisi sovittu tai että A ja B olisivat sanotuissa neuvotteluissa irtisanoneet takauksensa. A ja B olivat neuvotteluissa pyrkineet vakuuksiensa vapauttamiseen tiettyjä kiinnityksiä lukuunottamatta, mutta pankki ei ollut tähän suostunut. Jos vapauttamisesta olisi sovittu, siitä olisi päätetty pankin hallituksessa ja siitä olisi tehty kauppakirjaankin merkintä. A ja B olivat osakkeiden kaupan jälkeenkin useasti vaatineet muun ohessa takauksensa vapauttamista.

Pankin mukaan takaus ei ollut vanhentunut myöskään 20.6.1993 lukien, koska päävelallisen Raumantien Puu Oy:n yrityssaneeraus oli aloitettu 10.3.1994. Yrityksen saneerauksesta annetun lain (YSL) 25 §:n 2 momentista ja 99 §:n 2 momentista johtuen takausasetuksen 4 §:n erityinen vanhentumisaika oli katkennut A:n ja B:n takauksen osalta yhtiön yrityssaneerauksen alkaessa.

A ja B katsoivat lisävastineessaan, ettei YSL:n 25 §:n 2 momentin ja 99 §:n 2 momentin säännöksillä ollut heidän takauksensa vanhentumisen kannalta merkitystä. Takauksen vanhentumista säätelevää takausasetuksen 4 §:ää ei ollut muutettu YSL:n säätämisen yhteydessä. YSL 25 §:n 2 momentissa säädettiin vain, ettei takausvelkaa voida yrityssaneeraukseen liittyvän perintäkiellon aikana periä yksityistakaajalta. Lainkohta ei estänyt takauksen vanhentumisen katkaisemista. YSL 99 §:n perusteella velkojalla oli oikeus saada saatavansa saneerausohjelman nojalla erityisten vanhentumisaikojen estämättä. Säännös koski vain saneerausvelalliselta olevia saatavia. Se ei koskenut takaajan maksuvelvollisuutta, jota ei saneerausohjelmassa vahvistettu. Tälläkään säännöksellä ei siten ollut vaikutusta A:n ja B:n takauksen vanhentumiseen.

Käräjäoikeuden tuomio 29.3.1996

Käräjäoikeus katsoi, että A:n ja B:n Raumantien Puu Oy:n 130 000 markan luotosta antama takaus ei ollut vanhentunut luoton irtisanomisesta 20.6.1993 lukien, koska päävelallisena olevan yhtiön yrityssaneeraus oli alkanut 10.3.1994 ja koska yrityksen saneerauksesta annetun lain 99 §:n 2 momentista ilmeni, että lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa takauksen vanhentumisaika ei juokse saneeraukseen liittyvän perintäkiellon aikana. Takausasetuksen 4 §:n mukainen omavelkaisen takauksen erityinen vanhentumisaika katkesi yksityistakaajan osalta saneerausmenettelyn ajaksi.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hyväksyi pankin kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 18.12.1996

A ja B valittivat hovioikeuteen, joka B:n ja A:n antamaa takausta koskevalta osalta käräjäoikeuden lausumilla perusteilla pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa 19.11.1997. B ja A vaativat yhteisessä valituksessaan, että pankin kanne hylätään. Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal -SSP Oy, aikaisemmin Suomen Säästöpankki - SSP Oy, vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.6.1998

Perustelut

A ja B ovat väittäneet irtisanoneensa huhtikuussa 1991 Raumantien Puu Oy:n Suomen Säästöpankki -SSP Oy:ltä saaman 130 000 markan määräisen luoton vakuudeksi 27.6.1989 antamansa takauksen. Takaus on sen vuoksi heidän mukaansa vanhentunut takausasetuksen 4 §:n mukaisesti vuoden kuluessa sen irtisanomisesta.

Takausasetuksen 4 §:n mukainen takauksen erityinen vanhentumisaika alkaa kulua päävelan irtisanomisesta. Takaajat eivät voi saattaa jo syntynyttä päävelkaa koskevan takauksen vanhentumisaikaa alkamaan vain irtisanomalla antamansa takauksen. Tämän vuoksi A:n ja B:n edellä kerrotulla väitteellä ei ole merkitystä takauksen vanhentumisen kannalta.

Sanotun luoton irtisanomisen ei ole selvitetty tapahtuneen aiemmin kuin pankin vaadittua velkakirjaehtojen mukaan luoton maksettavaksi 20.6.1993. Pankin kanne A:ta ja B:tä vastaan heidän takauksensa perusteella on tullut vireille 17.1.1995 eli yli vuoden kuluttua päävelan irtisanomisesta. Raumantien Puu Oy:n yrityssaneeraus on alkanut 10.3.1994 ja saneerausohjelma on vahvistettu 29.12.1995. Kysymys on siitä, mikä vaikutus takauksen vanhentumisajan kulumiseen on sillä, että päävelallisen yrityssaneeraus on alkanut ajankohtana, jolloin takaus ei ole ollut vanhentunut.

A ja B ovat katsoneet, ettei yrityssaneerauslain 99 §:n 2 momentissa eikä 25 §:n 2 momentissa ole määräyksiä, joiden nojalla takausasetuksen 4 §:ssä tarkoitettu erityinen vanhentumisaika katkeaisi yksityistakaajan osalta saneerausmenettelyn ajaksi.

Näiden lainkohtien perusteella sanotun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun muussa kuin takaajan liiketai siihen rinnastettavassa toiminnassa yrityssaneerausvelallisen velasta annetun takauksen vanhentumisaika ei kulu yrityssaneerausvelallista koskevan, yrityssaneerausmenettelyyn liittyvän perintäkiellon aikana. Perintäkiellon sisältöä koskevassa sanotun lain 19 §:ssä on säädetty muun ohessa, että perintäkielto alkaa silloin, kun yrityssaneerausmenettely alkaa.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että A ja B ovat antaneet takauksensa muussa kuin liiketai siihen rinnastettavassa toiminnassa. Siten he ovat yrityksen saneerauksesta annetun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuja takaajia. Raumantien Puu Oy:n yrityssaneerausmenettely perintäkieltoineen on alkanut Porin käräjäoikeuden päätöksellä 10.3.1994 ja lakannut, kun yhtiötä koskeva saneerausohjelma on vahvistettu käräjäoikeuden päätöksellä 29.12.1995. Saneerausmenettelyn aloittamispäätöksen ja saneerausohjelman vahvistamispäätöksen välisenä aikana A:n ja B:n antaman takauksen vanhentumisaika ei edellä kerrotun perusteella ole kulunut. Takaus ei siten ole ollut vanhentunut pankin kanteen tullessa vireille 17.1.1995.

Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ja käräjäoikeuden perustelut asiassa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juusela.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Larkiomaa, Lehmus ja Åkerberg. Esittelijä Leena Alanne.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Tulokas, Palaja ja Vuori. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.

---

[SV]

A och B hade ställt proprieborgen i annan än affärs- eller därmed jämförbar verksamhet som säkerhet för ett aktiebolags kredit. Den särskilda preskriptionstiden för borgensförbindelsen hade inte löpt under den tid för indrivningsförbud som gällde medan saneringsförfarande pågick för aktiebolaget.

BorgesF 4 §

L om företagssanering 99 § 2 mom

L om företagssanering 99 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.