Supreme Court allows creditor to recover damages for asset value loss due to unnecessary seizure where debtor failed to mitigate loss.

Velallisen omistamat asunto-osakkeet oli pantu takavarikkoon, joka sittemmin osoittautui tarpeettomaksi. Velallinen oli ennen takavarikon täytäntöönpanoa hyväksynyt osakkeista saadun ostotarjouksen, mutta kauppa oli takavarikon vuoksi rauennut. Kun velallinen myi osakkeet takavarikon kumoamisen jälkeen, hän sai niistä ostotarjouksen mukaista kauppahintaa alemman hinnan.

Kun velallisella ei ollut velkojaa selvästi parempia edellytyksiä arvioida, että osakkeiden arvo tuli laskemaan sinä aikana, kun ne olivat takavarikossa, ei velallisen jättäessään ilmoittamatta velkojalle saamastaan ostotarjouksesta tai jättäessään pyytämättä lupaa osakkeiden myyntiin katsottu laiminlyöneen ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahingon torjumiseksi tai rajoittamiseksi.

Ään.

Velkoja velvoitettiin suorittamaan velalliselle vahingonkorvauksena osakkeiden arvon alenemista ja muuta näytettyä menetystä vastaava määrä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 22.9.1995

C:n Julkujärven Kiinteistöt Oy:tä, entistä Huurre-kiinteistöt Oy:tä (aikaisemmin Huurre Oy), vastaan ajamasta kanteesta käräjäoikeus lausui tuomiossaan, että Julkujärven Kiinteistöt Oy:n hakemuksesta C:n omaisuutta oli pantu takavarikkoon C:n väitettyyn kilpailukieltorikkomukseen perustuvan sopimussakkosaatavan turvaamiseksi. Riita oli tältä osin ratkaistu välitystuomiolla 4.10.1993. Välitystuomion mukaan yhtiöllä ei ollut ollut turvaamistoimihakemuksessa ilmoitettua saatavaa C:ltä. Tästä seurasi, ettei yhtiöllä ollut ollut väitettyä saatavaa C:ltä.

C ja hänen puolisonsa omistavat yhdessä Asunto Oy Kanavamäki 5 - 7:n osakkeet nrot 740 - 842. Takavarikkoon oli pantu myös C:n osuus sanotuista osakkeista. C ja hänen puolisonsa olivat 20.10.1991 saaneet osakkeista 1 185 000 markan suuruisen ostotarjouksen. Kun 30.10.1990 C:lle tiedoksiannettu takavarikkopäätös pantiin täytäntöön, sovittu kauppa oli jouduttu peruuttamaan.

Ulosottolain 7 luvun 20 §:n 1 momentin (389/73) mukaan tarpeettoman takavarikon pyytäneen velkojan oli korvattava velalliselle täytäntöönpanosta koitunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut.

Käräjäoikeus katsoi, että yhtiön korvausvastuu C:tä kohtaan oli ankaraa ja kattoi lähtökohtaisesti kaiken C:lle tarpeettomasti haetusta turvaamistoimenpiteestä aiheutuneen vahingon ja kulut. Omavelkaisten yhteisvastuullisten takausten antajien A:n ja B:n vastuu oli samansisältöinen kuin Julkujärven Kiinteistöt Oy:n.

Yhtiö ja A ja B katsoivat C:n laiminlyöneen torjua vahinko ja myötävaikuttaneen vahinkoon jättämällä ilmoittamatta velkojalle aikeesta myydä edellä sanotut osakkeet ja olemalla pyytämättä velkojan suostumusta myyntihankkeelle saatuaan tietää osakkeiden takavarikkoon panemisesta.

Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti korvausvelvollisuuden määrään saattoi vaikuttaa velallisen mahdollinen laiminlyönti torjua vahinko ja muu myötävaikutus.

Pantaessa loppuvuodesta 1990 yhtiön saamia takavarikkopäätöksiä täytäntöön C:n tiedossa ei voinut olla, että asuinhuoneistojen arvot tulivat laskemaan jyrkästi. Tiedossa ei ollut vielä mitään epätavallisen suuren vahingon vaaraa. C:n ilmoituskaan myyntiaikeesta velkojalle ei todennäköisesti olisi estänyt takavarikkoa ja sen täytäntöönpanoa. Yhtiö ja A ja B eivät olleet edes väittäneet, että Julkujärven Kiinteistöt Oy olisi luopunut turvaamistoimenpiteistä ja että turvaamistoimenpide olisi kohdistunut mahdollisesti muuhun omaisuuteen.

Käräjäoikeus katsoi, että C ei ollut laiminlyönyt vahingon torjumista jättämällä ilmoittamatta velkojalle kysymyksessä olevan huoneiston kaupasta.

Käräjäoikeus katsoi myös jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi suostunut joihinkin sellaisiin järjestelyihin C:n kanssa, joiden seurauksena C:lle asuinhuoneiston osalta aiheutunut vahinko olisi voitu välttää tai sitä vähentää.

C ei ollut myötävaikuttanut vahinkoon jättämällä pyytämättä velkojalta suostumuksen huoneiston myymiseksi takavarikkopäätöksiä täytäntöönpantaessa.

C:llä ei ollut myöskään ollut täytäntöönpanon tapahduttua mitään sellaista aktiivista toimimisvelvollisuutta takavarikoidun omaisuuden suhteen, että hänen passiivisuutensa poistaisi tai vähentäisi tarpeettoman takavarikon seurauksena velkojalle koituvaa vahingonkorvausvastuuta.

Kun velkoja oli saanut hakemansa turvaamistoimen, se kantoi riskin velalliseen nähden ulosottolain 7 luvun 20 §:ssä tarkoitetun vahingon korvaamisesta. Tähän riskiin sisältyi myös turvaamistoimenpiteen voimassaoloaikana tapahtunut vahingon lisääntyminen mistä tahansa velallisesta riippumattomasta syystä aiheutuneesta omaisuuden arvon alenemisesta.

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että C olisi myötävaikuttanut vahinkoon millään tavalla.

Käräjäoikeus katsoi, että huoneiston arvo oli laskenut yhtiön hakeman takavarikon aikana C:n ilmoittamat 415 000 markkaa. C:n tarpeettomasta takavarikosta kärsimä vahinko oli hänen omistamaansa osuutta vastaava määrä eli 207 500 markkaa.

Vahinko huoneiston osalta oli johtunut yksinomaan yhtiön menettelystä. Kun yhtiö ja A ja B olivat myöntäneet korkovahinkoa koskevan C:n vaatimuksen määrältään, vastaajat olivat velvolliset suorittamaan vahingonkorvausta C:n vaatimuksen mukaisesti.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti yhtiön ja A ja B yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle vahingonkorvauksena Asunto Oy Kanavamäki 5 - 7 nimisen asunto-osakeyhtiön osakkeiden nrot 740 -842 arvon alenemisesta 207 500 markkaa ja korkomenetyksestä 125 451 markkaa, kummatkin määrät 16 prosentin korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.11.1996

Julkujärven Kiinteistöt Oy, A ja B yhteisesti valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Julkujärven Kiinteistöt Oy:lle, A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Julkujärven Kiinteistöt Oy vaati kanteen hylkäämistä.

A ja B vaativat yhteisessä valituksessaan kanteen hylkäämistä tai että heidän maksuvelvollisuuttaan oleellisesti alennetaan.

C antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.6.1998

Perustelut

Ulosottolain 7 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli 18.5.1973 annetussa laissa (389/73), velkojan, joka on tarpeettomasti pyytänyt takavarikkoa, on korvattava velalliselle sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut. Lainkohdassa tarkoitettu velkojan vahingonkorvausvastuu on tuottamuksesta riippumatonta eli ankaraa vastuuta. Se käsittää hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- ja esinevahinkoon, ja ulottuu sellaisiin tarpeettomaksi osoittautuneesta takavarikosta johtuviin välillisiin vahinkoihin, jotka vaikuttavat velallisen taloudellista asemaa huonontavasti.

Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun määrää saattaa vähentää se, että velallinen on itse osaltaan tehnyt mahdolliseksi vahingon syntymisen tai jättänyt ryhtymättä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahingon torjumiseksi tai rajoittamiseksi. Arvioitaessa velallisen velvollisuutta ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahingon torjumiseksi tai rajoittamiseksi on otettava huomioon, että velkojan vahingonkorvausvelvollisuus on tuottamuksesta riippumaton ja että velkojalla on riski turvaamistoimen kohteena olevan omaisuuden arvon alentumisesta turvaamistoimen aikana. Tähän nähden velallisen voidaan ainoastaan poikkeuksellisesti katsoa myötävaikuttaneen vahinkoonsa jättämällä ilmoittamatta, että takavarikon täytäntöönpanoon liittyy vahingon vaara. Näin saattaa asianlaita olla lähinnä vain silloin, kun velallinen on tiennyt tai hänen on pitänyt tietää, että tuo vaara on poikkeuksellisen suuri, eikä velkojan ole voitu kohtuudella olettaa ottavan tuon vahingon mahdollisuutta huomioon.

C:llä ei ole ollut Julkujärven Kiinteistöt Oy:tä selvästi parempia edellytyksiä arvioida, että takavarikoidut asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien Asunto Oy Kanavamäki 5 - 7:n osakkeiden arvo tulee alenemaan. C:n ei siten voida katsoa laiminlyöneen ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin hänelle aiheutetun vahingon torjumiseksi tai rajoittamiseksi jättäessään ilmoittamatta yhtiölle saamastaan ostotarjouksesta tai kun hän ei ollut pyytänyt lupaa osakkeiden myyntiin. Näin ollen C ei ole myötävaikuttanut vahinkoonsa.

Asian ovat oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Wirilander, Möller ja Palaja. Esittelijä Sirpa Ahola (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Vanhempi oikeussihteeri Ahola: Korkein oikeus lausunee:

Perustelut

C on esittänyt hyväksyneensä kysymyksessä olevan ostotarjouksen 20.10.1990 ennen turvaamistoimen täytäntöönpanoa 2.11.1990. C ei ollut kuitenkaan saattanut ostotarjousta turvaamistoimen hakijan Julkujärven Kiinteistöt Oy:n tietoon eikä ollut pyytänyt lupaa osakkeiden myymiseen. Ottaen huomioon turvaamistoimen täytäntöönpanoon näissä olosuhteissa liittynyt vahingonvaara, C:n olisi tullut ilmoittaa ostotarjouksesta yhtiölle ja pyytää lupaa kysymyksessä olevien osakkeiden myymiseen. Kun C ei ole näin menetellyt, on Julkujärven Kiinteistöt Oy:n ja A:n ja B:n yhteisvastuullisesti C:lle kysymyksessä olevien osakkeiden arvon alenemisesta ja korkomenetyksestä tuomittavaa vahingonkorvausta soviteltava siten, että Julkujärven Kiinteistöt Oy:n ja A:n ja B:n yhteisvastuullisesti C:lle osakkeiden arvon alenemisesta ja korkomenetyksestä tuomittu vahingonkorvaus hylätään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Kanne hylätään Asunto Oy Kanavamäki 5 - 7 nimisen asunto-osakeyhtiön osakkeiden arvon alenemisesta tuomitun vahingonkorvauksen ja korkomenetyksestä tuomitun vahingonkorvauksen osalta.

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Ulosottolain 7 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli 18.5.1973 annetussa laissa (389/1973), velkojan, joka on tarpeettomasti pyytänyt takavarikkoa, on korvattava velalliselle sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut. Lainkohdassa tarkoitettu velkojan vahingonkorvausvastuu on tuottamuksesta riippumatonta eli ankaraa vastuuta. Se käsittää hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- ja esinevahinkoon, ja ulottuu sellaisiin tarpeettomaksi osoittautuneesta takavarikosta johtuviin välillisiin vahinkoihin, jotka vaikuttavat velallisen taloudellista asemaa huonontavasti.

Velkojalla on riski turvaamistoimen kohteena olevan omaisuuden alenemisesta turvaamistoimen aikana. Tähän nähden ja voidakseen ryhtyä omaisuuden arvon säilyttäviin toimiin hänen on tärkeätä tietää seikoista, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa kysymyksessä olevan omaisuuden arvoon. Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun määrää saattaa vähentää se, että vahingonkärsijänä oleva velallinen on itse osaltaan tehnyt mahdolliseksi vahingon syntymisen tai jättänyt ryhtymättä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahingon torjumiseksi tai rajoittamiseksi. Velallisen voidaan kuitenkin ainoastaan poikkeuksellisesti katsoa myötävaikuttaneen vahinkoonsa jättämällä ilmoittamatta, että takavarikon tai kiellon täytäntöönpanoon liittyy vahingon vaara. Näin saattaa asianlaita olla lähinnä vain silloin, kun velallinen on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että tuo vaara on erityisen suuri, eikä velkojan ole voitu kohtuudella olettaa ottavan tuon vahingon mahdollisuutta huomioon.

Muuttaen hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioita velvoitan Julkujärven Kiinteistöt Oy:n sekä A:n ja B:n suorittamaan C:lle korvaukseksi osakkeiden arvon alenemisesta 103 750 markkaa ja korkomenetyksestä 62 725,50 markkaa sekä turvaamistoimenpiteistä aiheutuneista kuluista alempien oikeuksien tuomitsemat 6 000 markkaa. Näille määrille on maksettava korkoa alempien oikeuksien määräämin tavoin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Salminen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Holmas, Koski ja Hokkanen. Esittelijä Reima Jussila.

---

[SV]

En gäldenärs bostadsaktier hade i onödan belagts med kvarstad. Gäldenären hade före verkställigheten av kvarstaden godkänt ett anbud om inköp av aktierna, men köpet hade på grund av kvarstaden förfallit. Då gäldenären sålde aktierna efter det att kvarstaden hade upphävts fick han för dem ett lägre pris än det som han skulle ha fått enligt anbudet.

Då gäldenären inte haft klart bättre förutsättningar än borgenären att bedöma att aktiernas värde kom att sjunka under den tid de var belagda med kvarstad, ansågs gäldenären inte genom att underlåta att meddela borgenären om det anbud han fått eller genom att försumma att anhålla om tillstånd att sälja aktierna ha underlåtit att vidta nödiga åtgärder för att avvärja eller begränsa sin skada.

Omröstn.

Borgenären ålades att åt gäldenären i skadestånd utge ett belopp som motsvarade aktiernas minskade värde och annan styrkt förlust.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.