Real estate agent liable for client's loss; bank not liable as no duty to protect buyer.

Osakeyhtiö B myi A:lle asunto-osakkeensa, jotka olivat pankissa vakuutena yhtiön velasta. Kauppaa tehtäessä kaupan osapuolten ja kiinteistönvälittäjän edustajan lisäksi läsnä ollut pankin edustaja ilmoitti A:lle B:n pankkitilin tarkoituksin, että osakkeet vapautuvat A:lle tämän maksaessa loppukauppahinnan tuolle tilille. Myöhemmin B:n edustaja erehdytti A:n maksamaan loppukauppahintaa edustajan omalle tilille ja käytti varat muuhun kuin B:n velan maksuun. Kysymys siitä, olivatko kiinteistönvälittäjä ja pankki vastuussa A:lle näin aiheutuneesta vahingosta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Asiaa selvitettäessä oli ilmennyt, että Oy MM-Point Ab oli ostanut osakkeet 19.11.1990 pankin eräältä johtajalta ja tämän puolisolta 1 100 000 markalla. Kauppaa varten yhtiölle oli myönnetty pankista 1 300 000 markan luotto. Yhtiö oli pantannut osakkeet yleispanttaussitoumuksella pankille. Pankki tai kiinteistönvälittäjä eivät olleet kertoneet panttauksesta Väisäselle.

Väisänen katsoi pankin laiminlyöneen sille pantinhaltijana kuuluneen huolellisuusvelvoitteen. Väisäselle ei ollut selvitetty, että osakkeet oli pantattu myyjäyhtiön veloista. Kauppakirjaan oli merkitty, että osakkeet olivat pankissa säilytettävänä. Kauppakirjan mukaan omistusoikeus osakkeisiin oli siirtynyt Väisäselle heti kaupanteon yhteydessä ja osakkeet olivat jääneet myyjälle pantiksi vain Oy MM-Point Ab:n jäljellä olevasta kauppahinnasta. Väisäsellä oli mielestään ollut hänen suorittaessaan 2.7. ja 5.8.1991 kauppahintaa yhteensä 500 000 markkaa oikeus olettaa, että suoritus oli pätevä.

Pankilla olisi pantinhaltijana ollut kaikki mahdollisuudet varmistaa oma asemansa. Väisäselle olisi voitu nimenomaisesti selvittää, että osakkeet olivat määrätyn suuruisen luoton vakuutena. Väisäselle olisi voitu antaa selkeä kirjallinen ohje maksaa kauppahinta tietylle tilille.

Väisäsen mukaan pankin edustaja oli laatinut kaupantekotilaisuudessa harhaanjohtavan jälkipanttaussitoumuksen ja laiminlyönyt ilmoittaa, miten kauppahinnan loppuerät piti maksaa. Yleispantin haltijana pankki ei ollut huolehtinut siitä, että sen velallinen menettelee asianmukaisesti. Myyjäyhtiön edustaja oli tuomittu Väisäseen kohdistuneesta törkeästä petoksesta rangaistukseen.

Väisäselle ei ollut annettu missään asiakirjassa tietoa osakkeita rasittavasta velasta ja panttauksesta. Väisänen ei ollut saanut kappaletta kaupantekotilaisuudessa laaditusta jälkipanttaussitoumuksesta. Lisäksi jälkipanttaussitoumuksen laatiminen pantatut osakkeet tuossa vaiheessa jo omistaneen Väisäsen hyväksi oli ollut oikeudellisesti väärin. Kaupantekotilaisuudessa läsnäollut pankinjohtaja oli kertonut, että mikäli hän olisi havainnut osakkeiden omistusoikeuden siirtyvän jo kaupanteon yhteydessä Väisäselle, hän olisi esittänyt, että myyjäyhtiön luotto siirretään Väisäsen nimiin ja osakkeet tulevat luoton vakuudeksi. Tämä menettelytapa olisi Väisäsen mukaan estänyt vahingon.

Myös kiinteistönvälittäjän tiedonantovelvollisuuden täyttäminen olisi estänyt vahingon. Välittäjän laatima kauppakirja oli ollut puutteellinen ja harhaanjohtava. Kauppakirjassa ei ollut ollut mainintaa panttauksesta eikä myyjän luotoista. Kauppakirjan asianomaisiin kohtiin oli merkitty viivat. Tästä oli saanut käsityksen, ettei osakkeita rasittavia velkoja ollut ollut.

Väisäsen mukaan pankin olisi näissä olosuhteissa pitänyt luovuttaa osakkeet hänelle hänen tarjoamaansa kauppahinnan loppuerää 500 000 markkaa vastaan. Osakkeiden hallinnan viivästyminen oli aiheuttanut Väisäselle monenlaista vahinkoa. Osakkeita olisi tarvittu vakuutena ja niiden saamiseksi Väisänen oli joutunut käyttämään tuntuvasti varoja selvittelytoimiin. Osakkeiden hinta oli laskenut noin 400 000 markkaa ilman, että Väisänen olisi voinut ne myymällä pienentää tappiotaan. Myyntituloilla Väisänen olisi voinut maksaa 380 000 markan asuntoluottonsa ja hankkia velattoman asunnon. Näin hän olisi säästynyt lainakuluilta. Väisänen oli suorittanut sanotusta luotosta korkoa 57 000 markkaa vuodessa. Viivästysvahingot olivat yhteensä lähes 500 000 markkaa.

Väisänen vaati, että pankki velvoitetaan luovuttamaan osakkeet hänelle 500 000 markan suoritusta vastaan ja että kiinteistönvälittäjä velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta 300 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.11.1993 lukien. Siltä varalta, ettei osakkeiden luovuttamisvaatimusta hyväksyttäisi, Väisänen vaati, että pankki ja kiinteistönvälittäjä velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta kiinteistönvälittäjältä edellä vaaditun 300 000 markan lisäksi vielä yhteisvastuullisesti 500 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 130 000 markalle 2.7.1991 lukien ja 370 000 markalle 5.8.1991 lukien.

Pankin vastaus

Pankki kiisti kanteen. Se oli pantinhaltijana toiminut riittävän huolellisesti ilmoittamalla yksiselitteisesti kaupan osapuolisille kaupantekotilaisuudessa, että myydyt osakkeet olivat pankilla myyjän vastuiden vakuutena vähintään siihen saakka, kun pankki oli saanut koko sovitun kauppahinnan hyväkseen. Panttauksesta ja siitä, että kauppahinta voitiin maksaa vain tietylle tilille, oli ilmoitettu Väisäselle suullisesti. Panttaus oli lisäksi käynyt ilmi kaupantekotilaisuudessa laaditusta jälkipanttaussitoumuksesta, jossa Väisäselle oli annettu panttioikeus osakkeisiin pankin jälkeen.

Pankki ei ollut ollut kaupan osapuolena. Pantinhaltijana sillä ei ollut ollut velvollisuutta ilmoittaa Väisäselle panttauksen sisällöstä kirjallisesti. Pankilla ei ollut ollut syytä olettaa, että myyjäyhtiön edustaja toimisi myöhemmin siten kuin toimi. Väisäsen olisi pitänyt varmistaa, että kauppahinta tulee pantinhaltijalle. Väisänen oli yksilöidyistä maksuohjeista huolimatta myyjäyhtiön edustajan erillisestä pyynnöstä maksanut kauppahinnasta 500 000 markkaa edustajan omalle tilille. Pankki ei ollut voinut vaikuttaa tapahtuneeseen.

Kiinteistönvälittäjän vastaus

Kiinteistönvälittäjä kiisti kanteen. Välittäjän edustajan vaatimuksesta laaditusta jälkipanttaussitoumuksesta oli ilmennyt se myyjäyhtiön vastuiden määrä, josta osakkeet olivat olleet vakuutena. Väisäselle oli selvitetty kaupantekotilaisuudessa, että osakkeet jäivät pankkiin myyjäyhtiön vastuiden vakuudeksi ja että kauppahinnan loppuerät oli suoritettava myyjän tilille. Väisäselle oli ilmoitettu myyjäyhtiön tilin numero.

Väisäsen 300 000 markan määräinen vahingonkorvausvaatimus oli yksilöimätön. Se, että osakkeet olivat myyjäyhtiön veloista panttina, ei olisi estänyt niiden myymistä tai panttaamista Väisäsen omien vastuiden vakuudeksi. Kiinteistönvälittäjä ei ollut vastuussa asuntoosakkeiden arvojen yleisestä alenemisesta. Väitetyt välittäjän laiminlyönnit eivät olleet myöskään syy-yhteydessä Väisäsen kärsimikseen väittämiin vahinkoihin.

Käräjäoikeuden päätös 8.6.1994

Vastaajana jutussa ollut välittäjän edustaja oli kertonut, että pankinjohtaja oli kaupantekotilaisuudessa ilmoittanut tilinumeron, jolle loppukauppahintaerä oli pitänyt maksaa. Välittäjän edustaja oli merkinnyt tilinumeron itselleen muistiin lapulle.

Välittäjän edustajan mukaan Väisänen oli viimeistään kaupantekotilaisuudessa tullut tietämään osakkeiden panttauksesta. Myös myyjäyhtiön edustaja oli asiaan liittyvässä rikosjutussa ilmoittanut, että Väisänen oli tiennyt osakkeiden panttauksesta ne ostaessaan. Käräjäoikeus katsoi näiden kertomusten tukevan pankinjohtajan kertomusta vastoin Väisäsen omaa kertomusta siltä osin kuin kysymys oli siitä, oliko Väisänen tiennyt osakkeiden panttauksesta. Ei ollut myöskään uskottavaa, että pankki olisi salannut Väisäseltä osakkeiden panttauksen, kun pankinkin intressissä oli ollut pitää huolta siitä, että Väisäsen maksettavat kauppahintaerät ohjautuvat myyjäyhtiön lainan lyhennykseksi.

Pankki ei ollut ollut sopimussuhteessa Väisäseen, joten se ei voinut olla sopimusrikkomuksen perusteella vahingonkorvausvastuussa Väisäselle. Pankilla ei ollut myöskään ollut mitään lakiin perustuvaa velvollisuutta huolehtia kaupantekotilaisuudessa ostajan eduista. Väisänen ei ollut näyttänyt, että pankki olisi kaupantekotilaisuudessa salannut osakkeiden panttauksen tai antanut Väisäselle vääriä tietoja tai muutenkaan toiminut siten, että se olisi korvausvelvollinen. Oikeudelliselta sisällöltään epämääräinen jälkipanttaussitoumus ei sinänsä ollut aiheuttanut Väisäselle vahinkoa.

Kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 8 §:n 3 momentin mukaan ennen kaupan päättämistä oli osakkeista esitettävä ostajalle toimeksiantajan allekirjoittama selvitys osakkeiden mahdollisesta panttauksesta. Kaupantekotilaisuudessa laadittu jälkipanttaussitoumus ei täyttänyt lain vaatimusta. Väisänen ei ollut saanut sitoumuksesta kappalettakaan itselleen eikä ollut näytetty, että sitoumus olisi edes annettu Väisäsen luettavaksi ja tutustuttavaksi. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että kiinteistönvälittäjän suorituksessa oli tältä osin virhe.

Kauppakirja oli laadittu kiinteistönvälittäjän vakiokaavakkeelle siten, että siihen oli osakkeiden säilytyspaikaksi merkitty Kansallis-Osake-Pankki ja kohtiin "Luotonantaja", "Myyjän luoton määrä" ja "Ostajan luoton määrä" pelkät viivat. Tästä saattoi saada sen harhaanjohtavan käsityksen, ettei myyjällä ollut lainkaan luottoa. Lisäksi kauppakirjan omistusoikeuden siirtymistä koskeva ehto oli ainakin jossain määrin ristiriidassa merkitykseltään epäselvän jälkipanttaussitoumuksen kanssa. Käräjäoikeus katsoi, ettei kiinteistönvälittäjä näiltäkään osin ollut toiminut sillä tavoin ammattitaitoisesti ja huolellisesti molempien osapuolten edut huomioon ottaen kuin edellä mainitun lain 6 ja 10 §:ssä edellytettiin.

Käräjäoikeus katsoi kerrotun selvityksen osoittavan, että Väisänen oli joka tapauksessa viimeistään kaupantekotilaisuudessa tullut tietämään, että hänen ostamansa osakkeet olivat pankissa myyjäyhtiön luoton vakuutena ja että, ainakin jos Väisänen maksaisi loppukauppahinnan kaupantekotilaisuudessa hänelle ilmoitetulle tilille, suoritukset ohjattaisiin pankissa välittömästi myyjäyhtiön luoton lyhennykseksi. Väisänen oli sopinut kaupantekotilaisuuden jälkeisen 500 000 markan kauppahintaerän maksamisesta suoraan myyjäyhtiön edustajan kanssa ilmoittamatta asiasta kiinteistönvälittäjälle tai pankille. Kiinteistönvälittäjä ei näin ollen ollut voinut enää tuossa vaiheessa valvoa kaupan ehtojen toteutumista.

Kiinteistönvälittäjän korvausvelvollisuus edellytti, että välittäjän suorituksessa oleva virhe oli aiheuttanut vahingon. Selostettujen seikkojen perusteella käräjäoikeus katsoi, että Väisäsen vahinko oli johtunut yhtäältä myyjäyhtiön edustajan menettelystä ja toisaalta Väisäsen omasta myötävaikutuksesta. Vahinko ei siten ollut ollut ennalta arvattavissa oleva seuraus välittäjän suorituksessa olleista virheistä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi Väisäsen kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.11.1996

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Väisänen jutun saattoi, lausui asiassa ilmenneen, että puheena olevan kaupan kohteena olleista Asunto Oy Lahden Pajupillin osakkeista nrot 281 - 420 laaditussa huoneistoa koskevassa myyntiesitteessä ei ollut mainintaa siitä, että osakkeet olivat Kansallis-Osake-Pankissa panttina myyjän Oy MM-Point Ab:n lainasta, eikä 10.1.1991 laaditussa kauppakirjassa ollut mainintaa osakkeita rasittavasta panttauksesta tai pankin myyjäyhtiölle myöntämästä luotosta. Kaupantekotilaisuudessa oli laadittu kanteessa selostetuin tavoin oikeudellisesti virheellinen jälkipanttaussopimukseksi otsikoitu asiakirja, jonka pankki ja myyjäyhtiö olivat allekirjoittaneet. Väisänen ei kuitenkaan ollut saanut itselleen kappaletta tuosta asiakirjasta.

Välittäjän edustaja oli menetellyt kiinteistönvälittäjänä käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin virheellisesti. Hän oli ollut velvollinen muun ohella omatoimisesti opastamaan Väisästä suorittamaan kauppahinnan erät siten, että maksut ohjautuisivat suoraan pantinhaltijan asemassa olevalle pankille. Virheellinen jälkipanttaussopimus, joka oli laadittu välittäjän edustajan aloitteesta, oli ollut omiaan hämärtämään tilannetta ja vahvistamaan Väisäsen virheellistä käsitystä, että hän voisi täyttää ostajana maksuvelvollisuutensa suorittamalla jäännöskauppahinnan myyjäyhtiön edustajalle henkilökohtaisesti.

Pankki oli toiminut kaupan yhteydessä myyjän Oy MMPoint Ab:n luotonantajana ja pantinhaltijana. Valvoessaan kaupan tekemistä pankki oli pyrkinyt turvaamaan hallussaan olevan vakuuden eli kaupan kohteena olevat osakekirjat. Laatiessaan jälkipanttaussopimukseksi otsikoidun asiakirjan pankki oli antanut Väisäselle tahdonilmaisun, jolla se oli sitoutunut muun ohella luovuttamaan kaupan kohteena olleet osakkeet Väisäselle sen jälkeen kun velka, jonka ensisijaisena vakuutena osakkeet olivat, oli maksettu. Samassa yhteydessä pankki oli sitoutunut säilyttämään Väisäsen tuolloin omistamia osakkeita Väisäsen lukuun eli velvoittautunut Väisäseen nähden. Pankki ei näin ollen voinut tehokkaasti vedota siihen, ettei se itse kaupanteossa ollut sopimussuhteessa Väisäseen, ja sen oli tullut noudattaa menettelyssään huolellisuutta ja ottaa huomioon myös Väisäsen etu.

Pankki vastasi sen edustajana toimineen pankinjohtajan laiminlyönnistä tämän laadittua kaupantekotilaisuudessa oikeudellisesti virheellisen ja ostajalle haitallisen asiakirjan ja jätettyä perehtymättä kauppakirjaan. Pankilla oli ollut tilaisuus selvittää Väisäselle yksiselitteisesti, että vain pankin osoittamalle tilille suoritettu maksu oli pantin vapautumiseksi pätevä. Asiassa oli kuitenkin selvitetty, että Väisäselle oli annettu vain myyjäyhtiön tilinumero kehotuksin suorittaa puheena olevat maksuerät tuolle tilille, mutta pankki oli vastoin tiedonantovelvollisuuttaan jättänyt Väisäselle selvittämättä seuraukset sellaisesta maksusta. Väisänen oli siten kärsinyt kanteessa ilmoittamansa tappion suoritettuaan 500 000 markan kauppahintaosuuden suoraan myyjän edustajalle, joka oli jättänyt määrän tilittämättä pankille ja pitänyt sen oikeudettomasti itse.

Kanne oli ratkaistava arvioimalla tilanne kokonaisuudessaan ja ottamalla huomioon osapuolten eli myyjän, pankin, kiinteistönvälittäjän ja ostajan aseman, kokemuksen ja ammattitaidon erot. Kaupanteon yhteydessä pankki oli kuitenkin ensisijaisesti pyrkinyt turvaamaan vakuussaatavansa ja vasta sen jälkeen osakkeiden siirtymisen ostajan esteettömään hallintaan. Virheillään ja huolimattomuudellaan pankki ja kiinteistönvälittäjä olivat kuitenkin aiheuttaneet tilanteen, jossa myyjän edustajan pettämäksi joutunut ostaja oli suorittanut kaksi maksua virheellisesti tälle henkilökohtaisesti. Näin ollen Väisäsen vahinko oli osaltaan aiheutunut pankin ja kiinteistönvälittäjän menettelystä, ja ne olivat siitä vahingonkorvausvastuussa.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion sekä velvoitti pankin ja kiinteistönvälittäjän suorittamaan Väisäselle 800 000 markkaa 16 prosentin korkoineen, 130 000 markalle 2.7.1991, 370 000 markalle 5.8.1991 ja 300 000 markalle 11.11.1993 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Kiinteistönvälittäjälle ja pankille myönnettiin valituslupa. Valituksissaan ne vaativat kumpikin kohdaltaan hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan. Väisänen vastasi valituksiin vaatien, että kiinteistönvälittäjän valitus hylätään ja että pankin valitus hylätään ainakin siltä osalta kuin pankki on vaatinut vapauttamista kanteen 3 kohdan mukaisesta 500 000 markan korvausvelvollisuudesta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.6.1998

Perustelut

Kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan kiinteistönvälittäjän on suoritettava välitystehtävä ammattitaitoisesti ja huolellisesti ottaen huomioon toimeksiantajan ja myös tämän vastapuolen edut. Välittäjän suorituksen tulee myös vastata siitä markkinoinnissa annettuja tietoja. Lain 8 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan kiinteistönvälittäjän on ennen kaupan päättämistä esitettävä toimeksiantajan allekirjoittama selvitys osakkeiden mahdollisesta panttauksesta. Lain 10 §:n mukaan kiinteistönvälittäjän on huolehdittava kauppakirjan laatimisen lisäksi muista kaupan toteutumiseen liittyvistä seikoista, jos myyjä ja ostaja tai ostaja ja välittäjä eivät toisin sovi. Kuten lain esitöissä (HE 179/1987 s. 24) on todettu, säännöksessä tarkoitettu huolenpito koskee myös sitä, että ostaja saa osakekirjat haltuunsa. Lain 13 §:n mukaan toimeksiantajan vastapuolella on oikeus saada kiinteistönvälittäjältä korvaus vahingosta, jonka välittäjän suorituksessa oleva virhe on hänelle aiheuttanut.

Väisäselle ei ole ennen asunto-osakkeiden kauppaa esitetty selvitystä siitä, että osakkeet olivat KansallisOsake-Pankissa panttina Oy MM-Point Ab:n sitoumuksista. Huoneistokeskus Oy:n edustajan laatimassa kauppakirjassa ei myöskään ole mainintaa siitä, että osakkeet olivat panttina. Kauppakirjassa ei ole muuta loppukauppahinnan maksutapaa koskevaa mainintaa kuin loppuerien määrät ja maksupäivät sekä korkoehtoihin liittyvä maininta ostajan mahdollisuudesta suorittaa kauppahinta ennen kauppakirjassa mainittua eräpäivää.

Ostajan kappale kauppakirjaa on ollut ainoa Väisäsen saama kauppaa koskeva asiakirja. Hänelle ei ole annettu kaupantekotilaisuudessa laadittua jälkipanttaussitoumusta, jonka Huoneistokeskus Oy:n edustaja Konttinen on kiinteistönvälittäjän asemassaan ottanut haltuunsa.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen kiinteistönvälittäjällä on ollut erityinen syy varmistautua Väisäsen tietoisuudesta siitä, että osakkeet olivat panttina pankissa ja että kauppahinnan loppuerät oli sen vuoksi ehdottomasti suoritettava tietylle Oy MM-Point Ab:n pankkitilille.

Pankinjohtaja on tosin käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin tavoin antanut Väisäselle pankkisiirtotositteen kappaleen ja ilmoittanut, että kauppahinta voitiin suorittaa siitä ilmenevälle Oy MM-Point Ab:n tilille. Huoneistokeskus Oy ei ole kuitenkaan näyttänyt sen edustajan ennen kauppahinnan loppuerien maksamista kirjallisesti tai suullisesti riittävän selvästi ja yksityiskohtaisesti selvittäneen Väisäselle, että loppuerien maksun oli tapahduttava tuolle pankkitilille, jotta Väisäsen maksamat kauppahinnan loppuerät varmuudella tulivat käytetyiksi Oy MM-Point Ab:n luoton suoritukseksi niin, että Väisänen sai ostamansa osakkeet rasitteista vapaana haltuunsa. Tässä tilanteessa eivät kaupan jälkeen tapahtuneet käräjäoikeuden tuomiossa selostetut Konttisen yhteydenotot kaupan osapuoliin ole olleet riittävät sen varmistamiseksi, että kauppahinnan loppuerät tulivat oikein suoritetuiksi.

Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei Huoneistokeskus Oy ole näyttänyt suorittaneensa sille uskottua välitystehtävää niin ammattitaitoisesti ja huolellisesti kuin siltä on voitu osakkeiden kauppaan liittyvien Väisäsen olennaisten etujen valvomiseksi edellyttää. Huoneistokeskus Oy:n on sen vuoksi korvattava menettelynsä Väisäselle aiheuttamana vahinkona Väisäsen väärälle tilille maksamat ja menettämät 500 000 markkaa, jolle korkolain 9 §:n mukaan on maksettava viivästyskorkoa siitä päivästä, jona haaste tässä asiassa annettiin Huoneistokeskus Oy:lle tiedoksi.

Väisänen ei ole näyttänyt, että hänelle olisi Huoneistokeskus Oy:n edustajan laiminlyönnin johdosta aiheutunut edellä mainitun vahingon lisäksi hänen kanteessaan tarkoitettu 300 000 markan vahinko.

Pankilla ei ole osakkeiden pantinhaltijana ollut mitään sopimukseen tai lakiin perustuvaa velvollisuutta huolehtia kaupantekotilaisuudessa Väisäsen eduista. Pankinjohtajan Huoneistokeskus Oy:n edustajan pyynnöstä laatima virheellinen jälkipanttaussitoumus ei sinänsä voi olla perusteena sille, että pankki olisi velvollinen korvaamaan Väisäselle aiheutuneen vahingon. Pankki ei ole kaupantekotilaisuudessa salannut, että osakkeet olivat sillä panttina Oy MM-Point Ab:n velasta. Pankin ei ole näytetty muutoinkaan antaneen Väisäselle vääriä tietoja tai toimineen siten, että se olisi vahingonkorvausvelvollinen. Näin ollen pankki ei ole vastuussa Väisäselle aiheutuneesta vahingosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan Huoneistokeskus Oy:n osalta. Huoneistokeskus Oy velvoitetaan suorittamaan Tauno Väisäselle vahingonkorvaukseksi hovioikeuden tuomitseman määrän asemasta 500 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.11.1993 lukien. Muilta osilta Väisäsen kanne hylätään.

Merita Pankki Oy:n osalta hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Merita Pankki Oy vapautetaan kaikesta Kansallis-Osake-Pankille määrätystä korvausvelvollisuudesta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jäntti.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Christer Kuhlefelt, Kemppinen ja Salonen. Esittelijä Taina Pajunpää.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Suhonen, Möller ja Kitunen. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.

---

[SV]

Aktiebolaget B sålde till A bostadsaktier, som en bank innehade som säkerhet för bolagets skuld. Bankens företrädare, som jämte parterna och en företrädare för fastighetsförmedlaren var närvarande då köpet ingicks, lämnade A uppgift om B:s bankkonto i avsikt att A skulle få ut aktierna när A betalade köpeskillingen på detta konto. En företrädare för B vilseledde senare A att betala en del av köpeskillingen på företrädarens eget konto och använde medlen till annat än betalning av B:s skuld. Fråga om fastighetsförmedlaren och banken ansvarade för den skada som på detta sätt förorsakats A.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.