Supreme Court dismisses clawback claim for ordinary trade payments made during bankruptcy avoidance period.

A oli myynyt B:lle painomateriaaleja ja laitteita. Myynnissä oli sovellettu 40 000 markan luottorajaa. Aikaisempien laskujen suorittaminen luottorajan puitteissa oli ollut tavaratoimitusten jatkumisen edellytys.

Konkurssinsa määräpäivää edeltävänä kolmen kuukauden aikana B oli maksanut tilivelkojaan 71 530,40 markkaa 15 eri suorituksella tai osasuorituksella. Maksut, joiden osuus pesän varoista oli noin 16 prosenttia, katsottiin määrältään huomattavaksi.

Ään.

A:n ja B:n välillä liiketoiminta tavaratoimituksineen jatkui takaisinsaantiaikana. Kysymyksessä olevat maksut katsottiin Korkeimman oikeuden tuomiossa mainituin perustein osaksi tavanomaista liiketoimintaa. Maksuja pidettiin siten tavanomaisina. Takaisinsaantikanne hylättiin.

TakSL 10 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 5.9.1995

Selostus asiasta

Reproturku Oy ja KTA-Yhtiöt Oy olivat käyneet keskenään kauppaa useita vuosia siten, että KTA-Yhtiöt Oy oli myynyt Reproturku Oy:lle painomateriaaleja ja laitteita yksittäisten tilausten perusteella. Tilausten arvo oli vaihdellut sadoista markoista kymmeniin tuhansiin markkoihin.

Reproturku Oy asetettiin 17.6.1994 omasta hakemuksestaan konkurssiin. Konkurssipesää selvitettäessä kirjanpidosta havaittiin, että viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen määräpäivää Reproturku Oy oli maksanut KTA-Yhtiöt Oy:lle ostolaskujen lyhennyksenä useammassa erässä yhteensä 70 396,30 markkaa.

Konkurssipesän realisoinnista oli kertynyt panttioikeudesta vapaita varoja 435 000 markkaa.

Kantajan vaatimukset

Reproturku Oy:n konkurssipesä vaati takaisinsaantikanteessaan KTA-Yhtiöt Oy:n takaisinsaantiaikana saamien maksujen peräyttämistä korkoineen.

Vaatimus perustui takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ään. Suoritusten yhteismäärä oli ollut pesän varoihin nähden huomattava, koska se oli ollut enemmän kuin kymmenen prosenttia pesän vapaista varoista. Suorituksia tuli käsitellä yhtenä kokonaisuutena.

Maksuja ei voitu pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina, sillä Reproturku Oy oli suorittanut KTAYhtiöt Oy:lle kaikki sille maksamatta olleet laskunsa lukuunottamatta 378,40 markan suuruista korkolaskua. Suoritetut laskut olivat olleet maksuhetkellä erääntyneinä 1 - 2 kuukautta.

Vuosina 1991, 1992 ja 1993 tilivelkoja oli ollut tilinpäätöshetkellä maksamatta noin 100 000 markkaa. Epätavanomaisuutta osoitti, että tilinpäätöksessä 17.6.1994 näiden ostovelkojen määrä oli alentunut 18 402,27 markkaan. KTA-Yhtiöt Oy oli ollut yksi suurimmista tilivelkojista. Muut kuin ostovelat olivat pysyneet suurin piirtein samoina. Muun muassa veroja ja palkkoja oli jätetty maksamatta. Tämä osoitti, ettei kyseessä ollut ollut tavanomainen maksutapa.

Reproturku Oy:n omistajilla oli ollut myös toinen yhtiö, Repropiste Oy, jonka kanssa KTA-Yhtiöt Oy toimi edelleen yhteistyössä.

Vastaajan vaatimukset

KTA-Yhtiöt Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Maksetut laskut olivat koostuneet yhdeksästä eri laskusta, joista vain osa oli ollut syntyneenä jo kolme kuukautta ennen määräpäivää. Reproturku Oy ei ollut jättänyt maksamatta muillekaan tavarantoimittajille vähäisiä tilivelkojaan. Kysymys oli ollut jatkuvasta liikesuhteesta, jossa tavaraa ostettiin pienissä erissä ja maksettiin osin myöhästyneinä sitä mukaan kuin uutta tavaraa tilattiin. Maksetut laskut olivat olleet erääntyneitä ja ne oli maksettu rahalla. Kullakin maksuhetkellä maksamattomien laskujen määrä oli ollut alle 10 prosenttia pesän vapaista varoista, joten maksettuja määriä ei voitu pitää huomattavina verrattuna yhtiön liikevaihtoon. Reproturku Oy:llä oli ollut 40 000 markan luottoraja KTA-Yhtiöt Oy:ssä ja erääntyneiden laskujen määrä oli koko ajan ollut tämän rajan alapuolella. Enimmillään luottomäärä oli ollut 37 000 markkaa.

KTA-Yhtiöt Oy myönsi, että peräytettäväksi vaadittujen maksujen määrä oli huomattava verrattuna pesän jakokelpoisiin varoihin, jos maksuja vastoin sen käsitystä tuli arvostella yhtenä kokonaisuutena.

Maksuja oli lisäksi pidettävä tavanomaisina huomioon ottaen se, että kyseessä oli ollut päivittäinen kaupankäynti. Jos Reproturku Oy oli halunnut käydä kauppaa, sen oli täytynyt maksaa vanhat laskut pois saadakseen uutta tavaraa. Myydyt tavarat olivat olleet sellaisia, joita Reproturku Oy oli tarvinnut jatkaakseen liiketoimintaansa ja säilyttääkseen liikevaihtonsa.

Ostovelat olivat koko ajan olleet suhteellisen pieniä. KTA-Yhtiöt Oy oli ollut pieni velkoja suhteessa Reproturku Oy:n liikevaihtoon. Osa laskuista oli ollut erääntyneinä 1 - 2 kuukautta.

Vaatimus oli myös määrällisesti väärä, koska kolmen kuukauden aikana ennen konkurssia KTA-Yhtiöt Oy:llä ei samanaikaisesti ollut ollut maksamattomia 70 396,30 markan määräisiä saatavia Reproturku Oy:ltä.

Käräjäoikeuden perustelut

Käräjäoikeus totesi riidattomiksi edellä selostetun tapahtumainkulun, johon kuuluivat liikesuhteen olemassaolo, ostolaskujen suorittaminen erissä, laskujen oleminen erääntyneinä 1 - 2 kuukautta ja se, että suurin velkasaldo takaisinsaantiaikana oli ollut 37 000 markkaa. Asianosaiset olivat myös olleet yksimielisiä siitä, että maksujen määrä oli huomattava edellyttäen, että niitä tuli arvostella kokonaisuutena.

Riidanalaisiksi oli jäänyt maksuerien katsominen huomattaviksi ja se, oliko maksuja pidettävä olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina.

Toisaalta laskujen päivämäärien perusteella tarkasteltuina ainoastaan kaksi viimeistä laskua, joiden yhteismäärä oli 16 456,30 markkaa, oli syntynyt takaisinsaantiaikana. Siten myös peräytettäväksi vaaditun määrän ja uusien laskujen välinen erotus 53 940 markkaa ylitti edellä todetun huomattavuuden rajan.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain perusteluissa (HE 102/1990 s. 55) oli lausuttu, että objektiivisesti arvioiden epänormaalina pidettävä, tyypillisesti konkurssin vaikutusten kiertämiseksi suoritettu maksu peräytyisi. Konkurssipesä oli perustellut epätavanomaista menettelyä muun muassa sillä, että ostovelat olivat vuosina 1991 - 1993 olleet noin 100 000 markan tasolla ja alentuneet 17.6.1994 mennessä 18 402 markkaan ja vuositasolla 36 800 markan tasolle. Käräjäoikeus totesi velallisen menettelyssä tältä osin seikkoja, joita voitiin pitää konkurssin vaikutusten kiertämisenä. KTA-Yhtiöt Oy oli lisäksi saanut pesäluettelon mukaan kaikki saatavansa lukuunottamatta 378,70 markkaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 1994:139 ja KKO 1995:106 perusteluissa oli huomattavuuden rajaa arvioitaessa ratkaisevana pidetty sitä, kuinka maksu oli vaikuttanut velkojien jako-osuuksien suuruuteen. Käräjäoikeus totesi tässä tapauksessa yhden velkojan saaneen lähes täyden maksun saatavilleen tavalla, joka oli vähentänyt muiden jako-osuutta. Tämän vuoksi takaisinsaantiaikana suoritettuja maksuja oli pidettävä kokonaisuutena ja ne olivat siten peräytettävissä konkurssipesään.

Maksujen tavanomaisuuden osalta käräjäoikeus lausui, että mainitun hallituksen esityksen perustelujen mukaan myös tavanomaisuutta arvosteltiin katsomalla, voitiinko maksujen objektiivisesti arvioiden olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen tai tulevaan konkurssiin. Juoksevat, toistuvat kulut, kuten vuokrat, palkat tai verot saattaisivat olla tavanomaisia, mutta jo pitkään erääntyneinä maksamatta olleiden velkojen suorittamista ei tällöinkään olisi perusteltua pitää tavanomaisena.

Tässä tapauksessa KTA-Yhtiöt Oy:n oli katsottava noudattaneen tavanomaisena pitämäänsä luottorajajärjestelmää, jonka mukaan uutta tavaraa oli annettu vasta, kun entisiä velkoja oli lyhennetty luottorajan puitteissa. Maksut olivat viivästyneet 1 - 2 kuukautta. Verrattuna ratkaisusta KKO 1995:106 ilmenevään 8 kuukauden maksuviivästykseen, tässä tapauksessa toteutunutta viivästymistä oli pidettävä siten vähäisenä, ettei se ollut esteenä maksujen pitämiselle tavanomaisena.

Käräjäoikeuden mielestä hallituksen esityksen perusteluista ilmenevänä painostuksena ei voitu pitää sitä, ettei Reproturku Oy:lle ollut myyty uutta tavaraa ennen kuin vanhat velat oli maksettu luottorajan puitteissa. Kun tässä tilanteessa kuitenkin velkoja oli saanut liki kaiken saatavansa luottorajasta poiketen, eli velotusta velkasaldosta 70 396,30 markasta 54 901,60 markkaa kahta kuukautta ennen määräpäivää ja siitä edelleen 26 456,30 markkaa kuukautta ennen määräpäivää, maksuja ei voitu pitää tavanomaisina.

Käräjäoikeus päätyi siihen, että KTA-Yhtiöt Oy:n saamat maksusuoritukset olivat tapahtuneet myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Maksut olivat kokonaistarkastelussa olleet konkurssipesän jakokelpoisiin varoihin verrattuina huomattavat, eikä niitä voitu olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisina maksuina. Sen vuoksi KTA-Yhtiöt Oy:n oli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla palautettava maksut konkurssipesään.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus velvoitti KTA-Yhtiöt Oy:n suorittamaan Reproturku Oy:n konkurssipesälle 70 396,30 markkaa korkoineen ja antoi jälkivalvontaosoituksen KTA-Yhtiöt Oy:lle.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.12.1996

KTA-Yhtiöt Oy valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui perusteluissaan, että Reproturku Oy oli maksanut yhtiön konkurssin määräpäivää edeltävänä kolmen kuukauden ajanjaksona KTA-Yhtiöt Oy:n tavarantoimituksiin perustuneita laskuja yhteensä 70 396,30 markan arvosta. Määrä oli ollut huomattava pesän varoihin nähden.

Reproturku Oy:n ja KTA-Yhtiöt Oy:n välillä oli kuitenkin ollut jatkuva liikesuhde, jossa tavaroita oli toimitettu ja laskuja tai niiden osasuorituksia oli maksettu sekä ennen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun määräajan alkamista että määräajan kuluessa. Kummankin yhtiön toimenpiteet olivat siten vastanneet niiden välisessä liikesuhteessa noudatettua käytäntöä. Aikaisempien laskujen lyhentäminen oli lisäksi, huomioon ottaen 40 000 markan luottoraja, ollut uusien tavarantoimitusten edellytys. Maksujen suorittaminen oli siten ollut tarpeen Reproturku Oy:n liiketoiminnan käynnissä pitämiseksi. Koska kaikki maksut oli suoritettu myöhässä, ei tämän seikan voitu katsoa osoittavan, että maksut eivät olleet tavanomaisia.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvos Kartanon lausunto oli seuraava:

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Reproturku Oy:n konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. KTA-Yhtiöt Oy antoi vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.5.1998

Perustelut

Ennen 17.6.1994 alkanutta konkurssiaan Reproturku Oy oli vuosia käynyt kauppaa KTA-Yhtiöt Oy:n kanssa. Viimeksi mainittu yhtiö oli myynyt sille painomateriaaleja ja -laitteita, joita se oli tarvinnut jokapäiväisessä liiketoiminnassaan. Reproturku Oy:n ostot ovat koostuneet yksittäisistä tilauksista, joiden arvon on kerrottu vaihdelleen muutamasta sadasta kymmeniin tuhansiin markkoihin. Kauppa on ollut luottokauppaa. Luotollisten tavarantoimitusten jatkuminen on edellyttänyt laskujen maksamista myyjän asettaman 40 000 markan luottorajan puitteissa. Nyt kysymyksessä olevat laskut ovat perustuneet lähes kuukausittain tapahtuneisiin tavarantoimituksiin ja ne ovat erääntyneet maksettaviksi enimmäkseen 30 päivän kuluttua tavarantoimituksista.

Reproturku Oy on viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen konkurssinsa alkua maksanut KTA-Yhtiöt Oy:lle tilivelkojaan 71 530,40 markkaa 15 eri suorituksella ja osasuorituksella vapaiden varojen konkurssissa ollessa 435 000 markkaa. Maksamatta olleiden laskujen saldo on vaihdellut myyjän asettaman 40 000 markan luottorajan puitteissa ollen suurimmillaan 37 000 markkaa. Pesäluettelon mukaan KTA-Yhtiöt Oy on saanut Reproturku Oy:ltä kaikki saatavansa lukuunottamatta 378,70 markan suuruista korkosaatavaa. Siten yksi velkoja on saanut velallisen takaisinsaantiaikana suorittamilla maksuilla lähes täyden maksun saatavilleen tavalla, joka on vähentänyt muiden velkojien jako-osuutta.

Maksun huomattavuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki velallisen takaisinsaantiaikana suorittamat maksut, jotka koskevat saman tilivelan maksamista. Jutussa tarkoitettujen maksujen yhteismäärä on ollut runsaat 16 prosenttia konkurssipesän vapaista varoista, mikä määrä voidaan arvioida huomattavaksi.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Walamies: Reproturku Oy:n ja KTA-Yhtiöt Oy:n välinen liikesuhde on jatkunut takaisinsaantiaikana siten, että KTA-Yhtiöt Oy on 7.4. ja 5.5.1994 toimittanut Reproturku Oy:lle painotoiminnassa tarvittavia materiaaleja. Toimituksia koskevista 8.4. ja 6.5.1994 päivätyistä laskuista edellinen on maksettu 19.5.1994 sekä jälkimmäinen 9. ja 13.6.1994. Näiden maksujen yhteinen määrä on ollut 27 429,40 markkaa. Kun takaisinsaantiaikana KTA-Yhtiöt Oy:lle maksettujen tilivelkojen kokonaismäärä on ollut 70 396,30 markkaa, ennen takaisinsaantiajan alkamista tapahtuneista toimituksista johtuneita tilivelkoja on sanottuna aikana maksettu yhteensä 42 966,90 markkaa.

Huomattavuuden kannalta ei uusiin ja vanhoihin tavaratoimituksiin perustuvien tilivelkojen maksua voida arvostella yhtäläisesti. Edellisten osalta on kysymyksessä ollut liiketoiminnan käynnissä pitämiseksi välttämättömien laskujen maksaminen. Jälkimmäisten osalta taas Reproturku Oy on maksanut velkojaan. Sen vuoksi takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun huomattavuuden arvioimisessa tulee ottaa huomioon vain vanhojen velkojen maksaminen. Kun niitä on maksettu 42 966,90 markan arvosta ja vapaat varat konkurssissa ovat olleet 435 000 markkaa, Reproturku Oy ei ole maksanut tilivelkojaan KTA-Yhtiöt Oy:lle takaisinsaantiaikana huomattavalla määrällä.

Näillä perusteilla mietinnössä esitettiin Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaista tuomiolauselmaa.

Oikeusneuvos Raulos: Ennen 17.6.1994 alkanutta konkurssiaan Reproturku Oy oli vuosia käynyt kauppaa KTA-Yhtiöt Oy:n kanssa. Viimeksi mainittu yhtiö oli myynyt sille painomateriaaleja ja -laitteita, joita se oli tarvinnut jokapäiväisessä liiketoiminnassaan. Reproturku Oy:n ostot ovat koostuneet yksittäisistä tilauksista, joiden arvon on kerrottu vaihdelleen muutamasta sadasta kymmeniin tuhansiin markkoihin. Kauppa on ollut luottokauppaa. Luotollisten tavarantoimitusten jatkuminen on edellyttänyt laskujen maksamista myyjän asettaman 40 000 markan luottorajan puitteissa. Nyt kysymyksessä olevat laskut ovat perustuneet lähes kuukausittain tapahtuneisiin tavarantoimituksiin ja ne ovat erääntyneet enimmäkseen 30 päivän kuluttua tavarantoimituksista.

Lausumillani perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Nousiainen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Huopaniemi sekä hovioikeudenneuvokset Kartano ja Harsia. Esittelijä Jussi Sippola.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Suhonen, Raulos (eri mieltä) ja Pellinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Juhani Walamies (mietintö).

---

[SV]

A hade sålt tryckerimaterial och apparater åt B. Vid försäljningen tillämpades en kreditgräns på 40 000 mark. Att tidigare räkningar betalades inom ramen för kreditgränsen hade varit ett villkor för fortsatt varuleverans.

Under tre månader före fristdagen för sin konkurs hade B betalat kontoskulder sammanlagt 71 530,40 mark genom 15 olika betalningar eller delbetalningar. Betalningarnas belopp, som utgjorde ca 16 procent av boets tillgångar, ansågs vara avsevärt.

Omröstn.

Affärsverksamheten inklusive varuleveranserna mellan A och B fortgick under återvinningstiden. Betalningarna i fråga ansågs på de grunder som nämndes i Högsta domstolens dom vara sedvanlig affärsverksamhet. Betalningarna ansågs således vara sedvanliga. Talan om återvinning förkastades.

L om återvinning till konkursbo 10 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.