Supreme Court dismisses association's claim that its board could sue without a general meeting decision.

Ään.

Kysymys siitä, oliko yhdistyksen hallituksella oikeus virallisen syyttäjän yhdistyksen rahastonhoitajaa vastaan ajamassa rikosasiassa esittää rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimus, kun yhdistyksen kokous ei ollut tehnyt päätöstä vaatimusten esittämisestä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Espoon käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi, että A oli toimiessaan yhdistys X r.y:n rahastonhoitajana ja yhdistyksen rahavarojen ja tilien käytöstä vastaavana henkilönä ja saadessaan siten asemansa perusteella haltuunsa yhdistyksen rahavaroja, joiden arvo hänen olisi tullut tilittää yhdistykselle, oikeudettomasti käyttänyt niitä omiin tarkoituksiinsa tai muihin selvittämättömiksi jääneisiin tarkoituksiin. A oli siten laiminlyönyt tilitysvelvollisuutensa.

A oli saanut rahat haltuunsa etupäässä yhdistyksen pankkitileiltä. Nostot olivat tapahtuneet pääsääntöisesti Espoossa sijaitsevista pankkien konttoreista. A:n näin nostamien rahojen määrä oli yhteensä 262 076 markkaa. A oli kirjauttanut yhdistyksen kirjanpitäjällä nämä nostot kirjanpitoon niin sanotuiksi ennakkomaksuiksi. A ei ollut kyennyt selvittämään yhdistykselle jälkikäteenkään, oliko rahat käytetty yhdistyksen menoihin tai mihin tarkoituksiin ne ylipäänsä oli käytetty, tai ei ollut halunnut sitä tehdä. A oli yhdistyksen esittämistä vaatimuksista huolimatta kieltäytynyt palauttamasta rahavaroja yhdistykselle.

A:n tekoa oli pidettävä törkeänä, koska teon kohteena oli ollut suuri määrä varoja ja A oli käyttänyt hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa yhdistyksen rahastonhoitajana. Teko oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta.

Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta epärehellisyydestä tai luottamusaseman väärinkäytöstä.

Yhdistys yhtyi syytteeseen ja vaati, että A velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena 262 076 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.12.1990 alkaen.

Vastaus Espoon käräjäoikeudessa

A vaati, että syytteet jätetään tutkimatta, koska X r.y:n kotipaikka oli Helsinki eikä Espoon käräjäoikeus ollut toimivaltainen asiassa. A vaati vaihtoehtoisen syytteen jättämistä tutkimatta sen vuoksi, että epärehellisyys ja luottamusaseman väärinkäyttörikos olivat asianomistajarikoksia eikä yhdistyksen hallituksella ollut oikeutta tehdä rikosilmoitusta tai esittää oikeudessa vaatimuksia rikosten johdosta. A kiisti syyllistyneensä syytteessä mainittuihin rikoksiin. Yhdistyksen kokous oli myöntänyt hänelle vastuuvapauden tilivuosilta 1985 - 1989.

Espoon käräjäoikeuden väitepäätös 1.2.1994

Espoon käräjäoikeuden alueellista toimivaltaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen johdosta käräjäoikeus totesi, että oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen seuraamus ilmeni. Koska rahojen nostaminen oli tapahtunut Espoossa, Espoon käräjäoikeus oli toimivaltainen käsittelemään asian.

Espoon käräjäoikeuden väitepäätös 17.5.1994

Yhdistyksen hallituksen edustusvaltaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen osalta käräjäoikeus lausui: Yhdistyksen hallituksella on yhdistyslain mukaan itsenäinen päätösvalta, jos sille se on annettu yhdistyksen säännöissä lain säätelemin tavoin. X r.y:n sääntöjen 13 §:ssä luetellaan ne asiat, joista yhdistyksen kokous päättää. Sääntöjen 16 §:n mukaan hallitus käyttää yhdistyksen toimeenpanovaltaa ja käsittelee ne asiat, jotka sääntöjen mukaan eivät kuulu yhdistyksen kokoukselle. Koska rikosilmoituksen tekemistä ei ole mainittu sellaiseksi asiaksi, joka yhdistyksen kokouksen tulee käsitellä, käräjäoikeus katsoi, että hallituksella oli ollut oikeus tehdä rikosilmoitus, ja hylkäsi oikeudenkäyntiväitteen.

Espoon käräjäoikeuden tuomio 10.1.1995

Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti törkeästä kavalluksesta ja epärehellisyydestä 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan X r.y:lle vahingonkorvaukseksi 262 076 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.12.1990 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.5.1996

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimus ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden 1.2.1994 julistamaa väitepäätöstä eikä tuomiota törkeän kavalluksen syyksi lukemisen ja siihen perustuvan korvausvelvollisuuden osalta. Sen sijaan hovioikeus, 17.5.1994 julistetun väitepäätöksen kumoten, jätti vaihtoehtoisen syytteen epärehellisyydestä tutkimatta, koska kysymyksessä oli asianomistajarikos eikä yhdistys ollut säädetyssä yhden vuoden määräajassa nostanut itse syytettä tai esittänyt syyttämispyyntöä, jollaisena ei voitu pitää yhdistyksen poliisille tekemää asian tutkimispyyntöä. Hovioikeus vapautti A:n epärehellisyydestä tuomitusta rangaistuksesta ja tuomitsi hänet törkeästä kavalluksesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati ensisijaisesti, että syyte törkeästä kavalluksesta ja korvausvaatimus jätetään tutkimatta, koska Espoon käräjäoikeus ei ollut toimivaltainen tuomioistuin asiassa, ja myös sillä perusteella, että yhdistyksen hallituksella ei ollut valtaa yhdistyksen puolesta esittää näitä vaatimuksia. Toissijaisesti A vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Virallinen syyttäjä ja X r.y. ovat vastanneet valitukseen.

VÄLITOIMENPIDE

Korkein oikeus on asiaa käsitellessään pyytänyt X r.y:n hallitukselta oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 5 §:ssä tarkoitetun selvityksen hallituksen oikeudesta käyttää yhdistyksen puhevaltaa. X r.y:n hallitus on antanut siltä pyydetyn selvityksen. A on antanut selvityksen johdosta lausuman. Asianosaiset ovat vielä toimittaneet tänne kirjoitukset, yhdistys 16.10.1997 ja A 23.10.1997.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.5.1998

Käsittelyratkaisut

Asianosaisten 16. ja 23.10.1997 tänne toimittamat kirjoitukset jätetään huomiotta, koska niiden huomioon ottamiselle ei ole oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:ssä tarkoitettua erityistä syytä.

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ja käräjäoikeuden perustelut käräjäoikeuden alueellisen toimivallan osalta. Alempien oikeuksien tältä osin tekemiä ratkaisuja ei muuteta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Virallisen syyttäjän vaatimukset

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin A:n syyksi on virallisen syyttäjän syytteestä luettu törkeä kavallus kuitenkin niin, että kavalluksen kohteena oleva rahamäärä on ollut noin 220 000 markkaa.

Yhdistyksen vaatimukset

Vastuuvapauden myöntämisen merkitys

Yhdistyslain 23 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan yhdistyksen kokouksessa on päätettävä vastuuvapauden myöntämisestä. Vastuuvapauden myöntäminen ei estä ajamasta vahingonkorvauskannetta sellaisen seikan johdosta, joka ei ole ollut tiedossa vastuuvapaudesta päätettäessä. Syyte tässä jutussa perustuu siihen, että A on yhdistyksen rahastonhoitajana käyttänyt oikeudettomasti yhdistyksen rahavaroja omiin tarkoituksiinsa tai muihin selvittämättömiksi jääneisiin tarkoituksiin. Tämä seikka ei ole ollut yhdistyksen kokouksen tiedossa sen päättäessä vuosittain vastuuvapauden myöntämisestä A:lle. Vastuuvapauden myöntäminen ei siten tässä tapauksessa ole estänyt yhdistystä esittämästä rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimusta A:ta vastaan.

Toimivallanjako yhdistyksessä

Yhdistyslain 35 §:n 1 momentin mukaan yhdistyksen hallitus hoitaa yhdistyksen asioita ja edustaa yhdistystä. Lain esitöiden (HE 64/1988 vp. s. 56) mukaan hallituksella on itsenäistä päätösvaltaa sikäli kuin päätösvaltaa on sille laissa, yhdistyksen säännöissä tai yhdistyksen päätöksillä annettu. Yhdistyksen hallitus ei ole osakeyhtiön hallituksen tavoin yleistoimivaltainen. X r.y:n sääntöjen 13 §:ssä määrätään yhdistyksen kokouksissa päätettävistä asioista. Kevätkokouksessa päätetään muun ohella vastuuvapauden myöntämisestä. Sääntöjen 16 §:n perusteella hallitus käyttää yhdistyksen toimeenpanovaltaa sekä käsittelee ne asiat, jotka sääntöjen mukaan eivät kuulu yhdistyksen kokoukselle. Hallitus myös valmistelee yhdistyksen kokouksessa esille tulevat asiat ja huolehtii kokouksen päätösten täytäntöönpanosta.

Yhdistyslakikomitean mietinnön (KM 1984:1 s. 203) mukaan yhdistyksen toimintaan nähden poikkeukselliset ja taloudelliselta merkitykseltään huomattavat ratkaisut kuuluvat yhdistyksen jäsenistön päätösvaltaan. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos yhdistyksen päätöksentekoelimillä on jossakin kysymyksessä rinnakkainen toimivalta, yhdistyksen hallitus ei voi torjua jäsenten päätöksentekomahdollisuutta sillä perusteella, että kysymys hallituksen mielestä on yhdistyksen asioiden hoitamisesta (Heikki Halila, Toimivaltajako yhdistyksissä s. 403).

Puheena olevasta rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksesta päättäminen on ollut yhdistyksen kokoon nähden ja sen toiminnan kannalta poikkeuksellinen ja taloudelliselta merkitykseltään huomattava asia. Lähtökohtaisesti tällaisen asian päättäminen olisi kuulunut yhdistyksen jäsenille.

Edellä kerrotuilla perusteilla rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen A:ta vastaan on tässä tapauksessa kuulunut yhdistyksen kokouksen päätösvaltaan. Yhdistyksen hallituksella ei siten ole ollut oikeutta tehdä päätöstä sanottujen vaatimusten esittämisestä.

Yhdistyslain mukaan hallitus siis edustaa yhdistystä. Hallitus edustaa yhdistystä myös oikeudenkäynnissä. Näin ollen yhdistys on ollut oikeudessa laillisesti edustettuna eikä siltä kannalta ole ollut estettä yhdistyksen puolesta esitettyjen vaatimusten tutkimiselle. Toimivallanjako yhdistyksessä on yhdistysoikeuteen, mutta ei oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvä seikka. Näin ollen se, onko päätös rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksen esittämisestä tehty yhdistyksen toimivaltaisessa päätöksentekoelimessä, on vaatimusten hyväksymisen eikä niiden tutkimisen edellytys. Kun yhdistyksen hallituksella ei ole ollut oikeutta tehdä näitä vaatimuksia, A:ta ei olisi voitu tuomita rangaistukseen yhdistyksen vaatimuksesta ja yhdistyksen vahingonkorvausvaatimus olisi tullut hylätä. Mikäli yhdistyksessä myöhemmin laillisessa järjestyksessä päätetään vahingonkorvausvaatimuksen esittämisestä, tämä tuomio ei estä sellaisen vaatimuksen tutkimista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Yhdistyksen A:han kohdistamat rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset hylätään ja A vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta yhdistykselle. Muilta osin eli sikäli kuin A on virallisen syyttäjän syytteestä tuomittu rangaistukseen sekä velvoitettu korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Raulos: Käsittelyratkaisujen osalta olen enemmistön kannalla. Muilta osin lausun seuraavaa.

Yhdistyslain 23 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan vastuuvapauden myöntämisestä päättää yhdistyksen kokous. Myöntäessään A:lle vastuuvapauden vuosilta 1985 - 1989 X r.y:n kokous on samalla hyväksynyt sen osan A:n toimintaa, mikä on ilmennyt kokoukselle esitetystä aineistosta. Sen jälkeen, kun yhdistyksen rahavarojen ja tilien käytöstä vastanneen A:n toiminnassa oli ilmennyt epäselvyyksiä, asiaa on käsitelty yhdistyksen kokouksessa 25.5.1991. Tällöin kokous on päättänyt selvittää asian yhdistyksen omassa piirissä. Päätös siitä, tullaanko A:n menettelyn johdosta häntä vastaan esittämään korvaus- tai rangaistusvaatimus, on näissä olosuhteissa liittynyt kiinteästi kysymykseen tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä, joten sen tekeminen on kuulunut yhdistyksen kokoukselle. Kun kokous ei ole päättänyt sanottujen vaatimusten tekemisestä, yhdistyksen hallituksella ei ole ollut oikeutta oikeudenkäynnissä yhdistystä edustaessaan vaatia rangaistusta ja vahingonkorvausta A:n menettelyn johdosta.

Harkitsen sen vuoksi oikeaksi, muuttaen hovioikeuden tuomiota, poistaa alempien oikeuksien lausunnot yhdistyksen puolesta esitetystä törkeää kavallusta koskevasta rangaistusvaatimuksesta sekä vahingonkorvausvaatimuksesta ja jättää sanotut vaatimukset tutkimatta sekä hylätä yhdistyksen A:han kohdistaman oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Muilta osin eli sikäli kuin A on virallisen syyttäjän syytteestä tuomittu rangaistukseen sekä velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannukset jätän hovioikeuden tuomion pysyväksi.

Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Raulos.

Oikeusneuvos Taipale: Käsittelyratkaisujen osalta olen enemmistön kannalla. Muilta osin lausun seuraavaa.

X r.y:n sääntöjen 14 §:n mukaan yhdistyksen hallitus valitsee keskuudestaan tai ulkopuolelta rahastonhoitajan. A, joka ei ole ollut yhdistyksen hallituksen jäsen, on ollut rahastonhoitajan toiminnassaan yhdistyksen hallituksen valvonnan alainen.

Tämän vuoksi jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi.

Oikeusneuvos Portin: Olen muuten sillä kannalla, mikä ilmenee Korkeimman oikeuden ratkaisusta, mutta hylkään yhdistyksen vahingonkorvausvaatimuksen lopullisesti.

Äänestyksen tuloksesta Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Oikeusneuvosten Rauloksen ja Suhosen äänestyslausunnon mukaan se, ettei yhdistyksen kokous ole päättänyt korvausvaatimuksen tekemisestä Korhosta vastaan, johtaa ennenaikaisena hylkäämisen sijasta sen jättämiseen tutkimatta. Tähän nähden he eivät ole velvollisia lausumaan enemmälti tuosta vaatimuksesta. Kun vain kaksi jäsentä jättää korvausvaatimuksen tutkimatta eikä korvausvaatimusta toisaalta nyt hyväksytä, mutta jäsenten enemmistö on sitä mieltä, että korvausvaatimuksen esittäminen myöhemmin on mahdollista, Korkeimman oikeuden ratkaisuksi tulee oikeusneuvos Krogeruksen kanta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Miettinen ja lautamiehet.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Vihuri, Marko ja Salonen. Esittelijä Taina Pajunpää.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Taipale (eri mieltä), Suhonen (eri mieltä), Raulos (eri mieltä) ja Krogerus. Esittelijä Sakari Laukkanen.

---

[SV]

Omröstn.

Allmänna åklagaren hade åtalat en förenings kassör. Fråga om föreningens styrelse var behörig att i målet framställa straff- och skadeståndsyrkanden då föreningsmötet inte hade beslutat att framställa sådana yrkanden.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.