Supreme Court reduces creditor-favoritism damage award from 209k to 90k due to bankruptcy proceedings limitations.

A oli myynyt yhtiönsä X omaisuuden toiselle omistamalleen yhtiölle. Osa kauppahinnasta oli maksettu siten, että ostaja otti vastatakseen eräistä X:n veloista. X:n myöhemmin alkanut konkurssi raukesi varojen puutteessa. Velkojansuosinnasta rangaistukseen tuomitun A:n katsottiin aiheuttaneen rikoksellaan X:n velkojalle vahinkoa, joka määräytyi sen mukaan, mitä velkoja olisi saanut, jos rikosta ei olisi tehty ja X olisi rikoksentekopäivänä asetettu konkurssiin. Kun tämä edellytti usean arvionvaraisen tekijän huomioonottamista, vahingon määrä arvioitiin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n mukaan.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Riihimäen käräjäoikeuden tuomio 31.1.1995

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 28.8.1992 Lopella toimiessaan sekä myöhemmin 4.12.1992 konkurssiin asetetun X Oy:n että Y Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana myynyt ensiksi mainitun yhtiön vaihto- ja käyttöomaisuuden, kuljetusvälineet ja autopuhelimet sekä sen omistamat osakkeet viimeksi mainitulle yhtiölle 1 273 418,80, oikeastaan 1 273 714,80 markan kauppahinnasta. Kauppahinnasta oli osa maksettu rahana ja osa oli sovittu suoritettavaksi siten, että Y Oy oli ottanut vastatakseen X Oy:n veloista eräille velkojille. A oli tiennyt X Oy:n kyvyttömäksi täyttämään jäljelle jääneet velvoitteensa ja siten toiminut suosiakseen tiettyjä velkojia muiden velkojien kustannuksella. X Oy:n konkurssi oli rauennut varojen puutteessa 19.1.1993.

Hämeen lääninverovirasto oli vaatinut korvausta maksamatta jääneestä X Oy:n verovelasta 562 666,40 markkaa. Käräjäoikeus totesi verovelkoja olleen pesäluettelossa 160 789 markkaa. Ennen konkurssiin asettamista erääntyneitä verovelkoja oli ollut 202 182 markkaa ja konkurssin jälkeisenä aikana erääntyneitä verovelkoja 201 915 markkaa. Viimeksi mainituista veloista suurin osa perustui nyt käsiteltävänä olevasta kaupasta aiheutuvaan liikevaihtoveroon. Käräjäoikeus katsoi, että tältä osin lääninverovirastolle ei ollut aiheutunut korvattavaa vahinkoa, koska kysymyksessä oleva luovutus olisi ollut peräytettävissä konkurssipesään eikä näin tältä osin olisi syntynyt korvattavaa vahinkoa. Tällä perusteella käräjäoikeus katsoi, että A:n teosta oli lääninverovirastolle aiheutunut 209 033 markan määräinen vahinko.

Sen vuoksi käräjäoikeus, samalla kun se tuomitsi A:n rikoslain 39 luvun 6 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla velkojansuosinnasta sakkorangaistukseen, velvoitti A:n suorittamaan lääninverovirastolle korvaukseksi aiheutuneesta vahingosta 209 033 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.9.1994 lukien.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 12.10.1995

Lääninverovirasto ja A valittivat muun ohella vahingonkorvauksen osalta hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että lääninverovirastolle maksettavaa vahingonkorvausta laskettaessa oli otettava huomioon, ettei lääninverovirasto voinut saada saatavilleen vahingonkorvauksena suurempaa suoritusta kuin mitä se olisi X Oy:n konkurssissa saanut siinä tapauksessa, ettei syytteessä kerrottua tekoa olisi tehty. Lääninverovirasto ei ollut näyttänyt, mikä sen laskennallinen jako-osuus edellä mainitussa tapauksessa olisi ollut. Näin ollen oli jäänyt näyttämättä toteen, että lääninverovirastolle olisi aiheutunut A:n menettelystä tämän myöntämää 2 000 markkaa suurempi vahinko.

Hovioikeus alensi A:n lääninverovirastolle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen 2 000 markaksi käräjäoikeuden määräämine korkoineen ja määräsi, että vahingonkorvauksesta saatiin vähentää se, mitä maksamatta olevista veroista mahdollisesti saadaan perityksi hallinnollisessa menettelyssä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Lääninverovirastolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan lääninverovirasto toisti vaatimuksensa, että A velvoitettaisiin korvaamaan lääninverovirastolle koko maksamatta oleva verovelka 562 666,40 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.9.1994 lukien.

A vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.5.1998

Perustelut

A on tuomittu rangaistukseen siitä, että hän oli tietoisena X Oy:n maksukyvyttömyydestä 28.8.1992 myynyt yhtiön omaisuuden toiselle yhtiölle. Kauppahinnasta osa oli maksettu siten, että ostajayhtiö oli maksanut X Oy:n velan pankille sekä ottanut vastatakseen eräistä X Oy:n muista veloista. A:n on katsottu näin suosineen eräitä velkojia. Rikoksellaan hän on aiheuttanut vahinkoa muille teon aikaisille yhtiön velkojille. Yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin 4.12.1992 sen konkurssi on 19.1.1993 rauennut varojen puuttuessa.

Lähtökohtana tällaisessa tapauksessa on, että velallisen velkojansuosinnallaan toisille velkojille aiheuttama vahinko määräytyy sen mukaan, mitä nämä olisivat jako-osuuksina saaneet saatavilleen, jos rikosta ei olisi tehty ja velallinen olisi rikoksentekopäivänä asetettu konkurssiin. Näin määräytyvien jako-osuuksien suuruudet taas riippuvat, paitsi velallisen varojen ja velkojien saatavien määristä tuolloin, myös saatavien konkurssissa nauttimasta etuoikeudesta ja ajatellun loppuunsaatetun konkurssimenettelyn kustannuksista.

Konkurssin raukeamistapauksissa, joissa konkurssivalvontaa siis ei toimiteta eikä konkurssituomiota anneta, yksittäisen velkojan mahdollisuudet esittää tarkkaa selvitystä jako-osuutensa määräytymiseen vaikuttavista muista seikoista kuin omista saatavistaan ovat lähtökohtaisesti rajalliset. Tämä merkitsee sitä, että hänen vahinkonsa usein on määrättävissä vain oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n perusteella ottaen tällöin huomioon se, mitä yksittäisessä tapauksessa kohtuuden mukaan on ollut selvitettävissä.

Edellä olevan perusteella ja koska yhtiön kaupantekohetken velkojien saatavien keskinäisestä etuoikeudesta ei ole esitetty yksityiskohtaista selvitystä eikä tällaista voida lääninverovirastolta kohtuudella edellyttääkään, Korkein oikeus arvioi A:n rikoksellaan aiheuttaman vahingon määräksi 90 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio korvausvelvollisuuden osalta kumotaan ja A velvoitetaan suorittamaan lääninverovirastolle vahingonkorvauksena hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta 90 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.9.1994 lukien.

Asian on ratkaissut laamanni Tasa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pitkänen ja Mikkola sekä Hennen, joka on myös esitellyt asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Tulenheimo-Takki, Krook, Tulokas ja Vuori. Esittelijä Sakari Laukkanen.

---

[SV]

A hade sålt sitt bolag X:s all egendom till ett annat bolag som han ägde. En del av köpeskillingen hade betalts så, att köparen övertog ansvaret för vissa av X:s skulder. X försattes senare i konkurs, som förföll på grund av bristande tillgångar. A som dömts till straff för gynnande av borgenär ansågs genom sitt brott ha förorsakat en av X:s borgenärer skada, som bestämdes i enlighet med vad borgenären skulle ha erhållit om brottet inte hade begåtts och X hade försatts i konkurs den dag då brottet begicks. Eftersom detta förutsatte beaktande av ett flertal omständigheter beroende på prövning, uppskattades skadeståndets belopp enligt 17 kap. 6 § rättegångsbalken.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.