Legislator Case Law & Legislation
KKO:1998:49 AI generated

Supreme Court dismisses claim against factor for third party tax payments due to factor's breach of duty.

Case Number KKO:1998:49
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed the claim by a debtor against a financing company for reimbursement of taxes and duties paid to the state. The debtor had paid a factor's receivables, but the factor had breached its duty by failing to remit those taxes and duties to the tax authorities before bankruptcy. The court held that general principles of obligation law do not impose liability on a factor for the debtor's tax obligations absent specific statutory provisions. Consequently, the financing company was not liable for the debts incurred due to the factor's non-performance.

Legislator headnote

AI generated

Tullilain 44 §; velkakirjalain 27 §:n mukaan siirto ei tuota parempaa oikeutta kuin siirtäjällä oli, ja yleiset velvoiteoikeudelliset periaatteet eivät perustaa rahoittajan vastuuta siirtäjän sopimusvelvoitteiden laiminlyönnistä elinkeinonharjoittajien välisissä suhteissa.

Keywords

AI generated
factor liability tax payment breach receivables assignment bankruptcy proceedings obligation law principles third party debt statutory exception

Cited Legislation

AI generated
Tullilain 44 §
Tullilain 44 §:n perusteella osakeyhtiö C oli joutunut maksamaan kyseisen summan toistamiseen tullilaitokselle.
velkakirjalain 27 §
Osakeyhtiö C:n maksusuojan kannalta oli keskeistä ensinnäkin, että velkakirjalain 27 §:n mukaan siirto ei tuottanut PSP-rahoitus Oy:lle osakeyhtiö C:hen nähden parempaa oikeutta kuin mitä Huolintarengas Oy:llä oli.
velkakirjalain 31 § 1 momentti
kuluttajansuojalain 7 luvun 13 § 1 momentti

Cited Case Law

AI generated
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ään.

Huolintaliike A oli solmimansa asiakassaatavien rahoittamista koskevan sopimuksen mukaisesti siirtänyt rahoitusyhtiö B:lle laskusaatavansa asiakkaaltaan C:ltä. C:n maksettua siirretyn saatavan B:lle kävi ilmi, että A oli laiminlyönyt verojen ja tullien maksamisen huolintasopimuksen mukaisesti, minkä vuoksi C joutui nuo maksut valtiolle suorittamaan. B velvoitettiin palauttamaan C:ltä saamansa maksu tulleja ja veroja vastaavalta osalta. Ks. KKO:1996:128

(Vahv. jaosto)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Osakeyhtiö C oli suorittanut Huolintarengas Oy:n laskujen perusteella PSP-rahoitus Oy:lle Huolintarengas Oy:n PSP-rahoitus Oy:lle siirtämiä saatavia yhteensä 186 003 markkaa. Huolintarengas Oy oli asetettu konkurssiin 7.8.1992. Tällöin oli todettu, että huolitsija ei ollut suorittanut tullilaitokselle kaikkia osakeyhtiö C:n tulleja ja veroja, vaan yhteensä 125 472 markan suuruinen summa oli jäänyt suorittamatta. Tullilain 44 §:n perusteella osakeyhtiö C oli joutunut maksamaan kyseisen summan toistamiseen tullilaitokselle.

Osakeyhtiö C:n PSP-rahoitus Oy:lle maksamilta tullien ja verojen suorituksilta oli puuttunut maksuperuste. Osakeyhtiö C:n maksusuojan kannalta oli keskeistä ensinnäkin, että velkakirjalain 27 §:n mukaan siirto ei tuottanut PSP-rahoitus Oy:lle osakeyhtiö C:hen nähden parempaa oikeutta kuin mitä Huolintarengas Oy:llä oli. Toisaalta kyseenalaista oli, voiko PSPrahoitus Oy saada velkakirjalain 31 §:n 1 momentin mukaista siirtosuojaa, koska kyseessä oli ollut niin sanotun ei-ansaitun saatavan siirto, johon liittyvä velkojainsuoja täyttyisi vasta silloin, kun saatava oli ansaittu eli tässä tapauksessa tullit ja verot maksettu. Huolintarengas Oy:n jättäessä osakeyhtiö C:n tullit ja verot maksamatta PSP-rahoitus Oy ei voinut saada väitesuojaa kyseisten osakeyhtiö C:n perusteettomasti maksamien suoritusten suhteen.

Osakeyhtiö C vaati, että PSP-rahoitus Oy velvoitetaan maksamaan sille laskuihin sisältyneet tullien ja verojen osuudet yhteensä 125 472 markkaa korkoineen kunkin laskun maksupäivästä tai toissijaisesti 3.2.1995 eli kuukauden kuluttua maksuvaateen esittämispäivästä lukien.

Vastaus

PSP-rahoitus Oy vastusti kannetta seuraavilla perusteilla:

Kanteessa mainitut laskut oli pätevästi siirretty PSPrahoitus Oy:lle, erääntyneet ja maksettu ennen Huolintarengas Oy:n konkurssin alkamista. Huolintarengas Oy oli jättänyt maksamatta tullit ja verot sen ja osakeyhtiö C:n välisen sopimuksen vastaisesti. Sillä seikalla, että osakeyhtiö C:lle oli mahdollisesti syntynyt sen ja Huolintarengas Oy:n väliseen sopimukseen perustuva vahingonkorvaussaatava, ei ollut vaikutusta PSP-rahoitus Oy:n asemaan.

Huolintarengas Oy:n sopimusrikkomukseen perustuva vahingonkorvaussaatava oli konkurssissa valvottava saatava, joka oli syntynyt sen seurauksena, että Huolintarengas Oy ei ollut tehnyt sopimuksenmukaista vastasuoritusta eli suorittanut ennalta laskuttamiaan tulleja ja veroja. PSP-rahoitus Oy ei ollut ollut huolintasopimuksen osapuoli eikä se siten ollut vastuussa Huolintarengas Oy:lle kuuluvista sopimusvelvoitteista. PSP-rahoitus Oy:llä ei voinut olla tietoa Huolintarengas Oy:n mahdollisista tulevista sopimusrikkomuksista, joiden perusteella osakeyhtiö C:lle tulisi syntymään vahingonkorvaussaatava.

Väite siitä, että ei-ansaitun saatavan siirtäminen PSPrahoitus Oy:lle johtaisi PSP-rahoitus Oy:n velvollisuuteen maksaa takaisin osakeyhtiö C:n maksut, oli perusteeton. Osakeyhtiö C oli ollut Huolintarengas Oy:n asiakkaana velvollinen suorittamaan erääntyneet ja maksuperusteiltaan oikeat laskusaatavat. Huolintarengas Oy:n konkurssi oli aiheuttanut osakeyhtiö C:lle varallisuusoikeudellisen menetyksen, jonka korvaamisesta PSP-rahoitus Oy ei ollut vastuussa. Se seikka, että Huolintarengas Oy:n laskusaatavat olivat rahoitussopimuksen perusteella kiertäneet PSP-rahoitus Oy:n kautta, ei ollut saattanut osakeyhtiö C:tä huonompaan asemaan verrattuna siihen tilanteeseen, että laskut olisi maksettu suoraan Huolintarengas Oy:lle. Mikäli PSP-rahoitus Oy joutuisi suorittamaan vaaditun saatavan osakeyhtiö C:lle, saisi osakeyhtiö C perusteetonta etua suhteessa Huolintarengas Oy:n konkurssipesän muihin velkojiin.

Käräjäoikeuden tuomio 24.8.1995

Käräjäoikeus totesi, että kyseessä olevassa tapauksessa velallinen oli maksanut pantiksisaajalle erääntyneen saatavan ennen konkurssin alkamista. Kysymys ei ollut esineoikeudellisesta suojasta konkurssipesän velkojia kohtaan, vaan siitä, mikä oli velallisen väiteoikeus siirronsaajaa vastaan.

Käräjäoikeus katsoi velallisella olevan siirronsaajaa kohtaan sama oikeus pidättyä suorituksesta kuin sillä olisi perussuhteen osapuolta kohtaan. Kysymyksessä olevaan asiaan ei sovellettu kuluttajansuojalakia, joten velallisella ei ollut kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n perusteella oikeutta esittää vaatimuksia suorituksen jälkeen. Asiassa jäi siten ratkaistavaksi kysymys siitä, oliko velallisella siirronsaajaan kohdistuvia oikeuksia velkakirjalain 27 §:n tai perusteettoman edun palautusta koskevien oikeusohjeiden mukaan tilanteessa, jossa velallinen oli jo suorittanut siirronsaajalle maksun ja perussuhteen sopijakumppani eli siirtäjä ei täyttänyt sopimustaan.

Käräjäoikeus katsoi, että velallinen sai velkakirjalain 1 §:n mukaan passiivisen väiteoikeuden eli oikeuden pidättyä suorituksestaan. Velkakirjalaki ei tuottanut velalliselle aktiivista väiteoikeutta eli oikeutta vaatia takaisin jo maksettua suoritusta esimerkiksi kaupanpurkutapauksissa tai oikeutta vaatia vahingonkorvausta. Siten myös velkakirjalain 27 §:n säännös, toisin kuin kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §, antoi velalliselle ainoastaan passiivisen väiteoikeuden eli velallinen voi pidättäytyä maksusta. Säännös ei antanut velalliselle aktiivista väiteoikeutta siirronsaajaa kohtaan ja siten velallinen ei voinut velkakirjalain 27 §:n nojalla vaatia siirronsaajaa maksamaan takaisin suoritettua maksua.

Kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.10.1996

Osakeyhtiö C valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Osakeyhtiö C:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan osakeyhtiö C on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja PSP-rahoitus Oy velvoitetaan palauttamaan osakeyhtiö C:n sille maksamien tullien ja verojen määrä 125 472 markkaa korkoineen 3.2.1995 lukien.

PSP-rahoitus Oy on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.4.1998

Perustelut

Osakeyhtiö C:n tuontihuolinnasta on keväästä 1992 lähtien vastannut Huolintarengas Oy. Huolintarengas Oy on sen ja PSP-rahoitus Oy:n välillä 5.12.1990 ja 11.1.1991 solmitun laskusaatavien rahoittamista koskevan sopimuksen mukaisesti siirtänyt huolintasopimukseen perustuvat laskusaatavansa osakeyhtiö C:ltä ensisijaisesti PSP-rahoitus Oy:lle ja toissijaisesti Postipankki Oy:lle rahoitussopimukseen perustuvien saatavien vakuudeksi. Osakeyhtiö C on maksanut huolintalaskujen mukaiset määrät 186 003 markkaa siirronsaajalle PSP-rahoitus Oy:lle. Konkurssiin 7.8.1992 asetettu Huolintarengas Oy on kuitenkin laiminlyönyt tilittää PSP-rahoitus Oy:lle siirtämiinsä huolintalaskuihin sisältyneiden verojen ja tullien osuuden 125 472 markkaa tullilaitokselle. Tämän vuoksi osakeyhtiö C on joutunut maksamaan tullien ja verojen osuuden uudelleen tullilaitokselle tuolloin voimassa olleen tullilain 44 §:n mukaisesti.

Asiassa on kysymys siitä, voiko osakeyhtiö C kohdistaa suoritustensa palautusvaatimuksen tulleja ja veroja koskevalta osalta laskusaatavien siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaan PSP-rahoitus Oy:öön.

Nämä seikat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan velallisena oleva tavaran tai palveluksen ostaja voi esittää suorituksen palautusvaatimuksia saatavan siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaa rahoitusyhtiötä kohtaan esillä olevan laatuisessa rahoitustilanteessa, jossa vallitsee myyjän toiminnan tuloksellisuuteen ja laajuuteen liittyvä intressiyhteys myyjän ja rahoitusyhtiön välillä. Tällaiseen tulkintaan on päädytty myös Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1996:128, joka koski samaa rahoitussopimusta kuin esillä oleva asia.

Tämän mukaisesti PSP-rahoitus Oy on Huolintarengas Oy:n jätettyä tilittämättä tullit ja verot velvollinen palauttamaan osakeyhtiö C:lle tältä vastaanottamansa suoritukset tulleja ja veroja vastaavalta osalta, yhteensä 125 472 markkaa. Tätä kannanottoa ei muuta se, että Huolintarengas Oy on laskujen siirtämisen ja suoritusten vastaanottamisen jälkeen asetettu konkurssiin ja että siltä oleva palautussaatava siten olisi tavallinen konkurssisaaminen ja tällaisena mahdollisesti vähempiarvoinen kuin PSP-rahoitus Oy:ltä vaadittuna.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hyväksytään ja PSP-rahoitus Oy velvoitetaan palauttamaan osakeyhtiö C:lle 125 472 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.2.1995 lukien.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Nuorempi oikeussihteeri Sippo: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun:

Perustelut

Osakeyhtiö C:n tuontihuolinnasta on keväästä 1992 lähtien vastannut Huolintarengas Oy. Huolintarengas Oy on sen ja PSP-rahoitus Oy:n välillä 5.12.1990 ja 11.1.1991 solmitun laskusaatavien rahoittamista koskevan sopimuksen mukaisesti siirtänyt huolintasopimukseen perustuvat laskusaatavansa osakeyhtiö C:ltä ensisijaisesti PSP-rahoitus Oy:lle ja toissijaisesti Postipankki Oy:lle rahoitussopimukseen perustuvien saatavien vakuudeksi. Osakeyhtiö C on maksanut huolintalaskujen mukaiset määrät 186 003 markkaa PSP-rahoitus Oy:lle siirronsaajana. Konkurssiin 7.8.1992 asetettu Huolintarengas Oy on kuitenkin jättänyt täyttämättä huolintasopimukseen perustuneen velvoitteensa osakeyhtiö C:hen nähden laiminlyömällä tilittää PSP-rahoitus Oy:lle siirtämiinsä huolintalaskuihin sisältyneiden verojen ja tullimaksun osuuden 125 472 markkaa tullilaitokselle. Tämän vuoksi osakeyhtiö C on joutunut maksamaan tullimaksun ja verojen osuuden uudelleen tullilaitokselle tuolloin voimassa olleen tullilain 44 §:n mukaisesti.

Asiassa on kysymys siitä, voiko osakeyhtiö C kohdistaa suoritustensa palautusvaatimuksen laskusaatavien siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaan PSP-rahoitus Oy:öön saatavien siirtäjän, Huolintarengas Oy:n sopimusrikkomuksen johdosta.

Velkakirjalain 1 §:n mukaan velallinen on oikeutettu tekemään sitoumuksen antamisen aiheuttanutta oikeussuhdetta eli niin sanottua perussuhdetta koskevia väitteitä, eikä tavalliseen velkakirjaan rinnastuvan saatavan siirronsaaja voi saman lain 27 §:n mukaan saada parempaa oikeutta kuin siirtäjällä oli. Näin ollen velallinen voi, jos häneen kohdistetaan vaatimuksia, esittää myös siirronsaajaa kohtaan samat väitteet kuin siirtäjää vastaan. Velkakirjalain 27 §:n mukainen velallisen väiteoikeuden ulottaminen siirronsaajaan perustuu siihen näkökohtaan, ettei tavallisen velkakirjan velallisen oikeusasema saa ilman velallisen suostumusta heikentyä saatavan siirron johdosta.

Velalliselle väiteoikeuden perustavat velkakirjalain säännökset koskevat siis nimenomaan oikeutta tehdä perussuhdetta koskevia väitteitä. Nuo säännökset eivät sitä vastoin lähtökohtaisesti sääntele nyt tulkinnan kohteena olevaa kysymystä velallisen oikeudesta esittää perussuhdeväitteiden lisäksi tuohon suhteeseen perustuvia vaatimuksia saatavan siirronsaajaan nähden, vaan tämä kysymys on ratkaistava yleisten, velkakirjalain säännösten osaltaan ilmentämien velvoiteoikeudellisten periaatteiden pohjalta.

Velkakirjalain 27 §:n mukaan saatavan siirron yhteydessä siirretyn saatavan mukaiset oikeudet eivät siis siirry siirronsaajalle parempina vaan sellaisina kuin ne olivat siirtäjällä. Saatavan siirron oikeusvaikutuksia koskevista yleisistä velvoiteoikeudellisista periaatteista puolestaan seuraa, ettei siirronsaaja joudu saatavan siirron johdosta vastuuseen siirtäjän sopimusvelvoitteista, ellei tästä ole erikseen sovittu. Saamisoikeuden siirron seurauksena siirtäjän oikeusasema ei siten sellaisenaan siirry siirronsaajalle, vaan siirtäjä jää saamisoikeuden siirrosta huolimatta vastuuseen sopimusvelvoitteistaan velalliseen nähden. Velallinen voi siirrosta huolimatta esittää siirtäjän sopimusvelvoitteisiin perustuvia vaatimuksia velvoitteista edelleen vastaavaa siirtäjää kohtaan ja lisäksi velkakirjalain 27 §:n nojalla siirrettyä saamisoikeutta koskevia väitteitä siirronsaajaa kohtaan.

Näin ollen velallisen oikeusasema säilyy saamisoikeuden siirtämisestä huolimatta muuttumattomana siltä osalta kuin kysymys on yhtäältä hänen oikeudestaan esittää siirretyn saamisoikeuden kumoavia väitteitä ja toisaalta siirtymättä jääneitä siirtäjän sopimusvelvoitteita koskevia vaatimuksia, vaikka nämä oikeudet siirron seurauksena kohdistuvatkin eri tahoihin. Tämän vuoksi velallisen oikeussuojan tarpeeseen liittyvät näkökohdat eivät lähtökohtaisesti edellytä, että velallisella tulisi olla velkakirjalain 27 §:stä ilmenevän väiteoikeutensa lisäksi oikeus esittää siirtäjän sopimusrikkomukseen perustuvia vaatimuksia siirtäjän ohella myös siirronsaajaan nähden. Velallisen suojan tarve ei edellytä myöskään sitä, että hänen oikeusasemansa perusteetta muodostuisi saatavan siirron seurauksena olennaisesti paremmaksi kuin ilman siirtoa.

Käsiteltävässä tapauksessa perussuhteeseen perustuvan ja PSP-rahoitus Oy:öön kohdistuvan vaadeoikeuden myöntäminen osakeyhtiö C:lle merkitsisi sitä, että Huolintarengas Oy:n saatavien factoringrahoituksen seurauksena PSP-rahoitus Oy joutuisi vastuuseen Huolintarengas Oy:n maksukyvystä tämän sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin johdosta. Siten velallisen oikeusasema vahvistuisi merkittävästi ja siirronsaajan oikeusasema vastaavasti heikentyisi olennaisesti verrattuna siihen, mitä saatavan siirron oikeusvaikutuksia koskevista yleisistä velvoiteoikeudellisista periaatteista seuraisi. Kun siirronsaajan vastuu siirtäjän sopimusvelvoitteista ei ole perustettavissa näihin periaatteisiin eikä myöskään edellä mainittuihin velkakirjalain säännöksiin, tällaiseen vastuuseen johtava tulkinta edellyttäisi tuekseen nimenomaista säännöstä.

Kulutusluottosuhteissa kyseisentyyppinen vastuu perustuu kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 1 momentin nimenomaiseen säännökseen. Säännöksen tarkoituksena on ollut laajentaa kuluttajan väiteoikeutta sellaiseenkin kuluttajakaupan tai -palvelun rahoittajaan, jolle saatavaa ei ole siirretty, ja edelleen vahvistaa kuluttajan oikeusasemaa asettamalla kuluttajalle luoton myöntänyt rahoittaja vastuuseen kaupasta myöntämällä kuluttajalle oikeus esittää vaatimuksia myös luotonantajaa kohtaan. Säännöksen taustana siten on kuluttajan korostunut oikeussuojan tarve, ja sen tarkoituksena on ollut turvata kuluttajalle kuluttajansuojalain mukaiset oikeudet myös säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa.

Kuluttajansuojalain säännös, joka merkitsee poikkeusta edellä esitetyistä yleisistä velvoiteoikeudellisista periaatteista, ei sovellu käsiteltävään asiaan, koska asianosaiset ovat elinkeinonharjoittajia. Osapuolten perustellut oikeussuojaodotukset eivät esillä olevan laatuisessa tilanteessa muutoinkaan edellytä PSP-rahoitus Oy:n vastuuta Huolintarengas Oy:n maksukyvystä.

Osakeyhtiö C on maksanut erääntyneet saatavat PSP-rahoitus Oy:lle, jolle Huolintarengas Oy on ne pätevästi siirtänyt. Huolintarengas Oy:n sopimusvelvoitteiden laiminlyönnistä on johtunut, että osakeyhtiö C on joutunut tullilain 44 §:n perusteella maksamaan edellä mainitut maksut valtiolle. Kun osakeyhtiö C olisi ilman saatavan siirtoa joka tapauksessa ollut velvollinen maksamaan sen ja Huolintarengas Oy:n välisen sopimuksen perusteella laskut eräpäivänä Huolintarengas Oy:lle, ei PSP-rahoitus Oy ole saanut suorituksista perusteetonta etua.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Oikeusneuvos Pellinen: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvokset Lindholm ja Nikkarinen sekä presidentti Heinonen olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pellinen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Heiskanen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Tuukkanen ja Ahola. Esittelijä Jukka Ilveskoski.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Lindholm (eri mieltä), Tulenheimo-Takki, Krook, Suhonen, Raulos, Tulokas, Pellinen (eri mieltä), Palaja ja Kitunen. Esittelijä Jukka Sippo (mietintö).

---

[SV]

Se

KKO:1996:128

Omröstn.

Speditionsföretaget A hade i enlighet med ett avtal, som det hade ingått om finansiering av sina kundfordringar, till finansieringsbolaget B överlåtit sin fakturafordran hos sin kund C. Sedan C betalt den överlåtna fordringen till B framgick det, att A hade underlåtit att betala skatter och tullavgifter i enlighet med speditionsavtalet. På grund härav blev C tvungen att erlägga dessa betalningar till staten. B ålades att återbära den av C mottagna betalningen till den del den motsvarade ifrågavarande skatter och tullavgifter.

(Förstärkt avd.)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.