Supreme Court allows alternative charge of causing injury after lower court dismissed assault charge.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland quashed the Court of Appeal's dismissal of an alternative charge for causing injury. While the lower courts rejected the assault charge due to insufficient evidence, the prosecution and victim introduced a new legal characterization of the same act as causing injury during the appeal. The Court ruled that this reclassification did not constitute a prohibited change of charge because it relied on the facts already established in the initial trial. Consequently, the case was remanded to the Court of Appeal to reconsider the alternative charge.
Legislator headnote
AI generateds. 24 of the Code of Judicial Procedure; A new legal characterization of an act during appeal proceedings that does not alter the fundamental nature of the event or introduce new facts does not constitute a prohibited change of charge and must be examined by the appellate court.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Käräjäoikeus oli hylännyt virallisen syyttäjän ja asianomistajan pahoinpitelyä koskevan rangaistusvaatimuksen. Hovioikeudessa he esittivät vaihtoehtoisen syytteen, jossa he vaativat syytetylle rangaistusta vammantuottamuksesta. Hovioikeus jätti vaihtoehtoisen syytteen tutkimatta. Kun sanotun kaltainen teon uusi rikosoikeudellinen luonnehdinta ei merkinnyt kiellettyä syytteen muuttamista, hovioikeuden ei olisi tullut jättää vaihtoehtoista rangaistusvaatimusta tutkimatta. Asia palautettiin hovioikeuteen. Ks. KKO:1998:151
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän syyte Kemin käräjäoikeudessa
Virallinen syyttäjä kertoi käräjäoikeudessa, että A oli 26.10.1996 Kemissä eräässä asunnossa lyönyt B:tä niin sanotulla perhosveitsellä jalkaan. Ruumiillisella väkivallalla A oli tahallaan aiheuttanut B:lle pinnallisen haavan reiteen. Sen vuoksi virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta pahoinpitelystä.
Kemin käräjäoikeuden tuomio 18.2.1997
Kuultuaan A:ta syytteestä, johon B oli asianomistajana yhtynyt, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan pahoinpidellyt B:tä ja että A siten olisi syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn pahoinpitelyyn. Sen vuoksi ja koska virallinen syyttäjä tai B eivät olleet vaatineet A:lle vaihtoehtoisesti rangaistusta vammantuottamuksesta eikä A:n mahdollista syyllistymistä siihen ollut oikeudenkäynnissä käsitelty, käräjäoikeus hylkäsi syytteen.
Rovaniemen hovioikeuden tuomio 3.6.1997
Virallinen syyttäjä ja B valittivat hovioikeuteen toistaen muun ohella edellä mainitun syytteensä. Lisäksi virallinen syyttäjä ja B vaativat vaihtoehtoisesti, että A tuomitaan rangaistukseen vammantuottamuksesta.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut pahoinpitelyä koskevan syytteen osalta eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Vammantuottamusta koskevan syytteen osalta hovioikeus totesi, että pahoinpitelyn ja vammantuottamuksen tunnusmerkistöt erosivat toisistaan niin olennaisesti, että ne saattoivat antaa aiheen erilaisiin vastaväitteisiin ja perusteluihin. Pahoinpitelyä koskevan rangaistusvaatimuksen ei sen vuoksi voitu katsoa sisältävän vammantuottamusta koskevaa rangaistusvaatimusta. Tämän vuoksi hovioikeus jätti virallisen syyttäjän ja B:n vasta hovioikeudessa esittämän vammantuottamusta koskevan rangaistusvaatimuksen tutkimatta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan B on vaatinut, että Korkein oikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn ja tuomitsee A:n vammantuottamuksesta tai että Korkein oikeus palauttaa asian käräjäoikeuteen, jotta asianosaiset voivat lausua vammantuottamusta koskevasta vaatimuksesta.
A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.4.1998
Perustelut
Virallinen syyttäjä, jonka rangaistusvaatimukseen B on yhtynyt, on vaatinut käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta ainoastaan pahoinpitelystä. Hovioikeudessa virallinen syyttäjä ja B ovat vaatineet A:lle vaihtoehtoisesti rangaistusta vammantuottamuksesta.
Asiassa on arvioitavana kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut, hylättyään pahoinpitelyä koskevan syytteen, tutkia virallisen syyttäjän ja B:n vasta hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte. Tältä osin Korkein oikeus lausuu seuraavaa:
Syyttäjän ja B:n hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte vammantuottamuksesta perustuu A:n osalta jo käräjäoikeudessa kuvattuun tekoon. Seikat, joihin vetoamista vammantuottamusta koskevan syytteen esittäminen verrattuna pahoinpitelyä koskevan syytteen esittämiseen edellyttää, eivät muuta alunperin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi. Kysymys on siten ensisijaisessa syytteessä tarkoitetusta, vain kertaalleen tuomioistuimessa arvioitavasta teosta.
Sanotun kaltainen teon uusi rikosoikeudellinen luonnehdinta ei merkitse syytteen kiellettyä muuttamista. Se on mahdollista vielä muutoksenhakuvaiheessa. Hovioikeuden ei olisi tullut jättää tutkimatta syyttäjän ja B:n vasta hovioikeudessa esittämää vaihtoehtoista rangaistusvaatimusta vammantuottamuksesta.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan vammantuottamuksen osalta ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ylikokkila sekä lautamiehet Kolmonen, Kopakka ja Rovanharju.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Salminen, Nenonen ja Unkila viimeksi mainitun esittelystä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Wirilander, Raulos, Tulokas ja Vuori. Esittelijä Satu Saarensola.
---
[SV]
Se
KKO:1998:151
Tingsrätten hade förkastat allmänna åklagarens och målsägandens yrkande på straff för misshandel. I hovrätten framställde de ett alternativt åtal, vari de yrkade straff för vållande av personskada. Hovrätten avvisade det alternativa åtalet. Då en sådan ny straffrättslig kvalifikation av gärningen inte innebar förbjuden ändring av åtalet hade hovrätten inte bort avvisa det alternativa straffyrkandet. Saken återförvisades till hovrätten.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.