Supreme Court remands case for clarification of specific criminal acts and legal grounds for conviction.

A:ta oli syytetty useista petoksista ja lievistä petoksista. B:tä oli syytetty avunannosta osaan mainituista rikoksista.

Alempien oikeuksien perustelut viittasivat siihen, että A:n oli katsottu syyllistyneen suurimpaan osaan syytteessä tarkoitetuista teoista. B:n oli katsottu tahallaan toiminnallaan edistäneen A:n syyksi luettuja tekoja. Tämän vuoksi ja kun A:n syyksi luetut teot oli katsottu yhdeksi petosrikokseksi, A oli tuomittu rangaistukseen petoksesta ja B avunannosta petokseen.

A:n ja B:n menettelyjen arvioiminen kohdaltaan tietyllä aikavälillä tapahtuneeksi yhdeksi rikoskokonaisuudeksi ei vapauttanut tuomioistuinta velvollisuudesta eritellä perusteluissa, miltä osin ja mistä syystä A:n ja B:n katsottiin menetelleen syytteessä väitetyllä tavalla. Asia palautettiin käräjäoikeuteen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä lausui käräjäoikeudessa:

1. A oli 1.12.1992 - 18.3.1994 Helsingissä X Oy:n toimitusjohtajana tahallaan ansiotarkoituksessa valmistanut ja valmistuttanut yhtiön omistamista tietokoneosista rakennettuihin tietokoneisiin kopioimalla kovalevylle yhteensä 267 tietokoneohjelmaa, joihin Microsoft Corporation -yhtiöllä oli ollut tekijänoikeus, ja myynyt laittomia tietokoneohjelmia sisältäneitä tietokoneita ainakin 174 kappaletta.

Ottaen huomioon kopioitujen tietokoneohjelmien suuri määrä ja se, että myyntiä oli harjoitettu liiketoimintana, tekoa oli pidettävä törkeänä.

2. A oli 1.12.1992 - 18.3.1994 Helsingissä X Oy:n toimitusjohtajana ja osallistuessaan myyntityöhön, hankkiakseen itselleen ja edustamalleen yhtiölle oikeudetonta taloudellista hyötyä, erehdyttänyt asiakkaita ostamaan tietokoneita, joihin oli ladattu laittomia tietokoneohjelmia, salaamalla sen seikan, että tietokoneohjelmat oli kopioitu, ja toimittamatta tietokoneen mukana alkuperäislevykkeitä, aitoustodistusta, rekisteröintikorttia, ohjekirjoja ja lisenssisopimusta.

Tietokoneita ohjelmineen oli myyty syytteessä mainittuina aikoina syytteessä luetelluille 39 asianomistajalle.

3. B oli 1.1. - 18.3.1994 Helsingissä, ollessaan myyjänä X Oy:n liikkeessä, tahallaan edistänyt A:n edellä kerrottuja tekoja saattamalla yleisön saataviin laittomasti kopioituja tietokoneohjelmia ja hankkiakseen edustamalleen yhtiölle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt asiakkaita ostamaan tietokoneita, joihin oli ladattu laittomia tietokoneohjelmia salaamalla sen seikan, että tietokoneohjelmat oli kopioitu, ja toimittamatta tietokoneen mukana alkuperäisiä levykkeitä, aitoustodistusta, rekisteröintikorttia ja ohjekirjoja.

A:n ja B:n kohdissa 2 ja 3 kerrottu menettely oli aiheuttanut laittomia tietokoneohjelmia sisältävien tietokoneiden ostajille taloudellista vahinkoa.

4. A oli 1.12.1992 - 18.3.1994 Helsingissä X Oy:n liikkeessä pitänyt kaupan mikrotietokoneita, joissa oli ollut verkko-osat, joita osia ei ollut asianmukaisesti tarkastettu, eikä sähkötarkastuskeskus olisi niitä hyväksynyt, myyden tarkastamattomia verkko-osia sisältäviä tietokoneita muun muassa neljälle syytteessä mainitulle asianomistajalle.

5. A oli 10.8.1993 - 3.3.1994 Helsingissä X Oy:n toimitusjohtajana ja osallistuessaan myyntityöhön, hankkiakseen itselleen ja edustamalleen yhtiölle oikeudetonta taloudellista hyötyä, erehdyttänyt neljä asiakasta ostamaan tietokoneet, joihin oli ladattu laittomia tietokoneohjelmia, salaamalla sen seikan, että tietokoneohjelmat oli kopioitu, ja toimittamatta tietokoneen mukana alkuperäisiä levykkeitä, aitoustodistusta, rekisteröintikorttia, ohjekirjoja ja lisenssisopimusta. A:n menettelystä oli aiheutunut ostajille taloudellista vahinkoa.

Tämän vuoksi syyttäjä vaati rangaistusta A:lle 1 kohdassa tekijänoikeusrikoksesta, 2 kohdassa 36 petoksesta ja kolmesta lievästä petoksesta, 4 kohdassa sähkölaitteita ja -laitteistoja sekä sähköhuoltoa koskevien säännösten rikkomisesta ja 5 kohdassa kolmesta petoksesta ja yhdestä lievästä petoksesta sekä B:lle 3 kohdassa avunannosta 1 kohdan tekijänoikeusrikokseen ja 2 kohdan petoksiin.

Microsoft Corporation lausui asianomistajana, että poliisitutkinnassa saadun selvityksen mukaan muun muassa X Oy:n toimitusjohtaja, hallituksen jäsen ja yhtiön osake-enemmistön omistaja A oli yhtiön lukuun kopioinut asianomistajan tekijänoikeudellisesti suojattuja tietokoneohjelmia ja saattanut ne yleisön saataviin myydessään yleisölle yhtiössä kokoonpantuja mikrotietokoneita.

Microsoft Corporation ja jotkut tietokoneita ostaneista asianomistajista yhtyivät kohdaltaan virallisen syyttäjän esittämiin rangaistusvaatimuksiin.

Vastaajien vastine

A ja B kiistivät heihin kohdistetut syytteet.

Käräjäoikeuden tuomio 22.6.1995

Tietokoneohjelman kaupassa asiakas osti käyttöoikeuden ohjelmaan ja käyttöoikeuden todisteena oli lisenssisopimus ja nyt kyseessä olevissa käyttöjärjestelmätuotteissa myös aitoustodistus. Lisäksi laillisen kaupan yhteydessä seurasivat levykkeet, ohjekirjat ja muu oheismateriaali. Oikeudelle jätetyn aineiston perusteella asiakkaille ei ollut luovutettu edellä mainittuja käyttöoikeuslisenssejä eikä muutakaan oheismateriaalia. Niitä ei ollut myöskään takavarikoiduissa tietokoneohjelmissa, toisin kuin A oli esitutkinnassa erityisesti esittänyt.

Esitutkintapöytäkirjasta ilmeni, että tietokoneohjelmiin oli lisenssin haltijaksi merkitty muun muassa G, D, X Oy ja joskus jopa Aku Ankka. Useiden asianomistajien koneille oli lisäksi lisenssin haltijaksi merkitty samoja nimiä.

Tekijänoikeuslain 7 §:n mukaan teoksen tekijänä pidettiin sitä, jonka nimi laitettiin teoksen kappaleeseen tai ilmaistiin saatettaessa teos yleisön saataviin. Tietokoneohjelman osalta teoksen tekijä ilmeni, kun ohjelma avattiin tietokoneessa ja valikossa luki tekijänoikeuden haltijan nimi. Jos muu kuin oikeudenhaltija väitti, että sillä oli oikeus käyttää ohjelmaa tekijänoikeuslaissa säädetyllä tavalla, sen tuli pystyä se osoittamaan. X Oy ei ollut voinut tällaista osoittaa.

Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella liikkeessä oli ollut tai oli myyty 160 MS DOS -käyttöjärjestelmää, 106 MS Windows -käyttöympäristöä, kolme MS Excel -taulukkolaskentaohjelmaa, kaksi MS Word -ohjelmaa ja yksi MS-lentokonesimulaattoripeli. A ei ollut sinänsä kiistänyt, etteikö hänen liikkeessään olevissa ja asiakkaille myydyissä tietokoneissa olisi ollut edellä mainitut tietokoneohjelmat.

Suurin osa asiakkaista oli ilmoittanut haluavansa ostaa uuden käyttövalmiudessa olevan tietokoneen. Kun A:n toimesta tietokoneisiin oli asennettu laittomat ohjelmat, jotka asiakkaat olivat sittemmin joutuneet vaihtamaan laillisiin, asiakkaita oli erehdytetty ja heille oli tästä aiheutunut taloudellista vahinkoa. Käräjäoikeus katsoi, että A oli menettelyllään, hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, syyllistynyt petoksiin.

Kun tietokoneiden kaupat, joissa asiakkaita oli erehdytetty, liittyivät kiinteästi yhtiön toimintaan ja muodostivat ajallisesti lähes yhtäjaksoisen kokonaisuuden, käräjäoikeus katsoi teot yhdeksi petosrikokseksi. Lievät petokset sisältyivät tekokokonaisuuteen.

Huomioon ottaen A:n esitutkinnassa lausuman, asianomistajien kertomukset, todistajien lausunnot sekä asiakirjoista muutoin ilmenevän selvityksen, käräjäoikeus katsoi vastoin A:n kiistämistä näytetyksi hänen syyllistyneen tekijänoikeusrikokseen ja petokseen edellä kerrotuin tavoin.

Vaikka B ei ollut kuulunut X Oy:n hallintoelimiin, eikä ollut omistanut yhtiön osakkeita, käräjäoikeus katsoi, että B ollessaan muutaman kuukauden ajan veljensä liikkeessä työssä, ei ollut voinut olla, ottaen huomioon heidän sukulaisuutensa, tietämätön A:n toimista. Useat asianomistajat ja todistajat olivat nähneet B:n tekevän liikkeessä normaalisti kauppaa. Todistaja C oli lausunnossaan todennut, että "veljensä (B) ollessa liikkeessä ovat A ja veli yleensä siirtyneet liikkeen ulkopuolelle keskustelemaan eikä hänen kuultensa oltu liikkeen asioista koskaan puhuttu".

Käräjäoikeus katsoi vastoin B:n kiistämistä edellä kerrotuista olosuhteista ilmenevän, että ollessaan syytteessä kerrotuin tavoin myyjänä X Oy:n liikkeessä B oli tahallaan toiminnallaan edistänyt A:n syyksi luettuja tekoja. Tähän nähden käräjäoikeus katsoi B:n syyllistyneen 1.1. - 18.3.1994 avunantoon tekijänoikeusrikokseen ja avunantoon petokseen.

Sähkölaitteita ja -laitteistoja sekä sähköhuoltoa koskevien säännösten rikkomista koskevalta osalta asianomistaja E oli kertonut, että hänen ostamassaan tietokoneessa oli ollut viallinen virtalähde, joka oli rikkonut muun muassa kovalevyn.

A oli kiistänyt sähkölainsäännösten rikkomista koskevan syytteen todeten, että viallisia virtalähteitä ei ollut ollut kovinkaan monta, eivätkä ne olleet olleet erityisen vaarallisia. Laitteita ei ollut asetettu käyttökieltoon. Kyseessä oli ollut vain pienehkö erä huonosti tarkastettua tavaraa.

Huomioon ottaen todistajien lausunnot sekä asianomistaja E:n kertomuksen ja myös A:n oman kertomuksen, käräjäoikeus katsoi asiassa näytetyn, että A:n hallussa olleista mikrotietokoneista osassa oli ollut verkkoosia, joita sähkötarkastuskeskus ei ollut hyväksynyt.

Edellä kerrotuin perustein käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syyttäjän hänen viakseen tältä osin väittämään rikokseen.

Tämän vuoksi käräjäoikeus, hyläten syytteen enemmälti, tuomitsi

A:n kohdassa 1 tekijänoikeuslain 1, 2 ja 56 §:n nojalla tekijänoikeusrikoksesta (1.12.1992 - 18.3.1994), kohdissa 2 ja 5 rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla petoksesta (1.12.1992 - 18.3.1994) sekä kohdassa 4 sähkölain 36 §:n 1 momentin ja 60 §:n 1 ja 2 momentin nojalla sähkölaitteita ja -laitteistoja sekä sähköhuoltoa koskevien säännösten rikkomisesta (1.12.1992 -18.3.1994) yhteiseen 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koetusaika määrättiin päättymään 30.4.1997, sekä

B:n kohdassa 3 tekijänoikeuslain 1, 2 ja 56 §:n sekä rikoslain 5 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla avunannosta tekijänoikeusrikokseen (1.1. - 18.3.1994) sekä rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla avunannosta petokseen (1.1. - 18.3.1994) yhteiseen 60 päiväsakon sakkorangaistukseen eli, kun päiväsakon määrä oli 20 markkaa, maksamaan sakkoa 1 200 markkaa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.1.1997

Microsoft Corporation sekä A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut sille, että juuri A oli vastuussa itse kopioinnista.

Ottaen huomioon luvattomasti kopioitujen ohjelmien suuri määrä ja rikoksen pitkä tekoaika, oli tekoa pidettävä törkeänä.

Kohdat 2 ja 5: A oli X Oy:n toimitusjohtajana hankkiakseen itselleen ja X Oy:lle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt ostajia, myydessään 1 kohdassa mainittuja, tekijänoikeutta loukaten kopioituja ohjelmia sisältäneitä koneita, salaamalla ohjelmien luvattomuuden. Ostajat olivat kärsineet vahinkoa joutuessaan luopumaan luvattomista ohjelmista. Sen vuoksi A oli syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan petokseen.

Kohta 3: Asiassa oli selvitetty, että X Oy toimi varsin pienissä tiloissa ja A:n ja B:n lisäksi yhtiössä työskenteli vain osapäivätoiminen sihteeri. Sen vuoksi ja ottaen huomioon B:n töissäoloajan ja jossakin määrin myös sen, että A ja B ovat veljeksiä, oli B:n täytynyt tietää, että hänenkin myymissään koneissa olleet ohjelmat olivat luvattomia. Myydessään sanottuja ohjelmia käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin B:n oli katsottava syyllistyneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukemiin rikoksiin.

Mainituilla ja kohdan 4 osalta käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus jätti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen voimaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa. A ja B ovat valituksissaan vaatineet hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioiden kumoamista ja syytteiden hylkäämistä.

Virallinen syyttäjä ja Microsoft Corporation ovat antaneet pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Virallinen syyttäjä on syyttänyt A:ta, paitsi muusta, 1.12.1992 - 18.3.1994 tehdyistä 36 petoksesta ja kolmesta lievästä petoksesta sekä B:tä avunannosta mainittuihin rikoksiin 1.1.1994 lukien.

Lisäksi syyttäjä on syyttänyt A:ta 10.8.1993 - 3.3.1994 tehdyistä kolmesta petoksesta ja yhdestä lievästä petoksesta.

Alemmat oikeudet ovat edellä todettujen syytevaatimusten osalta tuominneet A:n rangaistukseen 1.12.1992 -18.3.1994 tehdystä petoksesta ja B:n 1.1. - 18.3.1994 tehdystä avunannosta petokseen. Mainittuja syytevaatimuksia ei ole miltään osin nimenomaisesti todettu hylätyiksi.

A:n osalta käräjäoikeus on lausunut, että suurin osa asiakkaista oli ilmoittanut haluavansa ostaa uuden käyttövalmiudessa olevan tietokoneen. Kun A:n toimesta tietokoneisiin oli asennettu laittomat ohjelmat, jotka asiakkaat olivat sittemmin joutuneet vaihtamaan laillisiin, asiakkaita oli erehdytetty ja heille oli tästä aiheutunut taloudellista vahinkoa. A oli menettelyllään, hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, syyllistynyt petoksiin.

Edelleen käräjäoikeus on lausunut, että kun tietokoneiden kaupat, joissa asiakkaita oli erehdytetty, liittyivät kiinteästi yhtiön toimintaan ja muodostivat ajallisesti lähes yhtäjaksoisen kokonaisuuden, oli kysymys yhdestä petosrikoksesta lievien petosten sisältyessä tekokokonaisuuteen.

B:n osalta käräjäoikeus on ensinnäkin todennut, että useat asianomistajat ja todistajat olivat nähneet hänen tekevän liikkeessä normaalisti kauppaa. Käräjäoikeus on katsonut vastoin B:n kiistämistä tästä ja muista mainitsemistaan olosuhteista ilmenevän, että ollessaan syytteessä kerrotuin tavoin myyjänä X Oy:n liikkeessä hän oli tahallaan toiminnallaan edistänyt A:n syyksi luettuja tekoja.

Hovioikeus on puolestaan A:n osalta lausunut, että hän oli erehdyttänyt ostajia, myydessään tekijänoikeutta loukaten kopioituja ohjelmia sisältäneitä koneita, salaamalla ohjelmien luvattomuuden. Ostajat olivat kärsineet vahinkoa joutuessaan luopumaan luvattomista ohjelmista. Sen vuoksi A oli syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan petokseen.

Hovioikeus on edelleen lausunut, että B:n oli täytynyt tietää, että hänenkin myymissään koneissa olleet ohjelmat olivat luvattomia. Myydessään sanottuja ohjelmia käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin B:n oli katsottava syyllistyneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukemiin rikoksiin.

A:lle syyksi luettua petosta koskevat perustelut, myös verrattaessa niitä hänen syykseen luetun tekijänoikeusrikoksen perusteluihin, viittaavat siihen, että hänen ei ole katsottu syyllistyneen kaikkiin syytteessä tarkoitettuihin tekoihin, vaan suurimpaan osaan noista teoista. Sen sijaan perustelut eivät osoita, mitä tekoja tuohon osaan kuuluu. B:n on puolestaan katsottu tahallaan toiminnallaan edistäneen A:n syyksi luettuja tekoja. Näin on katsottu siitä huolimatta, että B:tä ei ole edes syytetty kaikkien A:n syyksi luettujen rikosten edistämisestä. Alempien oikeuksien tuomioiden perusteluista ei ilmene oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 ja 3 momentissa (573/1948) edellytetyllä tavalla ne pääsyyt, joihin rikoksista tuomitseminen on perustunut.

Alemmat oikeudet ovat katsoneet edellä tarkoitetut A:n syyksi luetut teot mainitsemillaan perusteilla yhdeksi petosrikokseksi ja B:n syyksi 1.1. - 18.3.1994 tapahtuneeksi luetun toiminnan avunannoksi A:n petokseen.

Vaikka A:n ja B:n edellä tarkoitettu menettely arvioitaisiin kummankin kohdalta tietyllä aikavälillä tapahtuneeksi yhdeksi rikoskokonaisuudeksi, kuten alemmat oikeudet ovat tehneet, ei se vapauta tuomioistuinta velvollisuudesta eritellä perusteluissa, miltä osin ja mistä syistä syytettyjen katsotaan menetelleen syytteessä väitetyllä tavalla.

Koska asian tilaa ei ole sillä tavoin selvitetty, että Korkein oikeus voisi ottaa asian edellä selostetulta osaltaan ja asiayhteyteen nähden muiltakaan osilta välittömästi tutkittavakseen, asia on kokonaisuudessaan palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Kainulainen ja Nyyssönen sekä lautamiehet.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lakovaara, Marko ja Olli Mäkinen, joka myös on esitellyt asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Suhnen, Hidén ja Kitunen. Esittelijä Kimmo Mikkola.

---

[SV]

A hade åtalats för flera bedrägerier och lindriga bedrägerier. B hade åtalats för medhjälp till en del av dessa brott.

De lägre rätternas domskäl antydde att A ansågs ha gjort sig skyldig till största delen av de i åtalet avsedda gärningarna. B ansågs genom sitt handlande ha befrämjat de gärningar A gjort sig skyldig till. Därför och då de gärningar som tillräknats A ansågs utgöra ett bedrägeri hade A dömts för bedrägeri och B för medhjälp till bedrägeri.

Den omständigheten att A:s och B:s handlande inom en viss tidrymd ansågs utgöra ett brott befriade inte domstolen från skyldigheten att i domskälen särskilt ange till vilka delar och på vilka grunder A och B ansågs ha handlat på det sätt som angavs i åtalet. Saken återförvisades till tingsrätten.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.