Legislator Case Law & Legislation
KKO:1998:29 AI generated

Supreme Court allows appeal against arbitration award costs when opposing party was not a true adversary in lower court.

Case Number KKO:1998:29
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court partially overturned the Court of Appeal's decision regarding arbitration award costs. The Court of Appeal had ordered the arbitration company to pay the applicant's lower court costs, treating it as the applicant's adversary. However, the Supreme Court found the company was not a true adversary in the lower court proceedings and had not caused special costs. Consequently, the lower court costs remain the applicant's responsibility, but the company must pay the appeal costs incurred in the Court of Appeal.

Legislator headnote

AI generated

Section 1 of Chapter 21 of the Code of Judicial Procedure; Section 12(1) and Section 16(1) of Chapter 21 of the Code of Judicial Procedure: A party is only liable for the other party's court costs if they were a true adversary in the lower proceedings and their participation caused special costs; if a party was not a true adversary in the lower court but becomes one in the appeal, they are liable only for the appeal costs.

Keywords

AI generated
Code of Judicial Procedure arbitration award costs true adversary status lower court costs appeal costs liability special costs incurred party participation

Cited Legislation

AI generated
Section 1 of Chapter 21 of the Code of Judicial Procedure
Section 12(1) of Chapter 21 of the Code of Judicial Procedure
Section 16(1) of Chapter 21 of the Code of Judicial Procedure
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A oli hakenut käräjäoikeudelta muutosta välitystuomioon siltä osin kuin tuomio koski välimiehille vahvistettujen palkkioiden määriä. Käräjäoikeus oli kuullut hakemuksen johdosta A:n vastapuolena välimiesoikeudessa ollutta B:tä, joka oli osaltaan tyytynyt välitystuomioon. Vaikka B oli vastustanut A:n hakemusta, B ei ollut velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja, kun B:n puhevallan käyttämisestä ei ollut aiheutunut A:lle erityisiä kustannuksia käräjäoikeudessa.

Käräjäoikeuden alennettua palkkiota B oli hakenut muutosta käräjäoikeuden asiassa antamaan ratkaisuun. B katsottiin hovioikeudessa A:n vastapuoleksi ja velvoitettiin korvaamaan asian voittaneen A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

OK 21 luku 1 §

OK 21 luku 12 § 1 mom

OK 21 luku 16 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Espoon käräjäoikeudessa

A:t kertoivat, että A:iden ja Asunto-Osakeyhtiö Seljan välisessä välimiesoikeudessa käsitellyssä asiassa asianosaiset oli välitystuomiossa velvoitettu yhteisvastuullisesti maksamaan palkkioina välimiesoikeuden puheenjohtajalle 90 000 markkaa ja kummallekin jäsenelle 60 000 markkaa. Asianosaisten keskinäisessä suhteessa kulut oli määrätty jaettavaksi siten, että A:iden osuus oli 3/4 ja asunto-osakeyhtiön 1/4. A:t vaativat, että puheenjohtajan palkkio alennetaan 15 000 markkaan ja kummankin jäsenen 12 500 markkaan. Lisäksi A:t vaativat vaihtoehtoisesti, että välitystuomion määräys välimiesmenettelystä aiheutuneiden kulujen jakamisesta osapuolten välillä poistetaan kohtuuttomana ja että asunto-osakeyhtiö ja välimiehet velvoitetaan korvaamaan A:iden oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Välimiehet ja asunto-osakeyhtiö vastustivat hakemusta ja vaativat A:ita korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Käräjäoikeuden päätös 27.10.1994

Käräjäoikeus alensi mainitsemillaan perusteilla välimiesoikeuden puheenjohtajan palkkion 70 000 markkaan ja jäsenten palkkion 40 000 markkaan. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen asunto-osakeyhtiön ja A:iden keskinäistä maksuvelvollisuutta koskevan määräyksen poistamisesta. Käräjäoikeus määräsi, että asian laatuun nähden asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.4.1996

A:t, välimiehet sekä asunto-osakeyhtiö valittivat hovioikeuteen. A:t toistivat käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset ja vaativat asunto-osakeyhtiöltä ja välimiehiltä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös hovioikeudessa korkoineen. Välimiehet vaativat yhteisessä valituksessaan, että hakemus hylätään ja että A:t velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Asunto-osakeyhtiö vaati hakemuksen hylkäämistä ja A:iden velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa, hovioikeuden osalta korkoineen.

Hovioikeus alensi mainitsemillaan perusteilla A:iden suoritusvelvollisuuden osalta välimiesoikeuden puheenjohtajan palkkion 45 000 markkaan ja kummankin jäsenen palkkion 30 000 markkaan. Hovioikeus velvoitti asunto-osakeyhtiön ja välimiehet yhteisvastuullisesti suorittamaan A:ille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 15 000 markkaa. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Lisäksi hovioikeus velvoitti asunto-osakeyhtiön ja välimiehet suorittamaan yhteisvastuullisesti A:ille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2 000 markkaa korkoineen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Asunto-Osakeyhtiö Seljalle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin yhtiö oli velvoitettu yhteisvastuullisesti välimiesten kanssa suorittamaan korvausta oikeudenkäyntikuluista. Muilta osin hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.

Asunto-Osakeyhtiö Selja vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A:t velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa. Perusteluina yhtiö lausui muun muassa, että vaikka se katsottaisiin vastaajaksi eikä kuultavaksi ja tuomioistuin päätyisi alentamaan välimiesten palkkioita, oikeudenkäyntikulujen maksuvelvollisuuden sälyttäminen yhtiölle on virheellinen ja kohtuuton ratkaisu. Yhtiön ei ollut edes väitetty pitkittäneen oikeudenkäyntiä ja siten vaikuttaneen välimiesten palkkion suuruuteen. A:iden vastapuolena asiassa olivat välimiehet, ei yhtiö.

A:t antoivat vastauksen ja vaativat vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.3.1998

Perustelut

A:t ovat käräjäoikeudessa vaatineet välimiesten välimiesmenettelystä annetun lain nojalla tehtävästään määräämän palkkion alentamista. Asia on käsitelty hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain mukaisessa menettelyssä ja Asunto-Osakeyhtiö Seljalle on varattu sanotun lain 11 §:n 1 momentin nojalla tilaisuus tulla kuulluksi.

Asunto-osakeyhtiö, joka on tyytynyt välitystuomioon, on käräjäoikeudessa kuultuna vastustanut hakijoiden vaatimusta. Asunto-osakeyhtiö ei ole voinut itsenäisesti määrätä hakemuksesta, vaan se on voinut ainoastaan tukea jommankumman osapuolen esittämiä vaatimuksia. Asunto-osakeyhtiö ei ole siten ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin A:iden vastapuolena. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 12 §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan yhtiö voi joutua korvaamaan A:ille yhtiön puhevallan käyttämisestä näille aiheutuneet erityiset kustannukset. Yhtiön osallistumisesta oikeudenkäyntiin ei kuitenkaan ole aiheutunut A:ille tällaisia kustannuksia. Asunto-Osakeyhtiö Selja ei siten ole velvollinen korvaamaan A:iden oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeuden osalta.

Kun Asunto-Osakeyhtiö Selja on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, se on ollut hovioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin A:iden vastapuolena. Koska yhtiön valitus on hylätty, se on velvollinen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan A:ille valitukseen vastaamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin AsuntoOsakeyhtiö Selja on velvoitettu suorittamaan A:ille korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa. Muulta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Koivula.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Uoti, Virkkunen ja Hirvonen. Esittelijä Hannele Piisi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Krook, Wirilander ja Krogerus. Esittelijä Jussi Heiskanen.

---

[SV]

A hade i tingsrätten sökt ändring i en skiljedom till den delen domen avsåg beloppen av de arvoden som fastställts för skiljemännen. Med anledning av ansökningen hade tingsrätten hört B som hade varit A:s motpart i skiljedomstolen och som för sin del hade åtnöjt sig med skiljedomen. Fastän B hade motsatt sig ansökningen, var B inte skyldig att ersätta A:s rättegångskostnader, emedan utövandet av B:s talerätt inte hade förorsakat A särskilda kostnader i tingsrätten.

Sedan tingsrätten nedsatt arvodena hade B sökt ändring i tingsrättens avgörande. B ansågs vara A:s motpart i hovrätten och ålades att ersätta rättegångskostnaderna i hovrätten för A som vunnit målet.

RB 21 kap 1 §

RB 21 kap 12 § 1 mom

RB 21 kap 16 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.