Supreme Court dismisses buyer's claim for fraud relief due to unreasonable delay in reporting the painting's inauthenticity.

Ään.

A oli syksyllä 1991 ostanut B:ltä taulun, joka B:n ilmoituksen ja taulun signeerauksen mukaan oli tunnetun venäläisen taiteilijan C:n maalaama. B oli myös 3.12.1991 päivätyssä kauppakirjaksi nimetyssä asiakirjassa vakuuttanut, että A:n häneltä ostama taulu oli aito. Venäläisten taideasiantuntijoiden syksyllä 1994 suorittamasta tutkimuksesta A:lle annetun 13.1.1995 päivätyn todistuksen mukaan taulu ei ollut aito. A ilmoitti asiasta B:lle 28.1.1995 päivätyllä kirjeellä ja purki kaupan 13.6.1995. B:n antaman vakuutuksen johdosta A:n katsottiin vapautuneen kauppalain 31 §:n 1 momentissa säädetystä tarkastusvelvollisuudestaan. Kun ei ollut muutakaan perustetta katsoa A:n reklamoineen liian myöhään, A ei ollut menettänyt oikeuttaan vedota kaupan kohteen virheellisyyteen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Vastaus

B kiisti kanteen. Hän oli myynyt taulun yksityishenkilönä eikä taidekauppiaana eikä arvotaulu ollut kulutushyödyke, joten juttuun oli sovellettava kauppalakia eikä kuluttajansuojalakia. A oli taulun ostaessaan laiminlyönyt hänelle kuuluvan tavaran tarkastusvelvollisuutensa ja joka tapauksessa laiminlyönyt kohtuullisessa ajassa ilmoittaa väitetystä virheestä sekä kaupan purkamisesta.

Käräjäoikeuden välituomio 9.2.1996

Asianosaisten pyynnöstä käräjäoikeus ratkaisi välituomiolla kysymyksen kuluttajansuojalain soveltumisesta ja siitä, oliko A menettänyt oikeutensa vedota virheeseen.

A oli 11.10.1991 ostanut B:ltä kuusi taulua 690 000 markan yhteishintaan. Taulut oli ostosopimuksessa yksilöity mainitsemalla tekijän nimi ja työn aihe.

Käräjäoikeus katsoi tuomiossa tarkemmin lausutuilla perusteilla, ettei B ollut kaupassa kuluttajansuojalain tarkoittama elinkeinoharjoittaja ja että asiassa näin ollen oli sovellettava kauppalain säännöksiä.

A oli reklamoinut 28.1.1995 päivätyllä kirjeellä ja purkanut kaupan 13.6.1995 X:n taulun osalta. A oli ilmoittanut saaneensa taulun hallintaansa muutamia päiviä ennen kauppahinnan maksupäivää, mikä oli ollut ostosopimuksen mukaan 25.11.1991. Reklamaatio oli tapahtunut yli kolme vuotta kaksi kuukautta sen jälkeen kun taulu oli marraskuussa 1991 luovutettu A:lle.

Kauppalain 31 §:n mukaan kun tavara on luovutettu, ostajan oli tarkastettava se hyvän tavan mukaisesti niin pian kuin olosuhteet sen sallivat. Käräjäoikeus katsoi, että A:lla oli ollut velvollisuus varmistua ostamansa taulun tekijästä ottaen huomioon, että kauppa oli tehty yksityishenkilöiden kesken ja että taulu oli päivätty vuonna 1896. A ei ollut voinut täyttää kauppalain 31 §:n mukaista tarkastusvelvollisuuttaan enää syksyllä 1994 lähes kolmen vuoden kuluttua taulun luovutuksen jälkeen. A ei ollut purkanut kauppaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun hänen olisi pitänyt havaita väittämänsä virhe. Tämän vuoksi A oli menettänyt oikeutensa vedota kaupan kohteen virheellisyyteen. Välituomion lopputulos huomioon ottaen asian käsitteleminen muilta osin oli tarpeetonta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 5.6.1997

Hovioikeus, jonne A valitti, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen edelleen käsiteltäväksi. Alempien oikeuksien ratkaisun lopputulos oli joka tapauksessa kumottava ja asia palautettava käräjäoikeuteen muilta kuin välituomiossa kysymyksessä olleilta osilta, koska kannetta ei olisi saanut käsitellä loppuun ennen kuin välituomio oli saanut lainvoiman.

B vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.12.1998

Perustelut

Korkein oikeus katsoo kuten alemmat oikeudet, että B:n ja A:n väliseen kauppaan on sovellettava kauppalakia.

A on kertonut olevansa taideharrastaja ja halunneensa sisustaa uuden talonsa siten, että taiteella olisi siinä olennainen osa. A on käynyt tutustumassa B:n noin 50 - 100 taulun kokoelmaan Helsingissä sijainneessa huoneistossa ja tauluja on esitelty myös A:n kotona. A on valinnut kokoelmasta mieleisensä taulut, joista yksi on nyt kysymyksessä oleva X:n maalaamaksi ilmoitettu taulu. B on kertonut A:lle, kuka taulun oli hänelle myynyt ja että taulu oli ostettu Suomeen vuonna 1987 Lontoosta Sothebyn huutokaupasta ja huutokauppaluettelossa ilmoitettu X:n maalaamaksi. Myös taulun signeerauksen mukaan tekijä on X. Signeeraus on päivätty vuodelle 1896.

Kauppalain 31 §:n 1 momentin mukaan, kun tavara on luovutettu, ostajan on tarkastettava se hyvän tavan mukaisesti niin pian kuin olosuhteet sen sallivat. Saman lain 32 §:n mukaan ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Kuten edellä on käynyt ilmi B on 3.12.1991 päivätyssä asiakirjassa vakuuttanut, että hänen A:lle myymänsä taulut ovat aitoja. Tällä vakuutuksella A:n on katsottava vapautuneen velvollisuudesta erikseen tarkastuttaa taulujen aitous. Ratkaisua, jonka mukaan A on reklamoinut liian myöhään, ei näin ollen voida perustaa laiminlyötyyn tarkastusvelvollisuuteen eli siihen, että A olisi ollut velvollinen suorittamaan kauppalain 31 §:n 1 momentin mukaisen tarkastuksen, jossa hänen olisi pitänyt havaita väittämänsä, riidan kohteena olevan taulun aitoutta rasittava virhe. Ei ole muutakaan perustetta katsoa A:n reklamoineen liian myöhään ilmoittaessaan 28.1.1995 B:lle syksyllä 1994 toimitetusta taulun aitoustutkimuksesta 13.1.1995 annetun tutkimustuloksen. Tämän mukaisesti A ei ole menettänyt oikeuttaan vedota kaupan kohteen virheellisyyteen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden välituomio jäävät pysyviksi sovellettavaa lakia koskevalta osalta. Muilta osin tuomiot kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen edelleen käsiteltäväksi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Suhonen: Katson Korkeimman oikeuden enemmistön tavoin, että B:n ja A:n kauppaan on sovellettava kauppalakia.

A on kertonut olevansa taideharrastaja ja halunneensa sisustaa uuden talonsa siten, että taiteella olisi siinä olennainen osa. A on käynyt tutustumassa B:n noin 50 - 100 taulun kokoelmaan Helsingissä sijainneessa huoneistossa, ja tauluja on esitelty myös A:n kotona. A on valinnut kokoelmasta mieleisensä taulut, joista yksi on nyt kysymyksessä oleva X:n maalaamaksi ilmoitettu taulu. B on kertonut A:lle, kuka taulun oli hänelle myynyt sekä että taulu oli ostettu Suomeen vuonna 1987 Lontoosta Sothebyn huutokaupasta ja huutokauppaluettelossa ilmoitettu X:n maalaamaksi. Myös taulun signeerauksen mukaan tekijä oli X. Taulu on päivätty vuodelle 1896.

A on ostanut kuusi taulua 690 000 markan yhteishinnalla 11.10.1991 päivätyllä kauppasopimuksella, jossa teokset on yksilöity mainitsemalla tekijän nimi ja työn aihe. A on saanut taulut hallintaansa ostosopimuksen nojalla ennen kauppahinnan maksupäivää, joka on kauppasopimuksen mukaan ollut 25.11.1991. Asiassa on esitetty 3.12.1991 päivätty B:n allekirjoittama kauppakirjaksi otsikoitu asiakirja, jossa todetaan, että A on ostanut allekirjoittaneelta asiakirjassa luetellut kahdeksan taulua, joiden joukossa on myös nyt kysymyksessä oleva taulu. Lisäksi asiakirjassa todetaan: "Taulut ovat olleet omassa käytössäni ja hallinnassani yli viiden vuoden ajan. Vakuutan että taulut ovat aitoja ja ne myydään rasitteista vapaina. Kauppahinta kuitataan kokonaisuudessaan maksetuksi. Omistusoikeus tauluihin siirtyy ostajalle välittömästi."

A on syksyllä 1994 vienyt kysymyksessä olevan taulun kahden venäläisestä taidemuseosta olevan tutkijan tarkastettavaksi K Oy:n syyshuutokaupan yhteydessä pidetyssä arviointitilaisuudessa. Syyksi tähän on haastehakemuksessa ilmoitettu, että A oli tuolloin epäillyt teoksen aitoutta, sekä toisaalta käräjäoikeuden istunnossa, että vakuutusyhtiö oli noudattamansa käytännön mukaisesti vakuutusta silmällä pitäen kehottanut toimittamaan taulun arvioitavaksi. Asiantuntijat ovat tarkastuksessa katsoneet, ettei puheena oleva taulu ollut X:n mutta kylläkin jonkun hänen koulukuntaansa kuuluneen maalaama. A on ilmoittanut tästä B:lle 28.1.1995 päivätyllä kirjeellä sekä kirjeellään 13.6.1995 purkanut kaupan kysymyksessä olevan taulun osalta.

Kauppalain 31 §:n 1 momentin mukaan, kun tavara on luovutettu, ostajan on tarkastettava se hyvän tavan mukaisesti niin pian kuin olosuhteet sen sallivat. Saman lain 32 §:n mukaan ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Edellä lausutuilla perusteilla pääasian osalta katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota, jonka siis jätän pysyväksi. Asiassa on A:n ja B:n pyynnöstä oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 17 §:n 2 momentin (1064/1991) nojalla ratkaistu esikysymyksenä kysymys siitä, onko A täyttänyt tavaran tarkastusvelvollisuutensa ja reklamoinut virheestä kohtuullisessa ajassa. Kun A on menettänyt oikeutensa vedota virheeseen, asian enempi käsitteleminen on käynyt tarpeettomaksi. Näin ollen alemmat oikeusasteet eivät ole menetelleet virheellisesti hylätessään A:n kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lindholm.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kiviharju, Lähdevuori ja Tuukkanen. Esittelijä Jukka Ilveskoski.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Paasikoski, Krook, ja Suhonen (eri mieltä). Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.

---

[SV]

Omröstn.

A hade hösten 1991 köpt en tavla av B. Enligt uppgift av B och signeringen på tavlan hade den målats av den kände ryske konstnären C. B hade också i ett dokument, rubricerat köpebrev och daterat 3.12.1991, försäkrat att tavlan som A hade köpt av honom var äkta. A erhöll 13.1.1995 ett intyg över en undersökning som ryska konstexperter hade gjort hösten 1994. Enligt intyget var tavlan inte äkta. A underrättade B om saken per brev, daterat 28.1.1995, och hävde köpet 13.6.1995. A ansågs till följd av B:s försäkran ha blivit befriad från den undersökningsplikt som avses i 31 § 1 mom. köplagen. Då det inte heller fanns någon annan orsak att anse att A hade reklamerat för sent, hade A inte gått miste om sin rätt att åberopa felet i köpeobjektet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.