Supreme Court allows inclusion of accrued default interest when converting a secured debt note into a mortgage note under Finnish land law.

Kiinnitettyä tavallista velkakirjaa panttikirjaksi vaihdettaessa oli otettava huomioon myös kiinnitetty viivästyskorko.

L maakaaren voimaanpanosta 10 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Espoon käräjäoikeudessa

Espoon käräjäoikeuteen 13.2.1997 saapuneessa hakemuksessa Valtiokonttori pyysi Espoon kaupungin Martinkylässä olleeseen K31008T2 -nimiseen tilaan RN:o 1:127 6.4.1987 kiinnitetyn, 31.3.1987 allekirjoitetun perusparannuslainavelkakirjan vaihtamista panttikirjaksi siten, että kiinnityksen määrässä otettiin muun ohella huomioon 219 120 markan määräinen kolmen vuoden viivästyskorko.

Käräjäoikeuden päätös 5.3.1997

Käräjäoikeus päätti vaihtaa velkakirjan panttikirjaksi siten, että kiinnitys muutettiin saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja velan perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi. Hakemus hylättiin siltä osin kuin se koski pääomalle lasketun 219 120 markan suuruisen kolmen vuoden viivästyskoron sisällyttämistä vaihdettavan panttikirjan määrään.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui: Maakaaren voimaanpanolain 10 §:n 2 momentin mukaan kiinnitetyn tavallisen velkakirjan panttikirjaksi vaihdossa kiinnitys muutetaan saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi. Kiinnityksen määrä pyöristetään lähinnä suurempaan täyteen tuhanteen markkaan. Viivästyskorkoa ei lain mukaan voinut sisällyttää vaihdettavan panttikirjan määrään.

Helsingin hovioikeuden päätös 19.6.1997

Valtiokonttori valitti hovioikeuteen ja vaati vahvistettavaksi, että velkakirjaa panttikirjaksi vaihdettaessa kiinnityksen määrässä oli otettava huomioon myös viivästyskoron markkamäärä.

Hovioikeus lausui, että Valtiokonttorin hakemuksen perusteena olevan velkakirjan ehdon mukaan velallinen oli sitoutunut perusparannuslainan koron tai lyhennyksen maksamisen viivästyessä maksamaan viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia eräpäivästä lukien. Valtiokonttorille oli 6.4.1987 vahvistettu kiinnitys edellä mainittuun tilaan sanotun velkakirjan sisällön ja siten myös velkakirjassa mainitun viivästyskoron maksamisen vakuudeksi.

Heinäkuun 1 päivänä 1995 voimaan tulleen maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 10 §:n 2 momentin mukaan tavallisen velkakirjan velkojan on haettava kiinnitetyn velkakirjan vaihtamista panttikirjaksi ja esitettävä selvitys jäljellä olevasta saamisesta siinä ajassa, jona kiinnitys on aikaisempien säännösten mukaan uudistettava. Vaihdossa kiinnitys muutetaan saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi. Kiinnityksen määrä pyöristetään kuitenkin lähinnä suurempaan täyteen tuhanteen markkaan.

Hovioikeus totesi, että säännöksessä ei ole nimenomaisesti säädetty viivästyskoron huomioon ottamisesta kiinnitettyä tavallista velkakirjaa panttikirjaksi vaihdettaessa eikä säännöksen esitöistäkään (hallituksen esitys 120/1994) ilmene, että viivästyskoron huomioon ottamista olisi lakia laadittaessa tarkoitettu. Mainitun hallituksen esityksen mukaan kiinnityksen määrä on vaihdon yhteydessä suhteutettava kiinnitetyn velkakirjan sillä hetkellä maksamattoman saamisen määrään. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että jos panttikirja annettaisiin alkuperäisen kiinnityksen osoittamaan määrään, voisi heikommalla etusijalla olevien velkojien asema kärsiä. Tämän vuoksi ja kun puheena olevan säännöksen sanamuoto selvästi viittaa vain pääomalle laskettavan vuotuisen koron huomioon ottamiseen, hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Esittelijä Martikaisen mietintö: Maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 10 §:n 2 momentin mukaan tavallisen velkakirjan velkojan on haettava kiinnitetyn velkakirjan vaihtamista panttikirjaksi ja esitettävä selvitys jäljellä olevasta saamisesta siinä ajassa, jona kiinnitys on aikaisempien säännösten mukaan uudistettava. Vaihdossa kiinnitys muutetaan kyseisen säännöksen mukaan saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi.

Säännöksessä ei ole koron osalta erikseen säädetty viivästyskoron huomioon ottamisesta kiinnitettyä tavallista velkakirjaa panttikirjaksi vaihdettaessa eli sitä, sisältääkö käsite korko myös viivästyskoron. Myöskään lain esitöissä ei ole otettu kantaa asiaan.

Hallituksen esityksessä (120/1994) on panttauksen osalta lähtökohtana pidetty lähinnä panttauksen kohteena olevien kiinteistöjen realisointia. Voimaanpanolain 9 §:n kohdalla on hallituksen esityksessä pidetty lähtökohtana, että kiinnitetty haltija- ja määrännäisvelkakirja tuottaa kiinnityksen osoittaman etuoikeuden velkakirjan pääoman, kolmen vuoden korkojen ja perimiskulujen yhteismäärään, joka esityksen mukaan vastaa aiempaa kiinteistön pakkohuutokaupassa huomioon otettavan etuoikeutetun saamisen enimmäismäärää. Maakaaritoimikunnan mietinnössä 1989:53 on todettu vastaavasti ja että tämän vuoksi säännös ei heikennä velkojien asemaa. Lähtökohtana on pidetty kiinteistön realisointia koskevaa lainsäädäntöä ja vallitsevaa oikeuskäytäntöä.

Voimaanpanolain 9 §:n mukaan haltija- ja määrännäisvelkakirjojen osalta kiinnitys muutetaan velkakirjan osoittaman pääoman suuruiseksi mutta ilman korkoja. Tavallisten velkakirjojen osalta voimaanpanolain 10 §:n mukaan kiinnitys muutetaan panttikirjaksi jäljellä olevan pääoman suuruiseksi mutta sisältäen myös korot ja perimiskulut. Hallituksen esityksen mukaan kiinnitettyyn velkakirjaan perustuvan etuoikeutetun saamisen määrään ei ole kuitenkaan sinällänsä haluttu puuttua, ja on pidetty välttämättömänä, että kiinnitykset vaihtamisen yhteydessä pysyvät tasamääräisinä. Lain esitöissä ei ole mainittu, että tavallisten velkakirjojen osalta olisi haluttu puuttua kiinnitystä panttikirjaksi muutettaessa muuhun kuin pääomaan.

Valtiokonttorin hakemuksen perusteena olevan velkakirjan ehdon mukaan velallinen on sitoutunut perusparannuslainan koron tai lyhennyksen maksamisen viivästyessä maksamaan viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia eräpäivästä lukien. Valtiokonttorille on 6.4.1987 vahvistettu kiinnitys käräjäoikeuden päätöksessä mainittuun tilaan puheena olevan velkakirjan sisällön ja siten myös velkakirjassa mainitun viivästyskoron maksamisen vakuudeksi. Kiinteistön realisoinnissa etuoikeus määräytyy pääsääntöisesti saatavan kiinnityksen mukaisesti eli sisältäen nyt kyseessä olevassa tapauksessa myös viivästyskoron.

Voimaanpanolain tarkoituksena on, ettei vahvistettua kiinnitystä tavallisten velkakirjojen osalta panttikirjaksi muutettaessa heikennetä, vaan että myös panttikirjaan sisällytetään vastaava oikeus viivästyskorkoihin. Sen vuoksi esittelijä esitti, että käräjäoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on hylätty hakemus viivästyskorkojen sisällyttämisestä vaihdettavan panttikirjan määrään. Päätöksen lopputuloksen korjaaminen käy soveliaimmin käräjäoikeudessa. Asia palautetaan käräjäoikeuteen tästä päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valtiokonttorille on myönnetty valituslupa.

Valituksessaan Valtiokonttori on vaatinut, että alempien oikeuksien ratkaisut kumotaan ja että käräjäoikeuden päätöksessä mainittu, 6.4.1987 kiinnitetty tavallinen velkakirja vaihdetaan panttikirjaksi siten, että kiinnityksen määrässä otetaan huomioon myös viivästyskoron markkamäärä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.10.1998

Perustelut

Valtiokonttorin hakemuksen perusteena olevassa 31.3.1987 päivätyssä velkakirjassa velallinen on sitoutunut sen varalta, että lainan koron tai lyhennyksen maksaminen myöhästyy, suorittamaan viivästyneelle määrälle viivästyskorkoa 16 prosenttia eräpäivästä lukien. Valtiokonttorille on 6.4.1987 vahvistettu kiinnitys sen kohteena olevaan tilaan velkakirjan sisällön maksamisen vakuudeksi.

Kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen 9.11.1868 annetun asetuksen voimassa ollessa kiinnitys voitiin vahvistaa velkakirjassa määrätyn viivästyskoron suorituksen vakuudeksi. Näin on menetelty kysymyksessä olevaa kiinnitystä vahvistettaessa. Kiinteistön pakkohuutokauppakäytännössä mainitun asetuksen 22 §:n 3 ja 4 momentin säännöstä kolmen vuoden korosta tulkittiin siten, että korko käsitti myös viivästyskoron.

Maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 9 §:n 1 momentin mukaan ennen maakaaren (540/1995) voimaantuloa kiinnitetty haltija- ja määrännäisvelkakirja vastaa uudessa maakaaressa tarkoitettua panttikirjaa kiinnityksen mukaisen pääoman, kolmen vuoden koron ja perimiskulujen yhteenlaskettuun määrään. Kiinnityksen tuottaman panttioikeuden sisältö määräytyy siis kiinnityksen mukaisesti. Hallituksen esityksessä maakaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 120/1994 vp s. 130) tämän säännöksen todetaan vastaavan kiinteistön pakkohuutokaupassa huomioon otettavan etuoikeutetun saamisen enimmäismäärää. Voimaanpanolain 9 §:n 1 momentin mukaista säännöstä ehdotettiin säädettäväksi jo maakaaritoimikunnan mietinnössä. Siinä määräystä perusteltiin muun muassa sillä, ettei se heikennä velkojien asemaa (komiteanmietintö 1989:53 s. 265).

Maakaaren voimaanpanosta annetun lain 9 §:n 2 momentin mukaan kiinnitetty haltija- ja määrännäisvelkakirja on vaihdettava panttikirjaksi siinä ajassa, jona kiinnitys oli uudistettava. Pykälän 3 momentin mukaan kiinnitys muutetaan kiinnitetyn velkakirjan pääoman suuruiseksi. Korkoa ja perimiskuluja ei tällöin oteta huomioon. Tätä on perusteltu edellä sanotussa hallituksen esityksessä pelkästään kirjaamisteknisillä ja leimaverotukseen liittyvillä syillä (HE 120/1994 vp s. 130).

Sanotun voimaanpanolain 10 §:n 2 momentin mukaan velkojan on haettava kiinnitetyn tavallisen velkakirjan vaihtamista panttikirjaksi ja esitettävä selvitys jäljellä olevasta saamisesta siinä ajassa, jona kiinnitys on aikaisempien säännösten mukaan uudistettava. Vaihdossa kiinnitys muutetaan saamisen jäljellä olevan pääoman, sille lasketun kolmen vuoden koron ja perimiskulujen yhteenlasketun määrän suuruiseksi. Tästä säännöksestä todettiin maakaaritoimikunnan mietinnössä, että velkojan on esitettävä kirjaamisviranomaiselle selvitys sillä hetkellä olevasta todellisesta saamisesta korkoineen ja kuluineen ja että selvityksen perusteella velkojalle annetaan panttikirja (komiteanmietintö 1989:53 s. 266).

Maakaaren voimaanpanosta annetun lain 9 §:n 1 momentin ja 10 §:n 2 momentin säännökset ovat nyt kysymyksessä olevilta osiltaan samansisältöiset. Lain esitöiden perusteella voidaan päätellä säännöksillä pyrityn turvaamaan panttivelkojan oikeusasema entisenlaisena. Lain esityöt viittaavat siihen, että säännöksissä mainittuun kolmen vuoden korkoon on vanhan pakkohuutokauppakäytännön mukaisesti tarkoitettu sisällyttää myös viivästyskorko. Voimaanpanolain 10 §:n 2 momentin säännöksen sanamuoto ei myöskään sulje pois tällaista tulkintaa.

Sanotuilla perusteilla asianomaista velkakirjaa panttikirjaksi muutettaessa kiinnityksen määrään on sisällytettävä Valtiokonttorin hakemuksen mukaisesti myös kiinnitetty viivästyskorko.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Hakemus palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian on ratkaissut käräjäviskaali Veranen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jalonen, Lähdevuori ja Nousiainen. Esittelijä Timo Martikainen (mietintö).

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Tulenheimo-Takki, Taipale ja Palaja. Esittelijä Marja-Leena Honkanen.

---

[SV]

Vid utbyte av ett intecknat enkelt skuldebrev mot ett pantbrev skulle även intecknad dröjsmålsränta beaktas.

L om införande av jordabalken 10 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.