Supreme Court dismisses appeal; fishing ban invalid due to lack of legislative authority for regulation.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the applicant's request to revoke a fine imposed for violating fishing regulations in the Torne River area. Although the applicant argued that a regional commission's ban on salmon fishing was invalid because it was enacted via regulation rather than law, the court found no legal authority to amend the fishing statute through regulation. Consequently, the court upheld the fine based on the original statutory rules, noting the applicant used a net with mesh size below the legal minimum of 100mm.
Legislator headnote
AI generatedLaki 902/1971; asetus 677/1987: A regulation cannot amend a statute regarding legislative scope without explicit legislative authorization; therefore, administrative decisions based on such unauthorized amendments are invalid, but penalties based on the original valid statute remain enforceable.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli tuomittu rangaistusmääräyksellä sakkorangaistukseen asetuksella 677/1987 muutetun Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön ja suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission sen nojalla 21.4.1995 antaman päätöksen sisältämien eräiden määräysten rikkomisesta.
Lailla 902/1971 voimaan saatetun Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön muutosta ei ollut voitu ilman tähän valtuuttavaa lain säännöstä saattaa voimaan asetuksella siltä osin kuin muutos koski lainsäädännön alaa. Sen vuoksi A:n menettelyn lainmukaisuutta ei voitu arvostella edellä mainittujen rajajokikomission määräysten pohjalta.
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Ylitornion piirin nimismiehen 28.12.1995 antama rangaistusmääräys nro 1-95409
A oli rangaistusmääräyksin tuomittu Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön rikkomisesta 10 päiväsakkoa vastaavaan 520 markan sakkorangaistukseen ja menettämään valtiolle saamansa kalan arvona 30 markkaa. Rangaistusmääräyksen perusteena on ollut, että A oli kalastussäännön 18, 22 ja 24 §:ien ja suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission 21.4.1995 antaman päätöksen 9 kohdan vastaisesti kalastanut Tornionjoessa käyttäen aikana, jolloin lohen kalastus oli kielletty, verkkoa, jonka silmäkoko oli yli 80 millimetriä ja tällöin saatuaan lohen laiminlyönyt panna sen takaisin veteen.
HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A on rangaistusmääräyksen purkamista koskevassa hakemuksessaan katsonut, ettei rajajokikomissiolla ole ollut laillista oikeutta rajoittaa lohenpyyntiä Tornionjoella mainitulla tavalla, koska Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen liitteenä B oleva Tornionjoen kalastussäännön muuttamisesta tehty sopimus, jolla kalastussääntöön on lisätty 22 §:n 2 momentti, jonka mukaan rajajokikomissio voi rauhoittaa tietyn kalalajin taikka kieltää tai rajoittaa vahingolliseksi osoittautuneen pyydyksen käyttöä, on saatettu Suomessa voimaan asetuksella ja asetus on ristiriidassa alkuperäisen lailla voimaan saatetun kalastussäännön kanssa. Tällä perusteella A on katsoen, että rangaistusmääräys perustuu oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, vaatinut rangaistusmääräyksen purkamista.
VÄLITOIMENPIDE
Virallinen syyttäjä on antanut hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.10.1998
Perustelut
A on tuomittu Ylitornion piirin nimismiehen 28.12.1995 antamalla rangaistusmääräyksellä nro 1-95409 Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön rikkomisesta 10 päiväsakkoa vastaavaan 520 markan sakkorangaistukseen Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön 18, 22 ja 24 §:n sekä suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission 21.4.1995 antaman päätöksen 9 kohdan nojalla. A oli rangaistusmääräyksen mukaan kalastanut Tornionjoessa käyttäen aikana, jolloin lohen kalastus oli kielletty, verkkoa, jonka silmäkoko oli yli 80 millimetriä ja tällöin saatuaan lohen laiminlyönyt panna sen takaisin veteen.
Korkein oikeus katsoo, että lailla voimaan saatetun kalastussäännön muutosta ei ole voitu ilman tähän valtuuttavaa lain säännöstä saattaa voimaan asetuksella siltä osin kuin muutokset koskevat lainsäädännön alaa. Tällaista valtuutussäännöstä ei lakiin sisälly. Sen vuoksi A:n menettelyn lainmukaisuutta ei ole voitu arvostella Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön 22 §:n 2 momentin nojalla annettujen rajajokikomission edellä mainittujen määräysten pohjalta, vaan ratkaisu on rangaistusmääräyksessä kuvatun menettelyn osalta tullut perustaa Tornionjoen kalastusalueen kalastussääntöön lailla 902/1971 voimaan saatetussa muodossa. Sen 18 §:n mukaan jokialueella lohen tai taimenen pyyntiin tarkoitetussa verkossa silmäkoon tulee olla vähintään 100 millimetriä. Tältä osin kalastussäännön sisältöä ei ole myöhemmin muutettu.
Rangaistusvaatimusilmoitusta tiedoksi annettaessa A on ilmoitukseen tehdyn merkinnän mukaan lausunut, että verkon silmäkoko on ollut 80 millimetriä, ei yli. Näin ollen on selvää, että hänen käyttämänsä verkon silmäkoko on ollut alle 100 millimetriä. A on siten pyydystänyt lohen käyttäen kalastussäännön vastaista pyydystä. Tätä kalastussäännön rikkomista koskevat tosiseikat ilmenevät riittävällä tavalla rangaistusvaatimusilmoituksesta. Vaikka A:n syyksi ei edellä todetuista syistä voida lukea rajajokikomission antaman lohenkalastuskiellon rikkomista, hänen viakseen kuitenkin jää kalastussäännön 18 §:n vastaisella pyydyksellä tapahtunut lohen kalastaminen. Rangaistusmääräyksellä tuomitun sakon määrä on oikeudenmukaisessa suhteessa A:n viaksi jäävään tekoon. Näin ollen rangaistusmääräyksen purkamiseen ei ole perustetta.
Päätöslauselma
Purkuhakemus hylätään.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Wirilander, Tulokas, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.
---
[SV]
A hade genom strafforder dömts till bötesstraff för brott mot vissa bestämmelser i stadgan för fisket inom Torne älvs fiskeområde, sådan den ändrats genom förordning 677/1987, och i ett beslut som den finsk-svenska gränsälvskommissionen fattat 21.4.1995 med stöd av stadgan.
Stadgan för fisket inom Torne älvs fiskeområde hade satts i kraft genom lag 902/1971. Ändringen av stadgan kunde inte utan bemyndigande i lag sättas i kraft genom förordning till den del ändringen hörde till området för lagstiftningen. Frågan om A hade förfarit lagenligt kunde därför inte bedömas utifrån de ovan nämnda bestämmelser som utfärdats av gränsälvskommissionen.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.