Supreme Court allows damages claim against thief despite acquittal due to lack of intent for theft.

Alemmat oikeudet olivat hylänneet syytteen varkaudesta ja tekoon perustuneen vahingonkorvausvaatimuksen sillä perusteella, ettei vastaajalla ollut ollut tuon rikoksen edellyttämää tahallisuutta. Korvausvaatimusta ei kuitenkaan olisi tällaisessa tilanteessa tullut hylätä pelkästään sillä perusteella, ettei vastaaja ollut syyllistynyt rikokseen, vaan se olisi pitänyt käsitellä myös muiden asiassa korvausvastuun perusteeksi esitettyjen seikkojen osalta. Kun syytteessä mainitusta teosta, josta ilmeni vastaajan tuottamus, oli aiheutunut vahinkoa ja asia oli selvä, korvausvaatimus käsiteltiin ja hyväksyttiin Korkeimmassa oikeudessa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A Oy:n vaatimus Tornion käräjäoikeudessa

A Oy vaati virallisen syyttäjän tavoin B:n tuomitsemista rangaistukseen varkaudesta sen johdosta, että B oli ajalla 12. - 23.7.1996 anastanut A Oy:ltä rahaa 5 500 markkaa osakeyhtiön toimiston työpöydän laatikossa säilytetystä lompakosta tietoisena siitä, että rahat kuuluivat osakeyhtiölle. Lisäksi A Oy vaati B:n velvoittamista suorittamaan sille vahingonkorvauksena anastetuista rahoista 5 500 markkaa viivästyskorkoineen 23.7.1996 alkaen sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Vastaus

B myönsi syytteen teonkuvauksen sinänsä oikeaksi, mutta katsoi, ettei varkauden tunnusmerkistö teon aikana vallinneisiin olosuhteisiin nähden ollut täyttynyt. B ei rahat ottaessaan ollut tiennyt, olivatko kysymyksessä A Oy:n vai hänen tuolloisen avopuolisonsa C:n, joka oli A Oy:n hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja, omistamat rahat. B katsoi olleensa oikeutettu ottamaan yhteisessä kodissa säilytetyt rahat käyttöönsä, koska hänen oma pankkitilinsä oli tyhjä ja hän oli käyttänyt ottamansa rahat muun muassa hänen ja C:n yhteisten alaikäisten lasten elatukseen. B kiisti lisäksi vahingonkorvaus- ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset perusteiltaan ja määriltään.

Käräjäoikeuden tuomio 11.3.1997

Käräjäoikeus, katsoen, että B:ltä rahat ottaessaan oli puuttunut anastusrikoksen edellyttämä tahallisuus, hylkäsi rangaistus- ja korvausvaatimukset.

Asian käsittely Rovaniemen hovioikeudessa

Muutoksenhaku ja vastaus

A Oy valitti hovioikeuteen ja uudisti käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistus- ja korvausvaatimukset vaatien toissijaisesti B:lle rangaistusta näpistyksestä. A Oy vetosi muun muassa siihen, että B oli rahat ottaessaan tiennyt, että ne olivat osakeyhtiön hallinnassa olevissa tiloissa ja suhtautunut välinpitämättömästi siihen, omistiko rahat C vai A Oy. Osakeyhtiö myös katsoi, että vaikka syyte tahallisuuden puuttumisen vuoksi hylättiin, vahingonkorvausvaatimus olisi tullut hyväksyä tai sen käsittelyä jatkaa riita-asiain käsittelystä säädetyssä järjestyksessä.

B vastasi valitukseen.

Hovioikeuden tuomio 29.5.1997

Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A Oy:lle myönnettiin valituslupa 29.1.1998. Valituksessaan A Oy toisti hovioikeudessa esittämänsä vahingonkorvaus- ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

B antoi häneltä pyydetyn vastauksen ja vaati korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.10.1998

Perustelut

Varkautta koskeva syyte sekä A Oy:n rangaistus- ja korvausvaatimukset ovat perustuneet siihen, että B olisi anastanut A Oy:n käytössä olleista tiloista osakeyhtiön omistamat 5 500 markkaa. B on käräjäoikeudessa kiistänyt tuohon syytteessä kuvattuun tekoon perustuvat vaatimukset sillä perusteella, ettei hän rahat ottaessaan tiennyt, olivatko ne hänen tuolloisen avopuolisonsa C:n vai A Oy:n omaisuutta. B on katsonut, että hänellä olisi ollut oikeus ottaa C:n omistamia varoja käyttääkseen ne muun muassa avopuolisoiden yhteisten lasten elatukseen ja eräiden yhteiseen kotiin yhdessä tilattujen mattojen maksamiseen. Syyte on käräjäoikeudessa hylätty, koska B:ltä oli käräjäoikeuden tuomiossa selostetuilla perusteilla puuttunut anastusrikoksen edellyttämä tahallisuus. Samalla myös korvausvaatimus on hylätty.

Käräjäoikeuden tuomiosta on pääteltävissä, että korvausvaatimus on hylätty, koska syytteessä tarkoitettu teko ei ole ollut rikos. Esittämällä syytteessä kuvattuun tekoon perustuvan rangaistusvaatimuksen ja vaatimalla B:n velvoittamista korvaamaan yhtiöltä ottamansa rahat A Oy on vedonnut syytteestä ilmenevään tekoon korvausvelvollisuuden perustavana tosiseikastona. Asiassa sovellettavan, 11.7.1997 annetulla lailla (690/1997) kumotun oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 11 §:n säännöksen (27/1972) nojalla osakeyhtiön vaatimus on tullut kuitenkin yksityisoikeudellisena vaatimuksena tutkia. Korvausvaatimusta ei tällaisessa tilanteessa voida hylätä pelkästään sillä perusteella, ettei vastaajan ole katsottu syyllistyneen rikokseen, vaan korvausvaatimus on käsiteltävä myös muiden asiassa esitettyjen tosiseikkojen ja korvausvastuun synnyttävien perusteiden osalta. Asianosaisille tulee ennen asian ratkaisemista varata tilaisuus lausua käsityksensä näistä perusteista.

Kun yksityisoikeudellisen vaatimuksen ja sitä koskevien väitteiden perusteet ovat selvät, asia on ratkaistavissa suoraan siirtämättä sitä riita-asiain käsittelystä säädetyssä järjestyksessä erikseen käsiteltäväksi.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on riidatonta, että B:n syytteessä tarkoitetussa tilanteessa käyttöönsä ottamat rahat ovat olleet A Oy:n omaisuutta. B oli ottanut rahat varmistautumatta siitä, olivatko rahat C:n vai A Oy:n omaisuutta. Tästä B:n tuottamuksellisesta menettelystä on aiheutunut A Oy:lle vahinkoa, jonka hän on velvollinen korvaamaan. Korvattavalle määrälle on maksettava viivästyskorkoa vaatimuksen esittämispäivästä 11.3.1997 lukien.

A Oy on hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon ainoastaan B:hen kohdistamansa vahingonkorvausvaatimuksen osalta. Kun A Oy on voittanut asian Korkeimmassa oikeudessa, B:n on korvattava osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut täällä. Koska B on voittanut häneen kohdistettua rangaistusvaatimusta koskevan asiansa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ja kun osakeyhtiölle alemmissa oikeusasteissa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrää ei voida katsoa sanottavasti lisänneen korvauksen perustetta koskevien kysymysten käsittely, B:tä ei velvoiteta korvaamaan osaakaan osakeyhtiön oikeudenkäyntikuluista alemmissa oikeusasteissa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan korvausvelvollisuutta koskevalta osalta. B velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi yhtiöltä ottamistaan rahoista 5 500 markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 11.3.1997 lukien.

B velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 4 660 markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Tuomitsen korkoa, vaatimuksen enemmälti hyläten, 23.7.1996 lukien korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisen korkokannan ja 11.3.1997 lukien mainitun lain 4 §:n 3 momentin mukaisesti.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ylianunti sekä lautamiehet Poikela, Puumalainen ja Rajala.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simola, Yrttiaho ja Lilja. Esittelijä Sauli Marttila.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Taipale, Raulos, Tulokas (eri mieltä) ja Vuori. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

---

[SV]

De lägre domstolarna hade förkastat ett åtal för stöld samt ett på gärningen grundat skadeståndsyrkande med motiveringen att svaranden inte hade haft sådant uppsåt som gärningen förutsatte. Skadeståndsyrkandet borde dock inte i en sådan situation ha förkastats enbart på den grunden att svaranden inte hade gjort sig skyldig till ett brott, utan det borde ha behandlats även med beaktande av andra omständigheter som i målet anförts som grund för skadeståndsansvar. Då den gärning som nämndes i åtalet, vilken visade att svaranden gjort sig skyldig till vållande, hade orsakat skada och saken var klar, behandlades och godkändes ersättningsyrkandet i Högsta domstolen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.