Legislator Case Law & Legislation
KKO:1998:117 AI generated

Supreme Court remands case to lower court for fact-finding on creditor's liability claim against heir.

Case Number KKO:1998:117
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland remanded the case to the district court for a new trial after finding the lower courts failed to properly investigate the factual basis of the creditor's claim. The creditor sued an heir, arguing liability based on the heir's status as an estate participant and knowledge of the unpaid debt, while the heir contested the liability citing specific exemptions. The court ruled that the lower courts violated procedural rules by not using their inquiry powers to clarify the specific facts supporting the liability claim and the defenses raised by the heir.

Legislator headnote

AI generated

Act of Procedure Code s. 19 (1) and s. 21 (3) of Chapter 5; Act of Procedure Code s. 2 (2) of Chapter 6: A court must actively use its inquiry powers to ascertain the specific facts supporting a claim for liability and the grounds for any defense, rather than relying solely on the parties' assertions.

Keywords

AI generated
heir liability estate participant guarantee debt inquiry powers procedural default remand for retrial knowledge of debt

Cited Legislation

AI generated
Act of Procedure Code s. 19 (1) of Chapter 5
Act of Procedure Code s. 21 (3) of Chapter 5
Act of Procedure Code s. 2 (2) of Chapter 6
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Velkoja vaati vainajan takausvelkaa perilliseltä ilmoittaen perusteeksi, että perillinen oli tullut kuolinpesän osakkaana vastuuseen vainajan velasta sekä tietoiseksi velan maksamatta jäämisestä ja sanotusta vastuustaan. Perillisen kiistettyä vastuunsa perusteen käräjäoikeuden olisi tullut kyselyoikeuttaan käyttämällä selvittää, mihin seikkoihin velkojan vaatimus ja vastaavasti perillisen väite perustuivat. Asia palautettiin käräjäoikeuteen.

OK 5 luku 19 § 1 kohta

OK 5 luku 21 § 3 mom

OK 6 luku 2 a § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kotkan käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 16.12.1994

Kotkan Seudun Osuuspankki oli kertonut muun muassa A:ta vastaan ajaman kanteensa perusteena, että muun muassa B oli sitoutunut omavelkaiseen takaukseen eräästä velasta. B oli kuollut 23.7.1994 ja hänen kuolinpesänsä osakkaana A oli tullut takausvastuuseen B:n sijaan. Velalliset eivät olleet kyenneet hoitamaan lainaansa.

Näillä perusteilla pankki oli vaatinut, että vastaajat velvoitettaisiin suorittamaan sille pääomaa 178 721,51 markkaa sekä korkoja ja eräitä kuluja.

Kun vastaajat eivät vastanneet määräajassa, käräjäoikeus velvoitti nämä, muun muassa A:n, yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille kanteessa vaaditut määrät.

Takaisinsaantikanne

A lausui takaisinsaantikanteessaan, että hän oli tullut tietoiseksi kyseisestä takausvastuusta vasta useita vuosia isänsä kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen. Perukirjassa velkaa ei ollut otettu huomioon, koska siitä ei ollut tiedetty.

Se, että A oli B:n kuolinpesän osakas, ei aiheuttanut sitä, että A olisi joutunut takausvastuuseen B:n sijaan. Hän ei ollut muullakaan tavoin sitoutunut eikä joutunut vastuuseen velasta. A viittasi perintökaaren 21 luvun 1 §:ään, jonka mukaan vastuu vainajan velasta voi perustua siihen, että tietyissä tilanteissa laiminlyötiin luovuttaa kuolinpesän omaisuus konkurssiin tai pesänselvittäjän haltuun. Yksipuolinen tuomio ei ollut tällaiseen perustunut. Pesä oli ollut lesken hallinnassa, pesässä oli ollut varoja enemmän kuin velkoja eikä A ollut edes saanut varoja pesästä.

Näillä perusteilla A vaati yksipuolisen tuomion kumoamista.

Vastaus

Pankki vastusti takaisinsaantikannetta lausuen, että A:n isä oli antamansa takaussitoumuksen perusteella sitoutunut omavelkaiseen takaukseen kyseisestä lainasta. Vastuu siirtyi yleisesti vainajalta kuolinpesän osakkaille. Perintökaaressa oli lueteltu vain tiettyjä vastuusta vapautumisen tilanteita. Koska takaus oli omavelkainen, vastasivat kuolinpesän osakkaat siitä kuin omasta velastaan.

Lainan maksamatta jäämisestä oli ilmoitettu A:lle ja pyydetty häntä ottamaan yhteyttä pankkiin neuvotteluja varten. Tässä yhteydessä oli myös vastuukysymys ollut esillä ja tullut selväksi A:lle. Hän ei ollut kiistänytkään, ettei hän olisi ollut tietoinen asiasta.

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 14.9.1995

Käräjäoikeus hylkäsi takaisinsaantikanteen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 6.3.1996

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että pankki oli ilmoittanut kanteensa perusteeksi sen, että A oli B:n kuolinpesän osakkaana vastuussa kysymyksessä olevan velan maksamisesta ja että takaajan eli B:n kuollessa oli takausvastuu siirtynyt hänen kuolinpesänsä osakkaan A:n vastuuksi.

Kysymys tässä jutussa oli siitä, oliko A kuolinpesän osakkaana vastuussa siitä B:n velasta, joka perustui B:n antamaan kanteessa mainittuun omavelkaiseen takaukseen. Normisto, jonka perusteella asia oli ratkaistava, on perintökaaren 21 luvussa. Tuon normiston mukaan kuolinpesän osakkuus perusti vastuun vainajan velasta, ellei ollut olemassa mainitussa luvussa mainittuja vastuun poistavia seikkoja. Vapautuakseen mainitusta vastuusta olisi A:n tullut pankin kanteen vastustamisen perusteiksi esittää mainitun lain mukaan hänen vastuunsa poistava seikka sekä siinä tapauksessa, että pankki olisi riitauttanut tuon seikan, myös näyttää se toteen. Kun A ei ollut vedonnut sellaisiin perusteisiin, jotka mainitun lain mukaan poistaisivat hänen vastuunsa kanteessa vaaditusta velasta, ei ollut perusteita ratkaista asiaa muutoin kuin käräjäoikeuden tuomiolauselman mukaisesti.

Näillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän toisti takaisinsaantikanteensa.

Pankki vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.10.1998

Perustelut

Kotkan Seudun Osuuspankki oli kanteessaan vaatinut A:lta B:n antamaan takaussitoumukseen perustuvaa velkaa vedoten kanteensa perusteena siihen, että A on B:n kuolinpesän osakkaana tullut takausvastuuseen B:n sijaan. Vastatessaan takaisinsaantikanteeseen pankki oli lisäksi esittänyt, että A on tullut tietoiseksi lainan maksamatta jäämisestä ja vastuukysymyksestä.

Vastuu toisen henkilön velasta edellyttää erityistä perustetta. Perintökaaren 21 luvun säännösten mukaan kuolinpesän osakas voi tietyin edellytyksin kokonaan tai osaksi olla vastuussa vainajan velasta. Vastuu ei kuitenkaan voi perustua pelkästään pankin esittämiin edellä mainittuihin seikkoihin.

A:n vaadittua takaisinsaantikanteessaan pankin kanteen hylkäämistä sillä perusteella, ettei hän ollut lain mukaan velasta vastuussa, käräjäoikeuden olisi tullut oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 19 §:n 1 kohdan sekä 21 §:n 3 momentin mukaisesti asian valmistelussa selvittää, mihin velkavastuun perustaviin seikkoihin pankin vaatimus yksityiskohtaisesti perustui sekä vastaavasti selvittää A:n perusteet väitetyn velkavastuun puuttumiselle. Kun näin ei ole tapahtunut, käräjäoikeus on laiminlyönyt oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 2 a §:n 2 momentistakin ilmenevän yleisen velvollisuutensa tarvittaessa kyselyoikeuttaan käyttämällä huolehtia siitä, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lindström.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Keinonen, Ikävalko ja Ketola. Esittelijä Jussi Ilveskoski.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Taipale, Suhonen ja Palaja. Esittelijä Pekka Pulkkinen.

---

[SV]

En borgenär krävde betalning för den avlidnes skuld på grund av en borgensförbindelse av en arvinge och angav som grund att arvingen som dödsbodelägare svarade för den avlidnes skuld samt att arvingen kände till att skulden inte hade betalts och att han ansvarade för den. Då arvingen hade bestridit ansvar för gälden borde tingsrätten med utnyttjande av sin frågerätt ha klarlagt de omständigheter som borgenärens yrkande och arvingens bestridande grundade sig på. Målet återförvisades till tingsrätten.

RB 5 kap 19 § 1 punkten

RB 5 kap 21 § 3 mom

RB 6 kap 2a § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.