Court rules a gift favoring heirs over statutory heirs is a preferential gift under Finnish inheritance law.

80-vuotias perittävä A oli noin kaksi vuotta ennen kuolemaansa lahjoittanut lähes kaiken omaisuutensa eli 575 000 markan arvoisen tilan pojanpojalleen B:lle ja tämän aviopuolisolle C:lle 75 000 markan arvoiseksi arvioitua eläkettä vastaan. Tilan arvon ja eläkkeen arvon välinen erotus katsottiin Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla sellaiseksi lahjaksi, jolla oli ilmeisesti tarkoitettu suosia B:tä ja C:tä lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi. Vrt.

Ään.

KKO:1982-II-74

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Oulun käräjäoikeudessa

Lahjoitetun tilan arvo oli omaisuuden vastaanottohetkellä ollut 575 000 markkaa. Kun tilan arvosta vähennettiin syytingin arvo, lahjoitetun omaisuuden arvoksi jäi 540 000 markkaa. A:n kuolinpesän säästö oli vain 905,86 markkaa, joten kantajat eivät voineet saada lakiosaansa kuolinpesästä, vaikka testamentti jätettäisiin huomioon ottamatta.

A oli luopunut B:n ja C:n hyväksi lähes kaikesta omaisuudestaan. Tilan pinta-ala oli 73,837 hehtaaria, josta peltoa oli 7,8 hehtaaria ja kasvullista metsämaata noin 25 hehtaaria. Kysymyksessä ei ollut maatilan sukupolvenvaihdos, koska lahjansaajat eivät viljelleet tilaa, vaan olivat antaneet sen pellot vuokralle. Suosiolahjaolettama ei ollut kumottavissa, koska vastike oli vain noin 6 prosenttia lahjan arvosta. Lahjanantaja oli viimeisinä elinvuosinaan tehnyt sekä testamentin että lahjoituksen, joiden hän oli tiennyt loukkaavan lakiosaperillisten oikeuksia. Lahjalla oli siten ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajia lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi. Sen vuoksi D ja E sekä F vaativat, että B ja C velvoitetaan kumpikin erikseen suorittamaan kullekin kantajalle lakiosan täydennyksenä 33 750 markkaa korkoineen.

Vastaus

B ja C kiistivät kanteen. Kysymyksessä ei ollut perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu suosiolahja. Lahjoituksen tehdessään A oli tarkoittanut saada tilalleen työnsä jatkajan sekä turvata omat vanhuudenpäivänsä ja tilan asuttuna pitämisen. B oli lapsuudestaan saakka asunut tilalla ja osallistunut sen töihin sekä myöhemmin itsenäisesti harjoittanut tilalla maataloutta. Hän oli hankkinut maatalouden harjoittamiseen soveltuvan koneenkuljettajan pätevyyden. C:kin oli harjaantunut maatalon emännän töihin. Kukaan A:n rintaperillisestä ei ollut ollut halukas asettumaan tilalle ja jatkamaan maatalouden harjoittamista. Lahjansaajat olivat täyttäneet lahjakirjaan otetut syytinkiehdot lahjanantajan kuolemaan saakka. Kysymyksessä oli siten sukupolvenvaihdokseen verrattava järjestely.

Käräjäoikeuden tuomio 3.11.1995

B:tä ja C:tä oli kuultu asiassa todistelutarkoituksessa. Heidän kertomuksistaan ilmeni seuraavaa:

B oli lapsuudestaan saakka lukuunottamatta noin vuoden ajanjaksoa 1990 luvun alussa asunut yhdessä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa tilalla ja osallistunut kaikkiin tilalla tehtäviin töihin. A oli puolisonsa kuoltua pyytänyt, että B ja C muuttaisivat asumaan hänen luokseen tilalle. Kun A:n rintaperilliset olivat suhtautuneet asiaan myötämielisesti, B ja C olivat tammikuussa 1991 muuttaneet tilalle. A oli ilmaissut tahtovansa asua tilalla kuolemaansa saakka ja oli pelännyt joutuvansa asumaan muualla. B ja C olivat asettuneet talon yläkertaan ja A:n käyttöön oli jäänyt koko alakerta.

A:n aloitteesta oli hänen puolisonsa kuoltua toimitettu ositus ja perinnönjako, jossa tila oli jaettu määräaloina kuolinpesän osakkaiden kesken. Tämän jälkeen hän oli ilmoittanut haluavansa lahjoittaa tilan B:lle ja C:lle hänelle itselleen tulevaa syytinkiä vastaan. Lahjakirja oli laadittu eräässä pankissa. A oli edellyttänyt, että lahjansaajat jäävät tilalle asumaan hänen kuolemansa jälkeenkin ja antanut ymmärtää, että nämä saisivat hänen kuoltuaan menetellä tilan viljelemisen suhteen parhaaksi katsomallaan tavalla.

A oli aikoinaan perinyt tilan isältään. Hän oli kaupitellut sitä B:lle jo puolisonsa eläessä. Tämän kuoltua hän oli tuntenut itsensä yksinäiseksi ja turvattomaksi. A oli potenut viimeisinä elinvuosinaan sokeritautia, korkeaa verenpainetta ja verenkiertohäiriöitä. C oli kotona ollessaan huolehtinut ruoanlaitosta sekä A:n puhtaudesta ja lääkitsemisestä.

Käräjäoikeus totesi, että kukaan kantajista ei ollut ilmaissut haluaan asettua tilalle asumaan tai jatkaa sen viljelyä taikka ryhtyä huolehtimaan A:sta. B ja C asuivat edelleen tilalla. He olivat tammikuussa 1991 vuokranneet tilan pellot ulkopuoliselle viljeltäväksi ja hankkineet keväällä 1995 tilalle lampaita ja hevosen.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että suosiolahjaa on tarkasteltava perittävän näkökulmasta luovutushetkellä. Jutussa esitetystä näytöstä ilmeni, että A oli lahjoituksen tehdessään tarkoittanut turvata oman asumisensa ja huolenpitonsa. Hänen lausumistaan ja menettelystään ennen lahjoitusta ei ollut pääteltävissä, että hän olisi pitänyt päämääränään lakiosaperillisten syrjäyttämistä lakiosistaan. Suosimistarkoitusta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota myös siihen, että A oli hänen puolisonsa kuoltua halunnut toteuttaa osituksen ja perinnönjaon ennen lahjoituksen toteuttamista. Syytingin arvo oli luovutushetken näkökulmasta arvioiden ollut kohtuullinen ja lahjansaajat olivat täyttäneet syytinkiehdon mukaiset velvollisuutensa. Kerrotut seikat huomioon ottaen oli jäänyt näyttämättä, että A olisi mainitun tilan lahjoittamisella halunnut suosia B:tä ja C:tä lakiosaan oikeutettujen kantajien vahingoksi. Näin ollen lahjaa ei ollut lakiosaa laskettaessa lisättävä pesän varoihin.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 8.1.1997

D ja E sekä F hakivat muutosta käräjäoikeuden tuomioon toistaen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät vaatimuksensa.

Hovioikeus totesi, että A sekä hänen ja hänen kuolleen puolisonsa H:n lapset olivat 11.10.1991 toimittaneet osituksen. Osituksessa A oli saanut Selkälän tilan kotipalstan kaikkine rakennuksineen ja maksanut H:n perillisille maatalousirtaimistosta. A oli 18.10.1991 lahjoittanut tilan sellaisena kuin se osituksen jälkeen oli hänelle jäänyt sekä tilalla olleen maatalousirtaimiston pojanpojalleen B:lle ja tämän puolisolle C:lle yhteisesti. Lahjakirjassa A oli pidättänyt itselleen elinikäisen asumisoikeuden tilan päärakennuksessa ja lahjansaajat olivat sitoutuneet antamaan A:lle asuinrakennuksessa elinikäisen vapaan lämmön, veden ja valon sekä huolehtimaan rakennuksen kunnosta ja puhtaanapidosta sekä hoitamaan A:ta kotioloissa niin kauan kuin se hänen terveydentilansa huomioiden oli mahdollista.

Osituksessa A oli halunnut säilyttää itsellään eräänlaisen maataloustilakokonaisuuden. Lahjoittamalla tuon kokonaisuuden B:lle ja C:lle A:n oli katsottava halunneen turvata omat eläkepäivänsä tilalla. Näin ollen hän ei ilmeisesti ollut tarkoittanut suosia B:tä ja C:tä D:n ja E:n sekä F:n vahingoksi.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto:

Viskaali Päivi Markus: Lahjan arvo on ollut 575 000 markkaa. Vastikkeen tapaisena suorituksena käytetyn syytingin verotusarvo on ollut 35 000 markkaa. Hovioikeus arvioinee lahjan vastiketta sen verotusarvon perusteella. Hovioikeus katsonee, että näin huomattava epäsuhta lahjan vastikkeen ja lahjan arvon välillä luo olettaman lahjasta, jolla on ollut tarkoitus suosia lahjansaajia lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi eli niin kutsutusta suosiolahjasta.

Lahjansaajat B ja C ovat vedonneet siihen, että lahjoituksessa on ollut kysymys A:n tilalla tehdystä sukupolvenvaihdoksesta. He ovat kertoneet, että A oli puolisonsa kuoleman jälkeen tuntenut olevansa yksinäinen ja turvaton. Tästä voitaneen käräjäoikeuden toteamin tavoin päätellä, että A oli lahjoituksen tehdessään tarkoittanut turvata sillä oman asumisensa ja vanhuudenpäivänsä tilalla.

Koska A:n on täytynyt mieltää, että hän lahjoituksella loukkaa lakiosaan oikeutettujen perillisten lakiosaoikeutta eikä lahjoituksessa ole näytetty olleen kysymys tilanpidon jatkamiseksi tehdystä lahjoituksesta, hovioikeus katsonee, että lahjalla on tarkoitettu suosia sen saajia lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi. Tämän vuoksi lahjoituksen määrä vastikkeella vähennettynä lisättäneen A:n kuolinpesän varoihin hänen rintaperillistensä lakiosia laskettaessa.

Näillä perusteilla käräjäoikeuden tuomio kumottaneen ja B ja C velvoitettaneen kumpikin erikseen suorittamaan D:lle ja E:lle sekä F:lle kullekin 33 750 markka 16 prosentin korkoineen 30.11.1994 lukien.

Hovioikeudenneuvos Peltoniemi: Hyväksyn mietinnön.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

D:lle ja E:lle ja F:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he vaativat hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

B ja C vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.10.1998

Perustelut

A on syntynyt 30.9.1911 ja kuollut 21.10.1993. Hänen perillisiään ovat hänen lapsensa D, E ja G sekä F.

A on 18.10.1991 lahjoittanut omistamansa Selkälän tilan maatalousirtaimistoineen G:n pojalle B:lle ja tämän aviopuolisolle C:lle. Tilan pinta-ala on noin 74 hehtaaria ja sen arvo on luovutushetkellä ollut 575 000 markkaa. Lahjakirjan ehtojen mukaan lahjanantaja oli pidättänyt itselleen elinikäisen asumisoikeuden tilalla. Lahjansaajat olivat sitoutuneet antamaan lahjanantajalle asuinrakennuksessa elinikäisen vapaan lämmön, veden ja valon sekä huolehtimaan rakennuksen kunnosta ja puhtaanapidosta siltäkin osin kuin rakennus oli lahjanantajan käytössä. Lisäksi lahjansaajat olivat sitoutuneet hoitamaan lahjanantajaa kotioloissa niin kauan kuin se hänen terveydentilansa huomioon ottaen oli mahdollista. Asumisoikeuden arvoksi on lahjaverotuksessa katsottu 22 000 markkaa ja huolenpidon arvoksi 13 000 markkaa. A:n kuolinpesän säästö on ollut 905,86 markkaa.

Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan pesän varoihin on lakiosaa määrättäessä lisättävä muun ohessa perittävän jälkeläiselleen tai tämän puolisolle antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi.

Asiassa onkin ollut kysymys siitä, onko edellä mainitulla lahjoituksella ilmeisesti tarkoitettu suosia B:tä ja C:tä lakiosaan oikeutettujen D:n ja E:n sekä F:n vahingoksi.

Oikeuskäytännössä on yleensä katsottu, että vastikkeeton tai selvästi alihintainen luovutus on osoitus suosimisen tarkoituksesta (KKO 1958 II 118 ja KKO 1964 II 22). Eräissä poikkeustapauksissa, joissa on ollut kysymys sukupolvenvaihdoksesta ja eläkejärjestelyistä, on kuitenkin päädytty siihen, ettei suosimistarkoitusta ole ollut huolimatta luovutuksen alihintaisuudesta (KKO 1982 II 74).

A on 80-vuotiaana lahjoittanut eläkettä vastaan lähes kaiken varallisuutensa B:lle ja C:lle. Syytingin todellinen arvo asianosaisten kannalta on luovutushetkellä Korkeimman oikeuden arvion mukaan ollut jonkin verran sen verotusarvoa 35 000 markkaa suurempi. Korkein oikeus arvioi sen todelliseksi arvoksi 75 000 markkaa. B ja C ovat siten saaneet lahjan arvon ja vastikkeen välisen erotuksen eli 500 000 markan suuruisen lahjan. B:n tarkoituksena ei lahjan saadessaan ole ollut jatkaa tilanpitoa. Nämä seikat luovat olettaman siitä, että A on ilmeisesti halunnut suosia B:tä ja C:tä lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi. Toisaalta on riidatonta, että luovuttamalla tilan B:lle A on tarkoittanut turvata tilan asuttuna pysymisen sekä oman huolenpitonsa ja asumisensa tilalla. Nämä tarkoitusperät eivät ilmennä suosimistarkoitusta. Etenkin syytingin arvo huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo kuitenkin kokonaisarviointinaan, etteivät sanotut vastasyyt riitä kumoamaan suosimisolettamaa.

B ja C ovat siten saaneet 500 000 markan suosiolahjan. Kunkin kantajan lakiosan määrä on 62 311 markkaa. B:n ja C:n kummankin erikseen on suoritettava kullekin kantajalle lakiosan täydennystä 31 155 markkaa korkoineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. B ja C velvoitetaan kumpikin erikseen suorittamaan D:lle ja E:lle sekä F:lle kullekin 31 155 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.11.1994 lukien.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Nurmi: Siltä osalta kun perustelut koskevat sitä, onko kyseessä olevalla lahjoituksella tarkoitettu suosia B:tä ja C:tä lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi, esittelijän mietintö on sama kuin Korkeimman oikeuden enemmistön kanta. Suosiolahjan määrän osalta Korkein oikeus lausunee seuraavaa:

Koska lahjoituksen taustalla on ollut A:n oma asumisen ja huolenpidon tarve, ei ole perusteltua katsoa koko lahjan arvoa suosiolahjaksi. Korkein oikeus arvioi, että lahjoitetun omaisuuden arvosta suosimisen tarkoitusta ilmentää 270 000 markkaa, joten kunkin kantajan lakiosan määrä on 33 750 markkaa. B:n ja C:n on siten kummankin erikseen suoritettava kullekin kantajalle lakiosan täydennyksenä 16 875 markkaa korkoineen.

Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan seuraavaa:

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. B ja C velvoitetaan kumpikin erikseen suorittamaan D:lle ja E:lle sekä F:lle kullekin lakiosan täydennyksenä 16 875 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.11.1994 lukien.

Oikeusneuvos Vuori: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Vuori.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Korhonen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Repo, Peltoniemi (eri mieltä) ja Hiukka-Poikela. Esittelijä Päivi Markus (mietintö).

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Taipale (eri mieltä), Wirilander, Raulos, Tulokas ja Vuori (eri mieltä). Esittelijä Mirja-Leena Nurmi (mietintö).

---

[SV]

Jfr

KKO:1982-II-74

Omröstn.

80-årige arvlåtaren A hade ungefär två år före sin död skänkt nästan all sin egendom, dvs. en fastighet värd 575 000 mark, till sin sonson B och dennes maka C mot en pension som uppskattades vara 75 000 mark. Skillnaden mellan fastighetens och pensionens värde ansågs på de grunder som framgår av Högsta domstolens dom vara en sådan gåva vars syfte uppenbart var att gynna B och C på bekostnad av de arvingar som hade rätt till laglott.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.