Supreme Court rules that a party granted free legal aid must reimburse the state but not the opponent's appeal costs if they lose the appeal.

Ään.

Maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n vastapuoli B velvoitettiin käräjäoikeudessa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 1 momentin (87/1973) nojalla korvaamaan valtiolle sen varoista A:n avustajalle ja todistajille maksetut määrät. B haki muutosta pääasian ja sanotun korvausvelvollisuuden osalta. Hovioikeus vapautti B:n korvausvelvollisuudesta valtiolle, mutta hylkäsi valituksen pääasian osalta. Kysymys siitä, oliko A velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

OK 21 luku 16 § 1 mom

MOL 21 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

A myi B:lle grillikioskin vuokraoikeuden, toiminnan ja kaluston 65 000 markan kauppahinnalla, josta B maksoi 45 000 markkaa. Mainitsemillaan perusteilla B vaati kanteessaan ensisijaisesti kaupan purkamista ja kauppahinnan palauttamista sekä toissijaisesti kauppahinnan alentamista 25 000 markaksi, 20 000 markan palauttamista sekä oikeutta pidättyä luovuttamasta kaupan kohteena ollutta irtaimistoa, kunnes kauppahinta oli palautettu. Lisäksi B vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

A, jolle oli myönnetty maksuton oikeudenkäynti ilman korvausvelvollisuutta valtiolle ja määrätty oikeudenkäyntiavustaja, kiisti kanteen ja puolestaan omassa kanteessaan vaati B:n velvoittamista suorittamaan maksamatta oleva osa kauppahinnasta.

B vastusti A:n kannetta.

Käräjäoikeuden tuomio 27.6.1995

Käräjäoikeus lausumillaan perusteilla vahvisti kauppahinnaksi 45 000 markkaa, mutta hylkäsi muutoin kanteet. Käräjäoikeus katsoi, että asian laatu huomioon ottaen ja lopputuloksesta huolimatta B oli velvollinen täysimääräisesti korvaamaan ne kustannukset, jotka A:n oikeudenkäynnistä valtiolle aiheutuivat maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain perusteella. Sen vuoksi käräjäoikeus velvoitti B:n korvaamaan valtiolle A:n avustajalle valtion varoista maksetut 16 820,14 markkaa ja samoista varoista maksetut todistelukustannusten korvaukset 1 005,90 markkaa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.12.1996

B valitti hovioikeuteen vaatien ensisijaisesti kauppahinnan alentamista ja toissijaisesti kaupan purkamista. Lisäksi B vaati, että hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta valtiolle ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa, hovioikeuden osalta 4 819 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänet vapautetaan korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.

B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.10.1998

Perustelut

Muutosta käräjäoikeuden tuomioon on hakenut vain B. Hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota siten, että B on vapautettu korvaamasta valtiolle sen varoista maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle maksettuja palkkiota ja kulujen korvausta sekä samoista varoista A:n kuulustuttamille todistajille maksettuja todistelukustannusten korvauksia. Pääasian osalta hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Velvollisuus korvata valtiolle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla sen varoista maksettuja kustannuksia määräytyy sanotun lain 21 §:n 1 momentin (87/1973) mukaan samojen perusteiden mukaisesti kuin asianosaisten keskinäisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on säädetty. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että jutun asianosaiset olisivat mainittujen kustannusten valtiolle korvaamista koskevan velvollisuuden osalta toistensa vastapuolia, vaan vastapuolia ovat korvausvelvollinen ja valtio. Tätä käsitystä tukee erityisesti se, että hävinneen asianosaisen korvausvelvollisuus valtiolle seuraa suoraan laista eikä edellytä jutun toisen asianosaisen vaatimusta. Kun ainoa hovioikeudessa käräjäoikeuden tuomioon tehty muutos on koskenut juuri tuota korvausvelvollisuutta, A ei ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla hävinnyt asiaa hovioikeudessa eikä niin ollen ole velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja siellä.

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:n ja B:n välisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hovioikeudessa. Niin ollen he täällä ovat toistensa vastapuolia. Kun B häviää asian Korkeimmassa oikeudessa, hän on velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista A:n oikeudenkäyntiavustajalle täällä maksettavan palkkion.

Tuomiolauselma

A vapautetaan velvollisuudesta maksaa B:lle tämän oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa tuomittua 4 819 markan korvausta. Valtion varoista maksetaan asianajaja X:lle palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 2 000 markkaa, mikä määrä B:n on korvattava valtiolle.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Palaja: Käräjäoikeus on myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ja määrännyt hänelle oikeudenkäyntiavustajan. Käräjäoikeus on velvoittanut B:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut avustajan palkkion ja kulujen korvauksen sekä todistelukustannukset. B on hakenut muutosta myös hänelle määrätyn edellä tarkoitetun korvausvelvollisuuden osalta. Hovioikeus on muuttamatta käräjäoikeuden pääasiassa tekemää ratkaisua vapauttanut B:n korvausvelvollisuudesta valtiolle ja velvoittanut A:n korvaamaan B:lle tällä hovioikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut.

Jutun asianosaiset ovat B ja A. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastapuoli on hänen hävitessään asian velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista sanotun lain nojalla maksettaviksi määrätyt kustannukset samojen periaatteiden mukaan kuin asianosaisten keskeisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on säädetty. Lainkohdasta ilmenee, että harkittaessa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta asiassa, jossa on myönnetty maksuton oikeudenkäynti, perusteena ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännökset oikeudenkäyntikuluista. Korvauskysymys on siten ratkaistava ikään kuin maksutonta oikeudenkäyntiä ei olisi annettu.

Asiassa on näin ollen mahdollista hovioikeuden tavoin katsoa, että B on voittanut jutun hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n nojalla A on velvollinen korvaamaan B:llä hovioikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut. Laissa ei ole säännöstä, joka vapauttaisi maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen ja asian hävinneen asianosaisen korvaamasta vastapuolensa oikeudenkäyntikuluja. Päädyttäessä Korkeimman oikeuden enemmistön mukaiseen ratkaisuun asian hovioikeudessa voittanut B ei saa hovioikeuskulujaan keneltäkään.

Sanotuilla perusteilla en muuta hovioikeuden tuomion lopputulosta.

A:n avustajalle Korkeimmassa oikeudessa maksettavan palkkion osalta samoin kuin äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan palkkion korvaamisesta valtiolle ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Wirilander: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Palaja.

Oikeusneuvos Haarmann: Käräjäoikeus on myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ja määrännyt hänelle oikeudenkäyntiavustajan. Käräjäoikeus on velvoittanut B:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut avustajan palkkion ja kulujen korvauksen sekä todistelukustannukset. B on hakenut muutosta myös hänelle määrätyn edellä tarkoitetun korvausvelvollisuuden osalta. Hovioikeus on muuttamatta käräjäoikeuden pääasiassa tekemää ratkaisua vapauttanut B:n korvausvelvollisuudesta valtiolle ja velvoittanut A:n korvaamaan B:lle tällä hovioikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut muutoksenhakuasteessa määräytyy sen mukaan, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut tai hävinnyt muutoksenhaun. B:n muutoksenhakemus hovioikeudessa on hyväksytty ainoastaan osaksi. Hovioikeuskulujen korvaamiseen sovelletaan tällöin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentin säännöstä. Pääsäännön mukaan muutoksenhakija saa tällöin pitää kulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi ja kun ei ole syytä pääsäännöstä poikkeamiseen, katson, ettei A ole velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.

Kun A voittaa muutoksenhakemuksensa Korkeimmassa oikeudessa, B on velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista A:n oikeudenkäyntiavustajalle täällä maksettavan palkkion.

Tuomiolauselman osalta olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Salminen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Metsä-Vähälä, Möller ja Lattunen. Esittelijä Petri Leinonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann (eri mieltä), Krook, Wirilander (eri mieltä), Palaja (eri mieltä) ja Krogerus. Esittelijä on ollut esittelijäneuvos Laakso.

---

[SV]

Omröstn.

A hade beviljats fri rättegång och hans motpart B ålades i tingsrätten med stöd av 21 § 1 mom. lagen om fri rättegång (87/1973) att ersätta staten för de belopp som av statsmedel hade betalts till A:s biträde och till vittnena. B sökte ändring i huvudsaken och i avgörandet av ersättningsskyldigheten. Hovrätten befriade B från ersättningsskyldighet till staten, men förkastade besvären i fråga om huvudsaken. Fråga om A var skyldig att ersätta B för dennes rättegångskostnader i hovrätten.

RB 21 kap 16 § 1 mom

L om fri rättegång 21 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.