Supreme Court orders state to jointly pay union's court costs after wage guarantee claim failed due to unresolved facts.

Työvoimapiirin toimiston hylättyä palkkaturvahakemuksen, koska saatavan perustetta ja määrää ei ollut saatu selvitetyksi ja työnantaja oli kiistänyt saatavan, käräjäoikeus vahvisti kantajan palkkaturvavaatimuksen valtiota kohtaan. Valtio ei ollut ennen oikeudenkäyntiä tiennyt eikä sen ollut pitänytkään tietää seikoista, joista asian lopputulos aiheutui. Siitä huolimatta myös valtio oli velvollinen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa.

OK 21 luku 4 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Ikaalisten käräjäoikeuden tuomio 22.2.1996

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ry:n nostettua A:n yhdistykselle siirtämän työsuhdesaatavan perusteella A:n entistä työnantajaa kommandiittiyhtiötä, yhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaista yhtiömiestä sekä valtiota vastaan palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kanteen käräjäoikeus velvoitti yhtiön ja yhtiömiehen yhteisvastuullisesti suorittamaan yhdistykselle maksamatta olevat palkkasaatavat ja korvausta oikeudenkäyntikuluista sekä vahvisti, että valtio oli yhtiön ja yhtiömiehen maksukyvyttömyyden varalta vastuussa sanotun palkkasaatavan maksamisesta. Kun valtio ei ollut ollut asiassa sillä tavoin yhdistyksen vastapuolena, että se olisi velvoitettavissa korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut, käräjäoikeus hylkäsi valtioon kohdistetun kuluvaatimuksen perusteettomana.

Turun hovioikeuden tuomio 21.10.1996

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistys saattoi jutun oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta, lausui, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä, että asianosaisten on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jos seikka, josta asian lopputulos aiheutui, ei ennen oikeudenkäyntiä ollut hävinneen asianosaisen tiedossa eikä hänen olisi pitänytkään olla siitä tietoinen. Valtio oli hävinnyt asian, mutta se ei ollut ennen oikeudenkäyntiä tiennyt eikä sen ollut pitänytkään tietää asian lopputuloksen aiheuttaneista tosiseikoista. Sen vuoksi valtio ei ollut velvollinen korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikuluja asiassa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan yhdistys vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja valtio velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Valtio vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.2.1998

Perustelut

Palkkaturvalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtio turvaa työntekijän työsuhteesta johtuvan saatavan suorituksen työnantajan konkurssin tai muun maksukyvyttömyyden varalta. Lain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työvoimapiirin toimiston on hylätessään palkkaturvahakemuksen osoitettava työntekijä nostamaan kanne paitsi työnantajaa myös valtiota vastaan, jos hylkääminen johtuu siitä, ettei saatavan perustetta tai määrää ole saatu selvitetyksi ja työnantaja on kiistänyt saatavan.

Työvoimapiirin toimisto on hylännyt A:n palkkaturvahakemuksen, koska saatavan perustetta ja määrää ei ollut saatu selvitetyksi ja työnantaja oli kiistänyt saatavan. Käräjäoikeus on hyväksyessään kanteen työnantajaa vastaan vahvistanut saatavan palkkaturvana maksettavaksi. Valtio on siten osaltaan hävinnyt asian.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan hävinneen asianosaisen on korvattava vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Luvun 4 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että asianosaisten on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jos seikka, josta asian lopputulos aiheutui, ei ennen oikeudenkäyntiä ollut hävinneen asianosaisen tiedossa eikä hänen olisi pitänytkään olla siitä tietoinen.

Työntekijän ja työnantajan välinen riita palkkasaatavan perusteesta ja määrästä on ratkaistu jutussa esitetyn näytön perusteella. Työvoimapiirin toimisto ei ole ennen oikeudenkäyntiä ollut tietoinen tuomion perusteeksi tulleista seikoista eikä sen ole pitänytkään olla niistä tietoinen. Edellytykset oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 2 momentin soveltamiselle valtion osalta ovat siten olemassa. Se, onko tuon säännöksen nojalla katsottava, ettei valtio ole velvollinen korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan HRHL ry:n oikeudenkäyntikuluja vai onko valtio asian hävinneenä asianosaisena luvun 1 §:n pääsäännön mukaan velvoitettava korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut, riippuu asian kokonaisharkinnasta.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 2 momentin soveltamista tässä tilanteessa puoltaa se, että palkkaturvalain tarkoituksena on turvata vain työsuhteeseen perustuvat saatavat ja että oikeudenkäynti samoin kuin valtion asianosaisasema siinä ei ole johtunut viranomaisen menettelystä, vaan työsopimuksen osapuolten erimielisyydestä ja palkkaturvalain säännöksistä. Se, että myös valtio on vastaajana oikeudenkäynnissä, ei voi aiheuttaa työntekijälle sanottavasti enempää oikeudenkäyntikuluja kuin hänelle kannetta ajettaessa muutoinkin aiheutuisi.

Toisaalta palkkaturvalain tarkoitus on antaa työntekijälle turvaa työnantajan ollessa maksukyvytön. Saadakseen palkkaturvamenettelyssä hylätyn saatavansa maksetuksi palkkaturvana työntekijän tulee näyttää se toteen tuomioistuimessa. Työntekijän valtioon kohdistaman kuluvaatimuksen hylkääminen tässä tilanteessa johtaisi käytännössä siihen, että palkkaturva toteutuisi vajavaisesti, kun työntekijän olisi palkkaturvana saatavista varoista maksettava oikeudenkäyntikulunsa. Tämä näkökohta puhuu sitä vastaan, ettei valtiota olisi velvoitettava korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikuluja.

Jos valtio velvoitetaan yhteisvastuullisesti kommandiittiyhtiön ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen kanssa korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut, valtiolla on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 11 §:n nojalla oikeus myöhemmin katsoessaan sen perustelluksi vaatia vahvistettavaksi, että yhteisvastuullisten korvausvelvollisten keskinäisessä suhteessa yhtiö työnantajana ja yhtiömies vastaavat yksin kulukorvauksista.

Mainituilla perusteilla valtion velvoittamista korvaamaan palkkaturvajutun voittaneen kantajan oikeudenkäyntikulut ei voida pitää kohtuuttomana silloinkaan, kun palkkaturvaviranomainen on menetellyt asianmukaisesti ja työntekijän saatavan peruste ja määrä on voitu selvittää vasta oikeudenkäynnissä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että valtio velvoitetaan yhteisvastuullisesti kommandiittiyhtiön ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen kanssa korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ry:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pohjala.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Aarola, Tuomaala ja Suvanto. Esittelijä Marianne Salonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Krook, Wirilader, Möller ja Hidén. Esittelijä Liisa Mansikkamäki.

---

[SV]

Sedan arbetskraftsdistriktsbyrån hade gett avslag på en ansökan om lönegaranti, eftersom grunden för fordran och fordrans belopp inte hade kunnat utredas och arbetsgivaren hade bestritt fordran, fastställde tingsrätten kärandens lönegarantianspråk gentemot staten. Staten hade inte före rättegången känt till eller bort känna till de omständigheter av vilka utgången i målet berodde. Det oaktat var även staten skyldig att ersätta kärandens rättegångskostnader i målet.

RB 21 kap 4 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.