Supreme Court rules detention must be reviewed within two weeks even if charges are filed during that period.

Ään.

Vangitsemisasia oli otettava uuteen käsittelyyn kahden viikon kuluessa edellisestä käsittelystä siitä huolimatta, että syyte vangittua vastaan oli tuona aikana nostettu.

PakkokeinoL 1 luku 21 § 3 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian käsittely Tampereen käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus oli päätöksessään 7.11.1997 lausumillaan perusteilla määrännyt A:n pakkokeinolain säännösten nojalla vangittavaksi epäiltynä muun muassa ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta. Käräjäoikeus oli samalla määrännyt, että syyte asiassa oli nostettava viimeistään 12.1.1998.

Käräjäoikeus oli pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 3 momentin mukaisesti käsitellyt A:n vangitsemisasiaa 21.11., 5.12. ja 19.12.1997 sekä 2.1.1998. Tuolloin käräjäoikeus oli määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna ja tuotavaksi syytteen käsittelytilaisuuteen tai erikseen ilmoitettavaan vangitsemisasian uudelleen käsittelyyn.

Syyttäjän pyynnöstä käräjäoikeus oli 9.1.1998 pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 2 momentin nojalla pidentänyt syytteen nostamisen määräaikaa 16.1.1998 saakka.

Vangitsemisasian on 2.1.1998 käsitellyt käräjätuomari Nisula, joka on päättänyt myös syytteen nostamisen määräajan pidentämisestä 9.1.1998.

Kantelu Turun hovioikeuteen

A vaati hovioikeuteen 22.1.1998 saapuneessa kantelukirjelmässään, että käräjäoikeuden 2.1.1998 tekemä päätös hänen vangittuna pitämisestään kumotaan ja hänet määrätään päästettäväksi heti vapaaksi. A lausui, että edellytyksiä hänen vangittuna pitämiselleen ei ollut ja että hänen vangitsemisasiansa olisi 2.1.1998 tehdyn päätöksen jälkeen pitänyt ottaa uudelleen käsiteltäväksi laissa tarkoitetussa kahden viikon määräajassa eli viimeistään 16.1.1998, sillä syyteasian valmistelu ja pääkäsittely pidetään vasta sanotun päivän jälkeen.

Hovioikeuden päätös 28.1.1998

Hovioikeus lausui, että päättäessään 7.11.1997 A:n vangitsemisesta käräjäoikeus oli määrännyt syytteen nostettavaksi viimeistään 12.1.1998. Käsiteltäessä vangitsemisasiaa viimeksi 2.1.1998 käräjäoikeus oli päättänyt pitää A:n edelleen vangittuna. Syyttäjän pyynnöstä käräjäoikeus oli 9.1.1998 pidentänyt syytteen nostamisen määräajan 16.1.1998 asti.

Pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan, kun tuomioistuin, joka tuli käsittelemään syytteen, päätti läsnä olevan epäillyn vangitsemisesta, sen oli, jollei syytettä jo ollut nostettu, asetettava määräaika, jonka kuluessa syyte oli nostettava. Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos syytteen nostamiselle määrätty aika osoittautui liian lyhyeksi, tuomioistuin voi syyttäjän mainitun ajan kuluessa tekemästä pyynnöstä pidentää määräaikaa. Saman luvun 24 §:n mukaan vangittu oli määrättävä päästettäväksi vapaaksi, jos syytettä ei ollut nostettu sille määrätyssä ajassa eikä sen kuluessa ollut pyydetty määräajan pidentämistä.

Valmistelun tai pääkäsittelyn pitäminen syyteasiassa syytteen nostamisen määräaikana ei A:n kantelukirjelmässä esittämin tavoin ollut ollut edellytyksenä hänen vangittuna pitämiseen.

Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi kantelun.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja hänet päästetään heti vapaaksi. A lausui uudistaen hovioikeudessa esittämänsä, että hänen vangittuna pitämisestään oli päätetty viimeksi 2.1.1998. Koska vangitsemisasiaa ei ollut otettu käsiteltäväksi ennen pääasian käsittelyn alkamista, hän oli ollut lainvastaisesti vangittuna yli kaksi viikkoa.

Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

VÄLITOIMENPITEET

Korkeimpaan oikeuteen on pyynnöstä toimitettu asiassa R 98/88 Tampereen käräjäoikeudessa 3.2.1998 toimitetun pääkäsittelyn pöytäkirjan ja 31.3.1998 annetun tuomion A:ta koskevan tuomiolauselman jäljennökset sekä jäljennökset käräjäoikeuden rikosdiaarista ja Hämeen lääninvankilan nimilehdestä.

VAHVENNETUN JAOSTON RATKAISU

Kysymys siitä, voidaanko asiassa, jossa lausunnon antaminen raukeaa, ottaa asiallisesti kantaa ja antaa lausunto valituksessa esitetyn muutosvaatimuksen perusteista, on Korkeimman oikeuden työjärjestyksen 16 §:n nojalla määrätty käsiteltäväksi vahvennetulla jaostolla. Korkein oikeus on 21.8.1998 antamassaan päätöksessä katsonut, että Korkeimman oikeuden tulee antaa A:n muutoksenhakemuksen johdosta lausunto siitä, onko hänen vangittuna pitämiseensä ollut lailliset perusteet. Sanotun lausunnon antamiseksi asia on siirretty viisijäsenisen jaoston käsiteltäväksi.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.9.1998

Käsittelyratkaisu

Vastauksen pyytäminen Korkeimpaan oikeuteen toimitettujen käräjäoikeuden pöytäkirjan, tuomiolauselman ja rikosdiaarin sekä lääninvankilan nimilehden jäljennösten johdosta on ilmeisen tarpeetonta.

Pääasiaratkaisu

A on pakkokeinolain nojalla vangittu Tampereen käräjäoikeuden päätöksellä 7.11.1997 epäiltynä muun muassa ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta. Käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla katsonut todennäköiseksi, että A karttaa esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä sekä vaikeuttaa asian selvittämistä. Syyte asiassa on määrätty nostettavaksi viimeistään 12.1.1998.

Käräjäoikeus on pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 3 momentin nojalla käsitellyt vangitsemisasiaa 21.11., 5.12. ja 19.12.1997 sekä 2.1.1998. Käräjäoikeus on viimeksi mainittuna päivänä määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna samoilla perusteilla kuin aikaisemmin.

Syyttäjän pyynnöstä käräjäoikeus on 9.1.1998 käsittelemättä vangitsemisasiaa pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 2 momentin nojalla pidentänyt syytteen nostamisen määräaikaa 16.1.1998 saakka. Syyttäjä on viimeksi mainittuna päivänä toimittanut haastehakemuksen käräjäoikeuden kansliaan. Pääkäsittely asiassa on alkanut 3.2.1998.

Kysymys on siitä, olisiko käräjäoikeuden pitänyt ottaa A:n vangitsemisasia käsiteltäväksi 2.1.1998 jälkeen kahden viikon kuluessa eli viimeistään 16.1.1998, jolloin myös syyte on nostettu.

Pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen on siinä tapauksessa, että syyte on määrätty nostettavaksi myöhemmin kuin kahden viikon kuluessa, otettava vangitsemisasia käsiteltäväksi vähintään kahden viikon välein, kunnes syyte on nostettu.

Pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 3 momentti antaa selvän oikeusohjeen siitä, miten tuomioistuimen on käsiteltävä vangitsemisasiaa syytteen nostamiseen saakka. Säännöksestä ei sitä vastoin ilmene, miten tuomioistuimen on käsiteltävä vangitsemisasiaa syytteen tultua nostetuksi.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n vangitsemisasia olisi pitänyt ottaa käräjäoikeudessa uudelleen käsiteltäväksi kahden viikon kuluessa edellisestä vangitsemisasian käsittelystä 2.1.1998 eli viimeistään 16.1.1998, vaikka syyte olikin nostettu viimeksi mainittuna päivänä. Korkeimpaan oikeuteen toimitetun selvityksen mukaan käräjäoikeus on 3.2.1998 rikosasian pääkäsittelyssä julistamallaan päätöksellä ja rikosasiassa 31.3.1998 julistamallaan tuomiolla määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna. Vangitsemispäätös, josta A on hovioikeuteen kannellut, ei siten enää ole voimassa. Näin ollen Korkeimmalla oikeudella ei ole aihetta antaa vangitsemispäätöksestä lausuntoa enemmälti, joten enemmän lausunnon antaminen asiasta raukeaa.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Nikkarinen: A on vangittu 7.11.1997 Tampereen käräjäoikeuden päätöksellä pakkokeinolain nojalla epäiltynä muun muassa ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta. Syyte asiassa on määrätty nostettavaksi viimeistään 12.1.1998.

Käräjäoikeus on pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 3 momentin nojalla käsitellyt vangitsemisasiaa 21.11., 5.12. ja 19.12.1997 sekä 2.1.1998. Syyttäjän pyynnöstä käräjäoikeus on 9.1.1998 pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 2 momentin nojalla pidentänyt syytteen nostamisen määräaikaa 16.1.1998 asti. Syyttäjä on viimeksi mainittuna päivänä toimittanut asiassa haastehakemuksen käräjäoikeuden kansliaan.

Pakkokeinolain 1 luvun 21 §:n 3 momentin mukaan vangittua vastaajaa koskevan syytteen nostamisen määräajasta päättävän tuomioistuimen on siinä tapauksessa, että syyte on määrätty nostettavaksi myöhemmin kuin kahden viikon kuluessa, otettava vangitsemisasia käsiteltäväksi vähintään kahden viikon välein kunnes syyte on nostettu. Vastaajan vangittuna pitämisestä päättämisestä syytteen nostamisen jälkeen on tyhjentävästi säädetty pakkokeinolain 23 - 26 ja 26 a §:ssä.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan syyttäjä nostaa syytteen toimittamalla kirjallisen haastehakemuksen käräjäoikeuden kansliaan. A:ta vastaan syyte on nostettu 16.1.1998 eli kahden viikon kuluessa edellisestä vangitsemisasian käsittelemisestä. Lain selvästä sanamuodosta ilmenee ilman tulkinnanvaraa, että hänen esitutkinnan aikana tapahtunutta vangitsemistaan koskevaa asiaa ei sen jälkeen ole ollut tarvetta käsitellä erikseen, vaan kysymys hänen edelleen vangittuna pitämisestään on jäänyt pakkokeinolain säännösten mukaisesti tuomioistuimen käsiteltäväksi ja harkittavaksi rikosasian käsittelyn yhteydessä.

Koska hovioikeuden 28.1.1998 antama päätös, jonka kumoamista A on valituksessaan vaatinut, ei enää ole voimassa, jätän enemmän lausunnon antamisen A:n valituksesta raukeamaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hukkanen, Aarola ja Laapas. Esittelijä Nina Porkka.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Haarmann, Paasikoski, Pellinen ja Kitunen. Esittelijä Matti Rintala.

---

[SV]

Omröstn.

Ett häktningsärende skulle tas upp till ny behandling inom två veckor efter den föregående behandlingen trots att åtal mot den häktade hade väckts under denna tid.

TvångsmedelsL 1 kap 21 § 3 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.