Supreme Court allows employer liability for non-pecuniary damage under Labor Contract Act 51 § 1. The court held that the statute covers all damage, including non-pecuniary harm. The employer was ordered to pay for pain, suffering, and lasting harm caused by safety violations.

Työturvallisuusvelvoitetta rikkonut työnantaja velvoitettiin työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan työntekijälle aiheutunut aineeton vahinko.

TSL 51 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 1.11.1995

A:n X Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta, jossa A oli vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta kivusta ja särystä sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta ja muusta viasta joko työsopimuslain 32 §:n ja 51 §:n 1 momentin tai työturvallisuuslain 9 §:n ja vahingonkorvauslain säännösten nojalla, käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli ollut yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 24.9.1979 - 11.7.1993. Hän oli työskennellyt eräällä yhtiön tuotantolaitoksella kaapelinvalmistuksessa. A oli tuona aikana ollut useita kertoja sairaslomalla työssä saamansa sormi-ihottuman vuoksi. Ihottuma oli heinäkuussa 1992 todettu ammattitaudiksi.

Käräjäoikeus katsoi myös selvitetyksi, että Komax-merkkisellä monitoimikoneella työskentelyyn oli koneen sisäänajovaiheessa liittynyt työvaiheita, joissa työntekijän kädet olivat olleet alttiit raapiintumiselle. Käräjäoikeudessa kuultujen todistajien kertomusten ja myös sen nojalla, että Komax-koneella työskennelleen A:n käsi-ihottuma oli todettu ammattitaudiksi, käräjäoikeus katsoi A:n näyttäneen, että tavasta, jolla koneella oli aikanaan työskennelty, oli A:lle aiheutunut vahinkoa. Kun yhtiö puolestaan ei ollut näyttänyt, ettei vahinko ollut aiheutunut sen tuottamuksesta, käräjäoikeus katsoi, että yhtiö oli menetellyt työsopimuslain 32 §:n vastaisesti ja oli siten velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneen vahingon saman lain 51 §:n nojalla.

Ottaen huomioon todistajana kuullun henkilön kertomuksen vamman laadusta ja sen, että A:lle oli aiheutunut toistuvasti kipua ja särkyä, käräjäoikeus piti kohtuullisena korvauksena tältä osin 15 000 markkaa. Käräjäoikeus totesi, että ihottumasta A:lle aiheutunut haitta oli erittäin vähäinen ja tuskin havaittavissa. A:n saama vika rajoitti jossakin määrin hänen kalastusharrastuksiaan. Kohtuulliseksi korvaukseksi pysyvästä haitasta käräjäoikeus katsoi 10 000 markkaa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.8.1996

A ja yhtiö valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että yhtiö oli työsopimuslain 32 §:n 1 momentin nojalla ollut velvollinen huolehtimaan A:n työturvallisuudesta hänen työskennellessään Komax-koneella. Yhtiö oli laiminlyönyt tämän velvollisuutensa sallimalla A:n työskennellä koneella tavalla, josta hänelle oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla aiheutunut vahinkoa. Sen vuoksi yhtiö oli työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla velvollinen suorittamaan A:lle käräjäoikeuden tuomitsemat määrät. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota vahingonkorvausten osalta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. Yhtiö on katsonut, ettei työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla voi tuomita korvausta aineettomasta vahingosta.

A vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.9.1998

Perustelut

A on käräjäoikeudessa vaatinut X Oy:ltä korvausta työturvallisuusvelvoitteen rikkomisesta ja laiminlyönnistä aiheutuneesta kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta. Vaatimuksensa perusteeksi hän on viitannut työturvallisuuslain 9 §:n ja työsopimuslain 32 §:n säännöksiin, jotka koskevat työnantajan velvollisuutta huolehtia työturvallisuudesta työpaikalla, sekä työsopimuslain 51 §:n ja vahingonkorvauslain säännöksiin. Käräjäoikeus on tuomiossaan, jonka hovioikeus on tältä osin jättänyt voimaan, katsonut yhtiön menetelleen työsopimuslain 32 §:n vastaisesti ja velvoittanut yhtiön saman lain 51 §:n nojalla maksamaan A:lle korvausta kivusta ja särystä sekä pysyvästä viasta ja haitasta.

Työsopimuslain 51 §:n 1 momentin mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tästä laista tai työsopimuksesta hänelle johtuvien velvollisuuksien täyttämisen, tulee korvata työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. Jutussa on ratkaistava, koskeeko säännös myös työturvallisuusvelvoitteen rikkomisesta seuranneen aineettoman vahingon korvaamista. Tätä kysymystä ei ole Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä aikaisemmin ratkaistu.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma, on oikeus saada korvaus myös kivusta ja särystä sekä viasta ja muusta pysyvästä haitasta. Vahingonkorvauslain säätämisellä ei ole ratkaistu kysymystä siitä, voidaanko työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla tuomita korvaus aineettomasta vahingosta. Sanamuotonsa mukaan säännös koskee kaikkea vahinkoa, joka työnantajan työsopimuslain tai työsopimuksen vastaisesta menettelystä on työntekijälle aiheutunut. Säännöksessä ei ole tehty eroa aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamisen välillä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lindholm.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Nousiainen ja Ilveskoski. Esittelijä Merja Söderström.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Pellinen ja Hidén sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Sari Ruokojärvi.

---

[SV]

En arbetsgivare, som brutit mot förpliktelsen att ombesörja skydd i arbetet, ålades enligt 51 § 1 mom. lagen om arbetsavtal att erlägga skadestånd för immateriell skada som förorsakats arbetstagaren.

L om arbetsavtal 51 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.