Supreme Court held that adding a beneficiary's gift to estate assets for calculation does not require a separate inheritance supplement claim.

Suosiolahjan huomioon ottaminen perillisen lakiosaa perinnönjaossa laskettaessa ei edellyttänyt perintökaaren 7 luvun 10 §:n mukaisen lakiosan täydennyskanteen nostamista.

Ks.

KKO:1988:112

Perillisen lakiosa oli toteutettava pesän varoista ennen toisten perillisten perintöosia. Muiden rintaperillisten saamat suosiolahjat luettiin heidän omien lakiosiensa vähennykseksi.

PK 7 luku 3 § 3 mom

PK 7 luku 7 §

PK 7 luku 10 §

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Pesänjakajan toimittama perinnönjako

Asianajaja X toimitti oikeuden määräämänä pesänjakajana 31.8.1993 perinnönjaon 13.6.1991 kuolleen E:n jälkeen. Kuolinpesän osakkaat olivat perittävän ja hänen 18.12.1980 kuolleen puolisonsa F:n yhteiset lapset D, A, B ja C.

E ja F olivat 14.11.1980 tehneet keskinäisen testamentin, jossa he olivat määränneet kaiken omaisuutensa jälkeenelävälle ja molempien kuoltua jaettavaksi tasan A:n, B:n ja C:n kesken.

Pesänjakaja totesi jakokirjassa, että F:n jälkeen toimitetussa perinnönjaossa pesänjakaja oli todennut A:n, B:n ja C:n saaneen E ja F:ltä 14.11.1980 tehdyillä kiinteistönkaupoilla omaisuutta osittain lahjana siten, että lahjoilla oli ilmeisesti ollut tarkoitus suosia niiden saajia D:n vahingoksi. Suosiolahjojen arvoksi oli saatu 1 409 252 markkaa. Tuo pesänjakajan ratkaisu oli tullut lainvoimaiseksi ja sitoi myös pesänjakajaa E:n jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan pesän varoihin oli lisättävä perittävän jälkeläiselleen tai tämän puolisolle antama suosiolahja. Näin ollen E:n jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa oli D:n lakiosaa koskevaan laskelmaan tämän vaatimuksesta lisättävä puolet edellä mainitusta suosiolahjasta eli 704 626 markkaa.

Kun pesän varat velkojen vähentämisen jälkeen olivat 146 562,46 markkaa, olivat laskennalliset varat edellä mainittu 704 626 markan lisäys huomioon ottaen 851 188,46 markkaa, mistä D:n lakiosa oli kahdeksasosa eli 106 398,55 markkaa. Pesänjakaja määräsi tämän lakiosan suoritettavaksi pesän varoista sekä loput varat testamentin perusteella A:lle, B:lle ja C:lle.

Kanne Porin käräjäoikeudessa

A, B ja C moittivat perinnönjakoa kertoen kanteessaan, että D ei ollut nostanut lakiosan täydennystä koskevaa kannetta vuoden kuluessa E:n kuolemasta eikä edes perunkirjoituksesta lukien. Näin ollen kuolinpesän säästö muodosti jaettavan pesän rajat. A:n ja hänen myötäpuoltensa tuli myös saada oma laillinen osuutensa E:n jäämistöstä eikä lähes koko pesän säästöä voitu käyttää D:n lakiosan kattamiseen. Suosiolahjaa ei perintökaaren systematiikan mukaan missään vaiheessa vähennetty saajan perintöosasta, vaan se tuli perintöosan lisäksi. Vain testamentinsaajien perintöosan ylittävä osa voitiin käyttää D:n lakiosan maksamiseen. Joka tapauksessa A:n ja hänen myötäpuoltensa tuli saada lakiosansa, jota laskettaessa oli myös otettava huomioon heidän pesänjakajan päätöksessä todetulla tavalla saamansa suosiolahjat.

Pesänjakaja oli lisännyt suosiolahjat pesään automaattisesti. Kuitenkin kaupat olivat tapahtuneet jo 14.11.1980, ja E oli kuollut vasta 13.6.1991. Suosiolahjojen väitetyt arvot olivat puun hinnan kehityksen myötä muuttuneet varsin huomattavasti. Nykyhinnoilla lahjojen arvo oli vain puolet huomioon otetusta. Aikatekijä ja puun hintojen voimakas vaihtelu huomioon ottaen oli olemassa erityisiä vastasyitä, jotka poistivat suosiolahjaolettaman. D oli aikanaan saanut vanhemmiltaan maatilan sillä olevine rakennuksineen, joista arvoltaan huomattavin oli uudehko maatilan päärakennus. Nämä kaikki olosuhteet osaltaan aiheuttivat sen, että pesän arvoon ei tullut lisätä mitään.

Käräjäoikeuden tuomio 12.9.1994

Käräjäoikeus totesi, että F:n kuolinpesän jakaja oli 1.8.1986 allekirjoittamassaan jakokirjassa todennut A:n, B:n ja C:n saaneen 14.11.1980 tehdyillä kiinteistönkaupoilla omaisuutta osaksi lahjana, mikä oli otettu lakiosalaskelmassa huomioon 1 409 252 markan arvoisena. Ulvilan kihlakunnanoikeus oli 10.5.1988 tuota perinnönjakoa koskeneen moitekanteen johdosta julistamassaan päätöksessä todennut A:n myötäpuolineen saaneen sanottujen kauppojen nojalla sellaiset lahjat, joilla oli ilmeisesti tarkoitettu suosia niiden saajia D:n vahingoksi. Turun hovioikeus ei ollut 25.8.1989 antamassaan tuomiossa muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n sekä hänen myötäpuoltensa kanteensa tueksi mainitsemaa aikatekijää ja puun hintojen voimakasta vaihtelua ei voitu pitää sellaisina erityisinä vastasyinä, jotka poistaisivat käsiteltävänä olevassa tapauksessa suosiolahjaolettaman. Pesänjakaja oli menetellyt oikein lisätessään lakiosaan oikeutetun D:n vaatimuksesta E:n jälkeen toimittamassaan perinnönjaossa lakiosalaskelmaan perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla puolet edellä mainitusta suosiolahjasta eli 704 626 markkaa. Edelleen käräjäoikeus katsoi, että A, B ja C olivat saaneet lakiosaansa vastaavan määrän jo edellä kerrottuna suosiolahjana.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 3.5.1996

A, B ja C valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että F:n jälkeen suoritetun perinnönjaon aikaan E oli ollut elossa. F:n jälkeen toimitetussa perinnönjaossa olikin laskettu D:n lakiosa vain kuolleen puolison eli F:n osuudesta yhteisessä pesässä.

D ei ollut vaatinut E:n jälkeen lakiosansa täydennystä perintökaaren 7 luvun 10 §:n mukaisella kanteella. Lakiosan täydennystä koskevaa kannetta ei voitu korvata lakiosavaatimuksella. Pesänjakajan päätös ottaa suosiolahja huomioon D:n vaatimuksesta ei riittänyt korvaamaan lakiosan täydennystä koskevaa kannetta, kun lakiosan täydennykseen velvoitetut perilliset olivat moittineet jakoa tältä osin. Mainituilla perusteilla ei E:n jälkeen toimitetussa perinnönjaossa voitu D:n lakiosalaskelmassa ottaa huomioon A:n myötäpuolineen saamaa suosiolahjaa.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, ettei D:n lakiosalaskelmassa tullut lisätä pesän nettovaroihin A:n, B:n ja C:n saamaa suosiolahjaa. Pesänjakaja velvoitettiin tältä osin oikaisemaan jakopäätöstään.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

D:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan D vaati A:n, B:n ja C:n kanteen hylkäämistä.

A, B ja C antoivat pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.5.1997

Perustelut

Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan siinä tarkoitettu lahja on lakiosaan oikeutetun perillisen vaatimuksesta lisättävä pesän varoihin hänen lakiosaansa laskettaessa. Tähän ei vaikuta se, onko lahjan saajaa vastaan nostettu perintökaaren 7 luvun 10 §:n mukainen lakiosan täydennyskanne. Kun D on E:n jälkeen toimitetussa perinnönjaossa vaatinut edellä mainittujen lahjojen lisäämistä pesän varoihin, jotka perinnönjakokirjan mukaan ovat olleet 146 562,46 markkaa, on hänen lakiosansa arvoksi perinnönjaossa tullut katsoa kahdeksasosa pesän varojen sekä lahjojen yhteisestä määrästä 851 188,46 markasta eli pesänjakajan ratkaisun mukaiset 106 398,55 markkaa. Tältä osin A:n, B:n ja C:n hyväksi tehty testamentti on perintökaaren 7 luvun 5 §:n mukaan D:tä kohtaan tehoton.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että perillisten perintökaaren 7 luvun mukaiset lakiosat on toteutettava jäämistöstä ennen toisten perillisten perintöosia ja että lakiosan täydennyskanne tulee kysymykseen vain, jos pesän varat eivät riitä lakiosiin. Siten A:n, B:n ja C:n oikeus saada jäämistöstä perintöosansa ei estä D:n lakiosan toteuttamista pesän varoista.

Kun A:n, B:n ja C:n edellä mainituilla luovutuksilla jo saamien perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettujen lahjojen arvo ylittää heidän lakiosansa, ei heidän lakiosiaan enää ole toteutettava pesän varoista. Siten myöskään A:n, B:n ja C:n oikeus lakiosaan ei estä D:n lakiosan toteuttamista pesän varoista, vaan se on toteutettava perinnönjaossa pesänjakajan määräämällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n, B:n ja C:n kanne hylätään ja että pesänjakaja vapautetaan hänelle määrätystä velvollisuudesta oikaista jakopäätöstä.

Asian on ratkaissut laamanni Kivelä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Larkiomaa, Hukkanen ja Ikola. Esittelijä Ari Prykäri.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Krook, Raulos, Vuori ja Krogerus. Esittelijä Pekka Pulkkinen.

---

[SV]

Beaktandet av en gåva, som getts i syfte att gynna mottagaren till skada för laglottsberättigad arvinge, förutsatte inte vid uträknandet av arvingens laglott i samband med arvsskifte väckande av talan om utfyllnad av laglott i enlighet med 7 kap. 10 § ärvdabalken.

Se

KKO:1988:112

Arvingens laglott skulle fullgöras med boets medel före de övriga arvingarnas arvslotter. Ovan avsedda gåvor som de övriga bröstarvingarna mottagit avräknades från deras egna laglotter.

ÄB 7 kap 3 § 3 mom

ÄB 7 kap 7 §

ÄB 7 kap 10 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.