Supreme Court allows claimant's right to damages to transfer to social security agency when crime causes disability and benefits are paid.

Ään.

Työtön B oli A:n rikoksen johdosta tullut työkyvyttömäksi, minkä jälkeen Kansaneläkelaitos maksoi hänelle työttömyyspäivärahan sijasta sairauspäivärahaa. B:n oikeus vahingonkorvauslain mukaiseen korvaukseen oli sairausvakuutuslain 27 c §:n 2 momentin nojalla siirtynyt Kansaneläkelaitokselle sen B:lle suorittaman sairauspäivärahan määrään saakka.

SairausvakuutusL 27 c § 2 mom

VahL 5 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimus Kuopion käräjäoikeudessa

Kansaneläkelaitos lausui jutussa, jossa A:ta syytettiin 10.12.1993 tapahtuneesta B:n törkeästä pahoinpitelystä, että se oli maksanut tai tuli maksamaan B:lle A:n rikoksellaan tälle aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta sairausvakuutuslain nojalla ajalta 28.12.1993 -30.11.1994 päivärahaa 28 229,80 markkaa. B:n oikeus saada korvausta A:lta vahingonkorvauslain nojalla oli B:lle maksettujen päivärahojen osalta sairausvakuutuslain 27 c §:n 2 momentin nojalla siirtynyt Kansaneläkelaitokselle. Sen vuoksi Kansaneläkelaitos vaati A:n velvoittamista suorittamaan sille 28 229,80 markkaa 16 prosentin korkoineen maksujen jälkeiseltä ajalta eli 21 546,40 markalle 22.9.1994 lukien ja muulle osalle 1.12.1994 lukien.

A vastusti Kansaneläkelaitoksen vaatimusta perusteeltaan, koska B oli rikoksen tapahtuessa ollut työtön ja koska oli hyvin epätodennäköistä, että B, mikäli hän olisi ollut vaatimuksessa tarkoitettuna aikana työkykyinen, olisi työllistynyt. Näin ollen A ei ollut hänen syykseen väitetyllä rikoksella aiheuttanut B:lle sellaista taloudellista menetystä, jonka perusteella Kansanelälaitos voisi vaatia A:lta korvausta.

Käräjäoikeuden tuomio 22.9.1994

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syytteen mukaisella törkeällä pahoinpitelyllä aiheuttanut B:lle vaikean ruumiinvamman. Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta käräjäoikeus lausui, että B, joka oli ammatiltaan rakennustyömies, oli ollut työttömänä jo kesäkuusta 1993 alkaen. B:n työllistyminen rakennustyömiehenä vuoden 1993 lopulla tai vuoden 1994 aikana ei ollut ollut todennäköistä ottaen huomioon rakennusmiesten hyvin heikot työmahdollisuudet vallinneen taloudellisen laman aikana hänen kotiseudullaan. B:lle ei siten ollut näytetty aiheutuneen työansion menetystä A:n syyksi luetun rikoksen johdosta. Sen vuoksi käräjäoikeus, samalla kun se tuomitsi A:n rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä, jättäen Kansaneläkelaitoksen vaatimuksen sen B:lle ajalta 23.9. - 30.11.1994 maksettavien päivärahojen osalta ennenaikaisena tutkimatta, hylkäsi vaatimuksen ajalta 28.12.1993 - 22.9.1994 maksettujen päivärahojen osalta.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 27.2.1996

Valituksessaan hovioikeudelle Kansaneläkelaitos vaati, että A velvoitetaan suorittamaan sille sen B:lle ajalta 28.12.1993 - 22.9.1994 maksamat päivärahat 22 444,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.9.1994 alkaen ja ajalta 23.9. - 30.11.1994 käräjäoikeuden tuomion jälkeen maksetut päivärahat 5 785,60 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.12.1994 alkaen.

Käsittelyratkaisut

Kansaneläkelaitos oli vaatinut käräjäoikeudessa 16 prosentin korkoa 21 546,40 markalle 22.9.1994 alkaen ja muulle osalle vaatimastaan määrästä 1.12.1994 alkaen. Kansaneläkelaitoksen hovioikeudessa esittämä korkovaatimus jätettiin tutkimatta siltä osin kuin se ylitti käräjäoikeudessa esitetyn korkovaatimuksen.

A oli käräjäoikeudessa kiistänyt Kansaneläkelaitoksen esittämän ajalta 23.9. - 30.11.1994 maksettavia päivärahoja koskevan vaatimuksen vain sillä perusteella, että B:lle ei ollut aiheutunut A:n syyksi luetun rikoksen johdosta työansion menetystä, koska hän oli ollut rikoksen tapahtuessa työtön ja koska oli hyvin epätodennäköistä, että hän olisi myöhemminkään mennyt työhön. Kansaneläkelaitoksen sanottu vaatimus ei ollut ollut ennenaikainen. Näin ollen käräjäoikeus ei olisi saanut mainitsemallaan perusteella jättää tuota vaatimusta tutkimatta. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus otti mainitun vaatimuksen välittömästi tutkittavakseen.

Pääasiaratkaisu

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että B:lle olisi aiheutunut käräjäoikeuden tuomion julistamiseen mennessä työansion menetystä A:n syyksi luetun rikoksen johdosta. Huomioon ottaen käräjäoikeuden mainitsemat rakennustyömiesten hyvin heikot työmahdollisuudet B:n kotiseudulla vuonna 1994 hovioikeus katsoi olevan hyvin epätodennäköistä, että B olisi ollut ansiotyössä 23.9. - 30.11.1994, jos hän olisi ollut tällöin työkykyinen. Näin ollen oli jäänyt näyttämättä, että B:lle olisi aiheutunut työansion menetystä sanotun rikoksen johdosta myöskään ajalta 23.9. -30.11.1994.

B:llä ei näin ollen ollut sellaista oikeutta korvaukseen, joka olisi sairausvakuutuslain 27 c §:n 2 momentin mukaan siirtynyt Kansaneläkelaitokselle. Sen vuoksi Kansaneläkelaitoksella ei ollut oikeutta vaatimaansa suoritukseen.

Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi Kansaneläkelaitoksen A:ta vastaan esittämän B:lle ajalta 23.9. -30.11.1994 maksettuja päivärahoja koskeneen vaatimuksen. Muutoin käräjäoikeuden lopputulos jäi pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Kansaneläkelaitokselle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan Kansaeläkelaitos on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan Kansaneläkelaitokselle sen B:lle työkyvyttömyyden johdosta sairausvakuutuslain nojalla ajalta 28.12.1993 - 30.11.1994 maksamat päivärahat 28 229,80 markkaa sekä ajalta 28.12.1993 - 22.9.1994 maksetuille päivärahoille 22 444,20 markalle 16 prosenttia korkoa 22.9.1994 lukien.

A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta antaa vastaus.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.5.1997

Käsittelyratkaisu

Käräjäoikeus on jättänyt tutkimatta, oikeastaan hylännyt ennenaikaisena Kansaneläkelaitoksen korvausvaatimuksen ajalta 23.9. - 30.11.1994 mahdollisesti maksettavien päivärahojen osalta. Vaikka kysymyksessä olevat päivärahat on sittemmin maksettu, ei hovioikeus olisi saanut ottaa ratkaistavakseen Kansaneläkelaitoksen vaatimusta käräjäoikeuden tuomion julistamisen jälkeen syntyneen vahingon korvaamisesta. Tämän vuoksi hovioikeuden mainitusta vaatimuksesta antama lausunto poistetaan ja asia jätetään tältä osin käräjäoikeuden tuomion varaan. Muilta osilta hovioikeuden käsittelyratkaisut jäävät pysyviksi.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Tullessaan A:n syyksi luetun törkeän pahoinpitelyn johdosta työkyvyttömäksi B on ollut työttömänä työnhakijana. Hänen tulonaan on ollut työttömyysturvalain mukainen työttömyyspäiväraha. Sanotun lain 5 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan työttömyyspäivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä, joka sairauden, vian tai vamman vuoksi on työkyvytön. B on siten A:n syyksi luetun rikoksen johdosta menettänyt oikeutensa työttömyyspäivärahaan.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan B:llä on ollut oikeus saada A:lta vahingonkorvausta tulojen vähentymisestä. Lainkohtaa on sanamuotonsa mukaisesti tulkittava siten, että se koskee kaikkia tuloja, jotka vahinkoa kärsinyt on ruumiinvamman tai muun henkilövahingon johdosta menettänyt. B:n kohdalla kysymys on hänen tulonaan olleen työttömyyspäivärahan menetyksestä.

Sairausvakuutuslain 27 c §:n 1 momentin mukaan, jos työkyvyttömyys on aiheutettu rikoksella ja vakuutetulla on oikeus saada korvausta työkyvyttömyyden aiheuttamasta tulojen tai elatuksen vähentymisestä vahingonkorvauslain tai rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain perusteella, suoritetaan hänelle sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Pykälän 2 momentin mukaan vakuutetun oikeus 1 momentissa tarkoitettuun vahingonkorvauslain mukaiseen korvaukseen siirtyy Kansaneläkelaitokselle suoritetun päivärahan määrään saakka. Säännöksen perusteella Kansaneläkelaitoksella on suorittamansa korvauksen johdosta takautumisoikeus rikoksentekijää kohtaan.

B:n oikeus vahingonkorvaukseen on siten sairausvakuutuslain 27 c §:n 2 momentin nojalla siirtynyt Kansaneläkelaitokselle sen B:lle työkyvyttömyyden johdosta ajalta 28.12.1993 - 22.9.1994 suorittamien päivärahojen määrään saakka.

Näin ollen A on velvollinen suorittamaan Kansaneläkelaitokselle korvauksena B:lle aiheuttamastaan vahingosta Kansaneläkelaitoksen mainitulta ajalta maksamia sairauspäivärahoja vastaavat 22 444,20 markkaa korkoineen.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot Kansaneläkelaitosta koskevin osin kumotaan pääasian osalta.

A velvoitetaan suorittamaan Kansaneläkelaitokselle korvaukseksi 22 444,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 21 546,40 markalle 22.9.1994 lukien.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Möller: Käsittelyratkaisujen osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Sairausvakuutuslain 27 c §:n 1 momentin mukaan, jos työkyvyttömyys on aiheutettu rikoksella ja vakuutetulla on oikeus saada korvausta työttömyyden aiheuttamasta tulojen ja elatuksen vähentymisestä vahingonkorvauslain tai rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain perusteella, suoritetaan hänelle sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Pykälän 2 momentin mukaan vakuutetun oikeus 1 momentissa tarkoitettuun vahingonkorvaukseen siirtyy kansaneläkelaitokselle suoritetun päivärahan määrään saakka. Kansaneläkelaitoksen takautumisoikeuden edellytyksenä täytyy mielestäni olla, kuten takautumistilanteissa yleensäkin, että sille on sen suorittamasta korvauksesta aiheutunut tappio, jolta se muuten olisi säästynyt.

Oikeusneuvos Lindholm: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Möller.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Kettunen sekä lautamiehet Tolonen, Ahonen ja Hytönen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Launis, Hyvärinen ja Mäkinen. Esittelijä Ari Kyllönen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm (eri mieltä), Paasikoski, Möller (eri mieltä), Pellinen ja Kitunen. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.

---

[SV]

Omröstn.

Den arbetslöse B hade till följd av A:s brott blivit arbetsoförmögen. Folkpensionsanstalten erlade därefter åt honom dagpenning på grund av sjukdom i stället för arbetslöshetsdagpenning. B:s rätt till ersättning enligt skadeståndslagen hade enligt sjukförsäkringslagen 27 c § 2 mom. övergått till Folkpensionsanstalten till det belopp som svarade mot vad denna utbetalat åt B i form av dagpenning på grund av sjukdom.

SjukförsäkringsL 27 c § 2 mom

SkadeståndsL 5 kap 2 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.