Supreme Court remands case for further preparation as guarantee validity claims were not clearly unfounded.

Vastaaja, joka oli antanut omavelkaisen takauksen pankkitakauksesta annetun vastasitoumuksen maksamisesta, oli vastustanut pankin häneen kohdistamaa velkomuskannetta takausasetuksen 4 §:n nojalla vanhentuneena sillä perusteella, että pankki oli valvonut päävelan velallisen konkurssissa yli vuotta ennen kanteen vireilletuloa. Kantaja oli kiistänyt vanhentumisväitteet. Käräjäoikeus oli kirjallisen valmistelun jälkeen hylännyt kanteen vanhentuneena.

Kantajan vaatimukset olivat riitaisia eikä niitä voitu pitää oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla selvästi perusteettomina. Asia palautettiin valmistelun jatkamista varten käräjäoikeuteen.

OK 5 luku 6 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n kanne Vammalan käräjäoikeudessa

Suomen Säästöpankki - SSP Oy (sittemmin Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy, jäljempänä pankki) vaati A:han ja B:hen kohdistamansa, 13.6.1995 vireille tulleen kanteen kohdassa 3.2., että nämä pankkitakauksen vastasitoumuksen maksamisesta antamansa omavelkaisen takauksen perusteella velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan pankille 250 000 markkaa. Vaatimus on perustunut Villen Kello Ky:n 30.9.1991 allekirjoitettua velkakirjaa vastaan Suomen Kiinteistöpankki Oy:ltä saamaan 121.000 SPE-yksikön määräiseen luottoon, jonka maksamisesta kantajapankkiin sulautunut Etelä-Satakunnan Säästöpankki oli mennyt omavelkaiseen takaukseen, ja velallinen oli antanut takauksen vastasitoumuksen. Vastasitoumuksen täyttämisestä A ja B olivat antaneet 250 000 markkaan rajoittuvan omavelkaisen takauksen. Pankki oli pankkitakauksen perusteella joutunut maksamaan vastasitoumuksen antaneen Villen Kello Ky:n Suomen Kiinteistöpankki Oy:ltä saaman luoton pääomaa ja korkoja.

Pankki vaati lisäksi kanteensa kohdassa 4.1. Villen Kello ja Optiikka Ky:n saaman shekkitililuoton maksamisesta annetun omavelkaisen takauksen perusteella A:n velvoittamista maksamaan 99 992,09 markkaa korkoineen. Vaatimus on perustunut yhtiön 26.3.1987 allekirjoitettua shekkitililuottosopimusta vastaan saamaan 100 000 markan määräiseen shekkiluottoon kantajapankkiin sulautuneelta Tyrvään Aluesäästöpankilta. A oli mennyt luoton maksamisesta omavelkaiseen takaukseen.

A:n ja B:n vastaus

A ja B vastustivat yhteisessä kirjallisessa vastauksessaan vastasitoumuksen takaukseen perustuvaa velkomusta sillä perusteella, että pankki valvomalla 6.6.1994 saatavansa Villen Kello Ky:n konkurssissa viivästyskorkoineen oli eräännyttänyt sen yli vuosi ennen kanteen vireilletuloa. Vastaajat katsoivat takausasetuksen 4 §:n mukaisen vanhentumisajan alkaneen valvontapäivästä. A vastusti shekkitilin takaukseen perustuvaa vaatimusta samalla perusteella.

Asianosaisten kirjalliset lausumat

Pankki kiisti vastausten johdosta antamassaan kirjallisessa lausumassa saataviensa vanhentuneen, koska vastasitoumuksessa ei ollut määrättyä eräpäivää ja koska shekkitilisaatava oli lopullisesti erääntynyt vasta konkurssituomiolla 15.9.1994.

A ja B uudistivat yhteisessä kirjallisessa lausumassaan vastauksensa katsoen, että pankin tulisi näyttää, millä tavoin pankki oli valvontansa suorittanut, koska oikeuskäytännön mukaan tällä asialla oli merkitystä.

Vammalan käräjäoikeuden tuomio 25.8.1995

Käräjäoikeus totesi pankin valvoneen päävelallisen konkurssissa pankkitakaukseen ja vastasitoumukseen perustuvan saatavansa ja shekkitilin velkasaldon viivästyskorkoineen. Käräjäoikeus katsoi, että konkurssivalvonta ei sinänsä eräännyttänyt saatavaa. Koska pankki oli kuitenkin valvonnassaan vaatinut saatavat viivästyskorkoineen, osoittivat vaatimukset, että pankki oli eräännyttänyt ne. Haastehakemus oli jätetty oikeuteen 13.6.1995 eli myöhemmin kuin vuoden kuluttua saatavat eräännyttäneestä konkurssivalvonnasta. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen takausasetuksen 4 §:n nojalla vanhentuneena.

Turun hovioikeuden tuomio 21.3.1996

Hovioikeus, jossa pankki haki muutosta, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:lle myönnettiin valituslupa. Yhtiö katsoi käräjäoikeuden menetelleen virheellisesti ottaessaan konkurssivalvonnan viran puolesta huomioon varaamatta kantajalle mahdollisuutta esittää käsitystään konkurssivalvonnan sisällöstä ja merkityksestä asiassa ja ratkaistessaan asian valmisteluvaiheessa, vaikka valvonnan merkitys oli riitainen. Tämän vuoksi yhtiö vaati hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioiden kumoamista ja, ellei Korkein oikeus katso voivansa viivytyksen välttämiseksi ratkaista pääasiaa, asian palauttamista käräjäoikeuteen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.5.1997

Perustelut

A:n ja B:n vastustettua kirjallisessa vastauksessaan pankin kanteen kohtia 3.2. ja 4.1. sillä perusteella, että niissä tarkoitetut omavelkaiset takaukset olivat vanhentuneita, ja pankin kiistettyä vanhentumisväitteet kirjallisessa lausumassaan sekä A:n ja B:n vielä vastattua kirjallisesti tuohon lausumaan käräjäoikeus on ratkaissut asian valmistelua jatkamatta. Käräjäoikeus on hylännyt mainituissa kanteen kohdissa esitetyt vaatimukset sillä perusteella, että edellä mainitut takaukset olivat takausasetuksen 4 §:n nojalla vanhentuneet, koska pankki oli valvonut saatavansa päävelallisen konkurssissa viivästyskorkoineen, mikä osoitti, että pankki oli eräännyttänyt päävelat.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi valmistelua jatkamatta hylätä kanteen tuomiolla, jos kantajan vaatimus on selvästi perusteeton. Kannekohdissa 3.2. ja 4.1 esitetyt vaatimukset eivät ole olleet takausten väitetyn vanhentumisen johdosta tuossa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomia, koska kysymys vanhentumisesta on tullut ratkaista siitä esitetyn selvityksen ja asianomaisessa oikeuskysymyksessä omaksutun tulkinnan perusteella. Käräjäoikeus ei muutoinkaan olisi saanut perustaa ratkaisuaan valvontakirjelmästä ilmeneviin seikkoihin, koska valvontakirjelmä tai siitä ilmenevät seikat eivät ole käräjäoikeudessa sisältyneet siihen oikeudenkäyntiaineistoon, joka oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 13 §:n mukaan saadaan ottaa tuomiossa huomioon.

Koska kanteen kohdissa 3.2. ja 4.1. tarkoitettuja vaatimuksia ei ole voitu pitää selvästi perusteettomina, käräjäoikeus ei olisi näiltä osin saanut valmistelua jatkamatta ratkaista asiaa ja hylätä kannetta, vaan sen olisi tullut saattaa kaikki asiassa kertynyt aineisto asianosaisten tietoon sekä jatkaa asian valmistelua suullisen valmistelun istunnossa ja tarvittaessa siirtää asia pääkäsittelyyn. Valmistelun jatkamista varten asia on palautettava käräjäoikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan kanteen kohtien 3.2. ja 4.1. osalta. Asia palautetaan tältä osin Vammalan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa asia viivytyksettä uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian on ratkaissut käräjäoikeudessa notaari Mäenpää.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Larkiomaa, Lehmus ja asian esittelijä Ahti Ikola.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Wirlander, Tulokas ja Vuori. Esittelijä Jukka Sippo.

---

[SV]

Svaranden, som gått i proprieborgen för betalningen av motförbindelsen till en bankgaranti, hade motsatt sig bankens fordringsmål såsom preskriberat enligt 4 § borgensförordningen på den grund att det hade förflutit över ett år från det att banken hade bevakat huvudfordran i gäldenärens konkurs tills målet blivit anhängigt. Tingsrätten hade efter den skriftliga förberedelsen förkastat käromålet på grund av preskription.

Kärandens yrkanden hade varit tvistiga och de kunde inte anses vara uppenbart ogrundade på sätt som avses i 5 kap. 6 § 2 mom. rättegångsbalken. Saken återförvisades till tingsrätten för fortsatt förberedelse.

RB 5 kap 6 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.