Financing lease payments made after bankruptcy cannot offset pre-bankruptcy claims against the bankruptcy estate. The court dismissed the claim for offsetting post-bankruptcy lease payments. The court held that the lease payments arose after the bankruptcy filing and thus could not be offset against pre-bankruptcy claims. The court ruled that the lease payments were not offsettable against the bankruptcy estate's claims. The court determined that the lease payments were not offsettable against the bankruptcy estate's claims. The court found that the lease payments were not offsettable against the bankruptcy estate's claims.

Ään.

Rahoitusleasingsopimuksen vuokralleottaja ei ollut oikeutettu kuittaamaan konkurssisaatavaansa vuokralleantajan konkurssissa sellaista vuokralleantajan sijaan tulleen konkurssipesän velkomaa vuokrasaatavaa vastaan, joka kohdistui konkurssin alkamisen jälkeiseen vuokrakauteen.

KS 25 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Oy Suomalainen Rahoitus Scanleasing Ab:n konkurssipesän kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Y-Rahoitus oli kuitannut konkurssissa valvomistaan saatavista yhteensä ainakin 470 599,48 markkaa konkurssipesän sanottuja massasaatavia vastaan. Konkurssipesä ei ollut hyväksynyt Y-Rahoituksen suorittamaa kuittausta, koska konkurssivelkojan konkurssissa valvomaa saatavaa konkurssivelalliselta ei voitu käyttää kuittaukseen konkurssipesän samalta konkurssivelkojalta olevaa massasaatavaa vastaan.

Näillä perusteilla konkurssipesä vaati sen vahvistamista, ettei Y-Rahoituksella ollut oikeutta suorittamaansa kuittaukseen. Lisäksi konkurssipesä vaati Y-Rahoituksen velvoittamista suorittamaan pesälle sen vuokrasaatavat korkoineen.

Y-Rahoituksen vastaus

Y-rahoitus kiisti kanteen ja lausui, että rahoitusleasing oli luonteeltaan irtaimen omaisuuden pitkäaikaista vuokrausta, jossa vuokra-aika, kuukausivuokra ja jäännösarvo sovittiin siten, että vuokra-aikana tuli maksetuksi vuokrien muodossa esineen hankintahinta rahoituskustannuksineen. Näin ollen tiettyä vuokrasopimusta tarkasteltaessa ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä sille nimelliselle vuokra-ajalle, jolle jokin yksittäinen vuokraerä kohdistui, tekemättä vääryyttä sopimusehtojen muodostamalle kokonaisuudelle. Ottaessaan vastattavakseen Scanleasingin solmimiin vuokrasopimuksiin perustuvat vuokranantajan velvollisuudet konkurssipesää sitoi kukin sopimus kokonaisuudessaan.

Konkurssitilanteessa kuitattaviksi tulevien saatavien tuli olla vastakkain konkurssisäännön 25 §:n tarkoittamana ajankohtana eli tässä tapauksessa 22.12.1989. Konkurssivelkojan saatavien ei tarvinnut olla erääntyneitä. Kaikki vuokrasopimukset, joihin perustuvista saatavista nyt oli kysymys, olivat tulleet voimaan ennen 22.12.1989. Kussakin vuokrasopimuksessa oli määräykset sekä kuukausittain suoritettavasta vuokrasta että sopimusrikkomustilanteissa suoritettavasta vahingonkorvauksesta. Vuokrasopimuksia solmiessaan sopimuspuolet olivat sopineet puolin ja toisin velvollisuuksistaan vuokrasopimusten koko voimassaoloajaksi. Siten Y-Rahoituksen kuittaukseen käyttämät saatavat olivat olleet lykkääväehtoisina olemassa jo konkurssin alkuhetkellä. Lykkääväehtoisuus ei ollut kuittauksen este.

Vielä Y-Rahoitus lausui, ettei konkurssipesä voinut saada parempaa oikeutta saatavien perimiseen kuin mitä Scanleasingilla oli ollut. Lisäksi ne velkojat, joille Scanleasingin saatavat oli pantattu, saisivat kuittauksen estyessä perusteetonta etua, koska konkurssipesä tilittäisi saatavat maksamisen jälkeen suurelta osin edelleen pantinhaltijoille.

Raastuvanoikeuden päätös 30.9.1992

Raastuvanoikeus lausui muun ohella, että Y-Rahoitus oli kuitannut sillä Scanleasingiltä olevilla ennen konkurssin alkua erääntyneillä leasingvuokrilla konkurssipesän vuokralleantajana Y-Rahoitukselta perimiä leasingvuokria yhteensä 457 659,48 markan edestä. Tästä summasta Y-Rahoitus oli myöhemmin suorittanut konkurssipesälle 12 940 markkaa. Konkurssipesä ei ollut hyväksynyt sanottuja kuittauksia.

Vielä raastuvanoikeus lausui, ettei Y-Rahoituksen viittaus konkurssisaataviensa lykkääväehtoisuuteen ollut oikeudellisesti asiassa merkittävä eikä oikeuttanut YRahoitusta kuittaamaan konkurssisaatavaansa konkurssipesän massasaatavaa vastaan. Kuittaus oli myös omiaan loukkaamaan muiden konkurssivelkojien oikeuksia.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus hyväksyi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.10.1994

Y-Rahoitus valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä leasingvuokrien kuittaamisen osalta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Suomen Asiakasrahoitus Oy:lle, entiselle Suomen Yritysrahoitus Oy:lle, johon Y-Rahoitus oli sulautunut, myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Suomen Asiakasrahoitus Oy toisti Y-Rahoituksen vaatimuksen kanteen hylkäämisestä.

Konkurssipesä antoi vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.1.1997

Perustelut

Kuittauksen edellytyksenä nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa on, että kuitattavat saatavat ovat olleet vastakkaisia jo ennen Scanleasingin konkurssin alkamista.

Scanleasingin ja Y-Rahoituksen välillä oli solmittu raastuvanoikeuden päätöksessä selostetut leasingsopimukset. Scanleasingin konkurssipesä on jatkanut ainoastaan niitä asianosaisten välillä tehtyjä leasingsopimuksia, joissa Scanleasing oli ollut vuokralleantajana. Muita leasingsopimuksia pesä ei ollut jatkanut. Ne ovat konkurssin johdosta purkautuneet, ja Y-Rahoitus on valvonut konkurssissa näihin sopimuksiin perustuvat saatavansa.

Konkurssipesä on konkurssin johdosta voinut menetellä selostetulla tavalla. Voimassaolevaan oikeuteen ei sisälly säännöstä, jonka mukaan Scanleasingin konkurssipesä olisi ollut sidottu Scanleasingin ennen konkurssinsa alkamista solmimiin leasingsopimuksiin. Konkurssipesä muodostaa tietynlaisen erillisvarallisuuden. Scanleasingin konkurssipesän Y-Rahoitukselta velkomat saatavat koskevat konkurssin alkamisen jälkeistä aikaa, ja ne ovat konkurssipesän eivätkä konkurssivelallisen saatavia. Y-Rahoituksen kuittaukseen käyttämät saatavat ovat konkurssivelallisen velkaa, joista pesä ei ole vastuussa.

Edellä sanottu kuitattavien saatavien molemminpuolisuusedellytys ei ole täyttynyt, eikä Y-Rahoituksella siten ole kuittausoikeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Walamies:

Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa:

Kanteen liitteinä on esitetty jäljennökset ajoneuvoleasingsopimuksesta ja laiteleasingsopimuksesta, joissa Scanleasing oli vuokralleantajana ja Y-Rahoitus vuokralleottajana. Kummankin, esimerkkinä sopimustyypeistä ilmoitetun sopimuksen yleisten ehtojen 1 kohdan mukaan sopimus koski vain ajoneuvo- tai laitehankinnan rahoitusta. Molemmissa sopimuksissa määriteltiin lisäksi, että vuokra oli korvaus hankinnan rahoituksesta (3 ja 2 kohta). Kummassakin sopimuksessa oli määräykset sopimuksen purkamisesta ja vahingonkorvauksesta sopimusrikkomuksen vuoksi (10 kohta). Tällöin sopimuspuoli, joka oli rikkonut sopimusta tai jonka syystä sopimus oli purkautunut, oli velvollinen korvaamaan toiselle aiheutuneen vahingon. Ellei muuta näytetty, katsottiin vahingon määräksi puolet purkuhetkellä jäljellä olleiden vuokraerien yhteenlasketusta määrästä, kuitenkin vähintään kuuden kuukauden vuokraa vastaava määrä.

Oikeuskirjallisuudessa on rahoitusleasingille katsottu ominaiseksi muun muassa se, että ensimmäisen vuokralaisen tavallisesti tarkoitetaan käyttävän esineen loppuun. Sen vuoksi leasingvuokran tulee kattaa esineen hankintahinta, rahoituskustannukset ja vuokralleantajan liikevoitto. Sopimuksen tätä sisältöä ovat pitäneet olennaisena Takki, Irtaimen esineen vuokrasta ja leasingista (1980) s. 239 - 240 ja Tuomisto, Omistuksenpidätys ja leasing (1988) s. 19 - 20.

Sopimusten luokittelusta rahoitusleasingia koskeviksi ja niiden edellä selostetuista sopimusehdoista on pääteltävissä, että niiden tarkoittaman taloudellisen lopputuloksen perusteet on sitovasti määritelty jo sopimuksia solmittaessa. Tällaiseen sopimukseen perustuva saamisoikeus on siten ollut lykkääväehtoisena olemassa jo tuona ajankohtana. Koska Scanleasingin vuokralleantajana solmimat leasingsopimukset on tehty ennen Scanleasingin konkurssin alkamista, niihin perustuvia vuokrasaatavia vastaan voidaan kuitata konkurssisaatavia sen estämättä, että vuokrakaudet ajoittuvat konkurssin jälkeiselle ajalle.

Näillä perusteilla Korkein oikeus tuomiolauselmanaan kumonnee hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen. Kanne hylättäneen. Y-Rahoitus Oy vapautettaneen kaikesta sille tuomitusta maksuvelvollisuudesta.

Oikeusneuvos Krook: Y-Rahoituksen jutussa vaatima kuittausoikeus saattaa alla ilmenevin tavoin riippua Scanleasingin vuokralleantajana tekemien leasingsopimusten sitovuudesta sen konkurssipesään nähden. Asianosaiset eivät ilmeisestikään ole täysin mieltäneet tämän kysymyksen eri ratkaisuvaihtoehtoja ja niiden merkitystä kuittausedellytysten kannalta esillä olevassa tilanteessa. Näin ollen ne eivät ole asianmukaisesti osanneet ilmaista käsitystään tästä. Sen vuoksi katson, että niille on ennen jutun ratkaisua varattava tilaisuus siihen. Enemmistön ratkaistessa jutun välittömästi lausun seuraavan.

Kysymys on siitä, perustuvatko konkurssipesän jutussa velkomat vuokrasaatavat, samalla tavoin kuin Y-Rahoituksen kuittaamiseen käyttämät konkurssisaatavat, sellaiseen ennen Scanleasingin konkurssin alkamista syntyneeseen oikeustosiseikkaan, että saatavat ovat kuittausta konkurssissa koskevien edellytysten mukaisesti olleet vastakkain ennen konkurssin alkamista.

Etenkin tällaiset seikat puoltavat vahvasti esineoikeudellisen suojan myöntämistä rahoitusleasingsopimukseen perustuvalle vuokraoikeudelle vuokralleantajan velkojia kohtaan edellyttäen, että vuokraesine on siirtynyt vuokralleottajan hallintaan ennen konkurssia tai ulosmittausta.

Tämän kannanoton mukaisesti Scanleasingin vuokralleantajana aikoinaan Y-Rahoituksen kanssa tekemät leasingsopimukset ovat olleet sen konkurssipesää sitovia eikä pesän sitoutumisella sopimuksiin siten ole ollut merkitystä pesän velkomien leasingvuokrien syntymiselle. Nämä saatavat perustuvat näin ollen, samalla tavoin kuin Y-Rahoituksen kuittaamiseen käyttämät saatavat, ennen konkurssin alkamista syntyneeseen oikeustosiseikkaan. Kysymyksessä olevat saatavat ovat siten kuittausta konkurssissa koskevien edellytysten mukaisesti olleet vastakkain ennen konkurssin alkamista.

Näillä perusteilla kumoan alempien oikeuksien ratkaisut ja hylkään kanteen.

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Jutussa on kysymys siitä, perustuvatko konkurssipesän velkomat vuokrasaatavat, samalla tavoin kuin Y-Rahoituksen kuitattaviksi esittämät konkurssisaatavat, sellaiseen ennen Scanleasingin konkurssin alkamista syntyneeseen oikeustosiseikkaan, että saatavat ovat kuittausta konkurssissa koskevien edellytysten mukaisesti olleet vastakkain ennen konkurssin alkamista.

Asianosaiset ovat jutussa puolin ja toisin lähteneet siitä, että konkurssipesä on voinut valintansa mukaan joko jatkaa konkurssivelallisen ennen konkurssia vuokranantajana tekemää leasingsopimusta sitoutumalla siihen tai saattaa sen purkautumaan ilman massavastuuta. Koska sopimuksen voimassa pysyminen siten on riippunut pesän valinnasta, ratkaisevana oikeustosiseikkana konkurssin alkamisen jälkeiseen aikaan kohdistuvien saatavien syntymiselle ei ole perusteltua pitää alkuperäisen sopimuksen tekemistä vaan pesän sitoutumista siihen.

Tämän mukaisesti Scanleasingin konkurssipesän jutussa velkomien leasingvuokrien syntyperuste ajoittuu konkurssin alkamisen jälkeiseen aikaan. Nämä saatavat ovat siten pesän massasaatavia, kun sitä vastoin Y-Rahoituksen kuitattaviksi esittämät saatavat ovat konkurssivelalliselta olevia tavallisia konkurssisaatavia. Näin ollen kysymyksessä olevat saatavat eivät ole olleet vastakkain ennen Scanleasingin konkurssin alkamista eikä kuittausedellytyksiä siten ole ollut.

Näillä perusteilla olen Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Riihelä: Hyväksyn mietinnön.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mäki, Brax ja Antila. Esittelijä Riitta Savolainen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä (eri mieltä), Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Krook (eri mieltä), Wirilander ja Palaja. Esittelijä Juhani Walamies (mietintö).

---

[SV]

Omröstn.

Leasingtagaren i ett avtal angående finansiell leasing hade inte rätt att i leasinggivarens konkurs kvitta sin konkursfordran mot sådana leasingavgifter, för vilka konkursboet, som trätt i leasinggivarens ställe, yrkade betalning och vilka hänförde sig till leasingperioden efter konkursens inträde.

KS 25 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.