Employee denied standby pay because remote availability did not require residence at home.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the employee's claim for standby pay under the Act on Working Time on Board Vessels in Domestic Transport. The employee argued that constant remote availability via a pager constituted a duty to reside at home, but the court found no such obligation. Since the employee was not required to stay at home during off-hours, the statutory conditions for standby compensation were not met.
Legislator headnote
AI generatedAct on Working Time on Board Vessels in Domestic Transport s. 7 (3); Standby pay is only due if the employee is legally obligated to reside at home during off-hours, which remote availability alone does not establish.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Satamahinaajassa työskennellyt työntekijä oli työn vuorottelujärjestelmän mukaisen työssäolojakson säännöllisen työajan ulkopuolisena aikana ollut hakulaitteen välityksellä työnantajan tavoitettavissa työhön saapumista varten. Kun työntekijän oleskelua ei tällöin ollut paikallisesti tai ajallisesti rajoitettu eikä hän siten ollut velvollinen työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla oleskelemaan määräaikoina asunnossaan, hänellä ei ollut oikeutta saada valmiudessaolosta korvausta mainitun lainkohdan perusteella.
L työajasta kotimaanliikenteen aluksissa 7 § 3 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Kotkan käräjäoikeudessa
A kertoi Finntugs Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 1.8.1988 lukien työskennellyt yhtiön palveluksessa m/s Viikari -nimisessä satamahinaajassa merimieslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.
Yhtiö toimi Kotkan ja Haminan satamissa, joiden kanssa solmimiensa sopimusten perusteella yhtiö oli sitoutunut tarjoamaan ympärivuorokautisia ja -vuotisia hinaus- sekä jäänmurtopalveluja. Yhtiön työntekijät olivat käytännössä joutuneet jatkuvasti olemaan valmiudessa lähtemään työhön kaikkina vuorokaudenaikoina. Tätä varten yhtiö oli antanut työntekijöilleen kaukohakulaitteen, jonka avulla heihin aina tarvittaessa oli saatu yhteys.
Työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 3 momentin mukaan, jos työntekijä on sopimuksen mukaan velvollinen määräaikoina oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, ei aikaa, jonka hän työtä suorittamatta joutuu olemaan sidottuna, lueta työaikaan. Tästä ajasta on työntekijälle kuitenkin suoritettava korvausta niin kuin 2 momentissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan tällaiseen valmiuteen käytetystä ajasta suoritetaan työntekijälle korvaus vähintään puolesta siihen käytetystä ajasta joko rahana tai vapaa-aikana.
Yhtiön työntekijät olivat näin ollen olleet työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 3 momentin mukaisessa valmiudessa, jota ei luettu työaikaan mutta josta työntekijälle oli suoritettava korvaus joko rahana tai vapaa-aikana.
Tämän vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle valmiusajan korvauksena vuosilta 1990 - 1993 yhteensä 130 033,71 markkaa korkoineen.
Vastaus
Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiö lausui muun muassa, että A:n työ- ja vapaaaika oli jaksotettu siten, että viikon pituista työssäoloaikaa seurasi viikon pituinen vapaa-aika. A:n valmiudessaoloaikaa koskevat vaatimukset kohdistuivat työssäolojakson säännöllisen työajan ulkopuolelle jäävään aikaan. Tuolloin A:lla ei ollut velvollisuutta oleskella asunnossaan, vaan hän voi työaikansa ulkopuolella oleskella vapaasti muuallakin. Pelkästään siitä, että A voitiin tarvittaessa tavoittaa työtehtäviin hakulaitteella, ei muodostunut työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua sidonnaisuutta.
Käräjäoikeuden tuomio 23.2.1994
Käräjäoikeus katsoi, että A ei ollut ollut velvollinen oleskelemaan määräaikoina asunnossaan sillä tavoin kuin työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitettiin. Näin ollen yhtiö ei ollut velvollinen suorittamaan hänelle kanteessa vaadittuja työsuhdesaatavia.
Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Kouvolan hovioikeuden tuomio 31.1.1996
A valitti hovioikeuteen toistaen kanteensa.
Hovioikeus katsoi, ettei hakulaitteen mukana pito ollut edellyttänyt A:lta asunnossaan oloa eikä hänen oleskeluaan vapaa-aikana ollut rajoitettu paikallisesti tai ajallisesti.
A ei siten ollut ollut velvollinen oleskelemaan määräaikana asunnossaan sillä tavoin kuin työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitettiin. Näin ollen hänellä ei ollut oikeutta saada korvausta sanotun lainkohdan perusteella.
Näillä perusteilla hovioikeus jätti asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa 8.8.1996. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.
Yhtiö vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.5.1997
Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian on ratkaissut laamanni Vuotila.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hoppu, Ikävalko ja Ketola. Esittelijä Kaarina Syysvirta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Paaskoski, Möller, Palaja ja Kitunen. Esittelijä Sari Ruokojärvi.
---
[SV]
En arbetstagare, som arbetat på en hamnbogserbåt, hade under annan tid än den, som enligt tursystemet var regelbunden arbetstid, genom en personsökare varit anträffbar för arbetsgivaren för att infinna sig till arbetet. Då arbetstagarens vistelse sålunda inte hade begränsats i fråga om tid och plats och han alltså inte varit skyldig att på i 7 § 3 mom. lagen om arbetstiden på fartyg i inrikesfart avsett sätt under bestämda tider uppehålla sig i sin bostad, hade han inte rätt att erhålla ersättning för beredskap enlig sagda lagrum.
L om arbetstiden på fartyg i inrikesfart 7 § 3 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.