Supreme Court dismisses appeal; enforcement of seizure order pending final ruling is unnecessary.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court declared the appeal inadmissible because the lower court's order to suspend enforcement was unnecessary. The tax authority had timely objected to the district court's partial revocation of a seizure order, meaning the order remained legally effective until a final ruling. Consequently, the appellate court's decision to halt enforcement was redundant, and the appellant had no need for a resolution on their specific request.
Legislator headnote
AI generatedPakkokeinolain 3 luvun 4 § 1 momentti; 3 luvun 7 §: Erillinen päätös hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon kumoamisesta voidaan panna täytäntöön vasta sen saatua lainvoiman, jolloin valitusaiheen ratkaisemisen edessä alimman oikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä on tarpeeton.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Käräjäoikeuden pakkokeinolain 3 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla tekemä pääasiaratkaisusta erillinen päätös vakuustakavarikon kumoamisesta voitiin saman luvun 7 §:n perusteella panna täytäntöön vasta päätöksen saatua lainvoiman. Asianomistajan haettua päätökseen muutosta hovioikeuden päätös käräjäoikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä oli tarpeeton. Kantelu hovioikeuden päätöksestä jätettiin tutkimatta.
PakkokeinoL 3 luku 4 § 1 mom
PakkokeinoL 3 luku 7 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin käräjäoikeuden päätös 21.8.1996
Käräjäoikeus määräsi pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n nojalla rikoksista epäillyn A:n omaisuutta pantavaksi vakuustakavarikkoon enintään määrän, joka arvoltaan vastasi 5 800 000 markkaa.
Helsingin käräjäoikeuden päätös 18.12.1996
A:n pyydettyä rikosasian käsittelyssä vakuustakavarikon kumoamista käräjäoikeus katsoi, ettei vakuustakavarikkoa ollut enää pidettävä voimassa 800 000 markkaa ylittävältä osalta. Sen vuoksi käräjäoikeus kumosi pakkokeinolain 3 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla A:n omaisuuteen vahvistetun vakuustakavarikon enemmältä osalta.
Helsingin hovioikeuden päätös 23.12.1996
Uudenmaan lääninverovirasto, joka ilmoitti 19.12.1996 tyytymättömyyttä käräjäoikeuden 18.12.1996 julistamaan päätökseen, vaati kanteluksi ja täytäntöönpanon keskeytyspyynnöksi otsikoidussa kirjelmässään käräjäoikeuden takavarikon kumoamista koskevan päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä.
Hovioikeus päätti ennen asian ratkaisemista ulosottolain 9 luvun 14 §:n nojalla määrätä, että vakuustakavarikon kumoamista koskevan käräjäoikeuden päätöksen täytäntöönpanoon ei saanut toistaiseksi ryhtyä ja että mahdolliset täytäntöönpanotoimet oli keskeytettävä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A vaati Korkeimpaan oikeuteen 9.1.1997 toimittamassaan kantelukirjelmässä hovioikeuden päätöksen poistamista.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.4.1997
Perustelut
Pakkokeinolain esitöiden perusteella lain 3 luvun 7 §:n säännöstä on tulkittava tarkoituksensa mukaisesti siten, että rikosasian pääasiaratkaisusta erillinen hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon kumoamista koskeva päätös voidaan panna täytäntöön vasta sen saatua lainvoiman.
Uudenmaan lääninverovirasto on määräajassa ilmoittanut tyytymättömyyttä käräjäoikeuden 18.12.1996 julistamaan päätökseen ja määräajassa myös valittanut siitä. Käräjäoikeuden päätös ei näin ollen ole tullut lainvoimaiseksi, joten A:n omaisuuteen kohdistettu vakuustakavarikko on myös kumotulta osaltaan edelleen voimassa. Tästä syystä hovioikeuden määräys käräjäoikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä on ollut tarpeeton. A:lla ei ole tarvetta saada ratkaisua kantelukirjelmässään esittämäänsä vaatimukseen.
Päätöslauselma
Korkein oikeus jättää kantelun tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kiviharju, Juusela ja Räbinä, joka on myös esitellyt asian.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Paasikoski, Pellinen ja Kitunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Kimmo Vanne.
---
[SV]
Ett särskilt beslut om hävande av kvarstad som tingsrätten hade fattat med stöd av 3 kap. 4 § 1 mom. tvångsmedelslagen kunde jämlikt 7 § i samma kapitel verkställas först när beslutet vunnit laga kraft. Då målsäganden hade sökt ändring i beslutet, var hovrättens beslut om att avbryta verkställigheten av tingsrättens beslut onödigt. Klagan över hovrättens beslut avvisades.
TvångsmedelsL 3 kap 4 § 1 mom
TvångsmedelsL 3 kap 7 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.