Supreme Court allows 16% late rent interest for pre-1995 contract post-1995 due to non-retroactive law change.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland allowed the tenant to pay 16% late rent interest on payments due after May 1, 1995, despite a new law limiting such rates. The court held that the original contract's 16% clause was valid because the new statute explicitly excluded retroactive application to obligations created before its enactment. Consequently, the lower court's decision to reduce the interest rate was overturned, and the tenant was ordered to pay the full agreed amount.
Legislator headnote
AI generatedKorkolain 4 § 3 moment; L 284/95 voimaantulosäännös 2 moment: A contract stipulating 16% late payment interest remains valid for payments due after a new law limiting such rates if the law's transitional provisions explicitly exclude retroactive application to pre-existing obligations.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ennen 1.5.1995 tehdyssä asuinhuoneiston vuokrasopimuksessa oli sovittu tuolloin voimassa olleen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti, että viivästyneille vuokraerille oli suoritettava 16 prosentin viivästyskorko. Viivästyskoron määrää koskevaa säännöstä muutettiin mainittuna päivänä voimaan tulleella lailla (284/95). Sopimuksenmukaista viivästyskorkoa oli lainmuutoksen voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan suoritettava myös 1.5.1995 jälkeen erääntyneelle vuokraerälle.
KorkoL 4 § 1 mom (633/82)
KorkoL 4 § 3 mom
L 284/95 voimaantulosäännös 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Vantaan käräjäoikeudessa
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Tapiola vaati oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:n mukaisen haastehakemuksen nojalla ajamassaan kanteessa, että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle asuinhuoneistosta maksamatta olevia vuokria yhteensä 4 376 markkaa 16 prosentin korkoineen 2 188 markan vuokraerälle 5.3.1995 ja toiselle saman suuruiselle erälle 5.5.1995 lukien. Haastehakemukseen oli liitetty lokakuussa 1993 allekirjoitettu vuokrasopimus, jossa oli sovittu 16 prosentin viivästyskorko.
A ei vastannut yhtiön kanteeseen.
Käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 3.8.1995
Asunto-oikeus velvoitti A:n suorittamaan yhtiölle vaaditut vuokrat viivästyskorkoineen. Viivästyskorko oli 2 188 markan erälle 5.3.1995 lukien 16 prosenttia ja 2 188 markan erälle 5.5.1995 lukien Suomen pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.
Helsingin hovioikeuden tuomio 19.12.1995
Yhtiö valitti hovioikeuteen toistaen kanteensa siltä osin kun viivästyskorkovaatimus oli hylätty. A ei käyttänyt vastaajan puhevaltaa.
Hovioikeus totesi, että A oli hänen ja yhtiön välisessä vuokrasopimuksessa sitoutunut suorittamaan viivästyneille vuokraerille 16 prosentin viivästyskoron. Sopimus oli kuitenkin tehoton siltä osalta kuin sovittu viivästyskorko ylitti korkolain 4 - 11 §:ssä säädetyn viivästyskoron. Tämän vuoksi yhtiön esittämä viivästyskorkovaatimus oli osittain selvästi perusteeton. Hovioikeus hylkäsi vaatimuksen A:n velvoittamisesta suorittamaan viivästyskorkoa käräjäoikeuden tuomitsemaa määrää enemmän eikä muuttanut käräjäoikeuden yksipuolista tuomiota.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö toisti kanteensa hylätyiltä osin.
A ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.3.1997
Perustelut
Yhtiö ja A ovat lokakuussa 1993 allekirjoittaneet asuinhuoneiston vuokrasopimuksen. Siinä oli vuokranmaksuerille sovittu suoritettavaksi 16 prosentin viivästyskorko. Tämä sopimusehto oli korkolain 2 §:n 2 momentin pakottavan säännöksen mukainen.
Viivästyskoron määrää koskevia säännöksiä on muutettu 1.5.1995 voimaan tulleella lailla (284/95). Asiassa on kysymys siitä, voidaanko vuokrasopimuksen viivästyskorkoehtoa soveltaa lainmuutoksen voimaantulon jälkeen erääntyviin vuokraeriin nykyisen korkolain 4 §:n 3 momentin säännöksen estämättä.
Sanotun lainmuutoksen voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan ennen tämän lain voimaantuloa annettuun sitoumukseen koron maksamisesta ja tämän lain voimaan tullessa viivästyneenä olleeseen maksuun sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Voimaantulosäännöksen sanamuodon mukaan nykyisiä viivästyskoron määrää koskevia säännöksiä ei sovelleta ennen lain voimaan tuloa tehtyihin viivästyskoron maksamista koskeviin sitoumuksiin. Myös lainmuutoksen esitöissä (HE 292/1994 vp s. 15 ja TaVM 58/1994 vp s. 2) todetaan, ettei uusilla säännöksillä ole taannehtivaa vaikutusta.
Sanotuilla perusteilla viivästyskoron määrää koskeva sopimusehto ei ole 4.5.1995 erääntyneen vuokran osalta tehoton siltä osalta kuin se ylittää korkolain 4 §:n 3 momentissa säädetyn viivästyskoron. Kanne ei ole miltään osalta selvästi perusteeton.
TAKAISINSAANTIOSOITUS
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Tapiolan tulee huolehtia siitä, että A saa tiedon tästä yksipuolisesta tuomiosta.
A:lla on oikeus hakea takaisinsaantia tähän tuomioon Vantaan käräjäoikeudessa. Takaisinsaantia on haettava kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaanninhakija hänen läsnäollessaan toimitetussa ulosmittauksessa tai muutoin on todisteellisesti saanut tietää tästä tuomiosta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A velvoitetaan suorittamaan 4.5.1995 erääntyneelle 2 188 markan vuokraerälle viivästyskorkoa 16 prosenttia.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Järvinen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Piira, Juusela ja Virolainen sekä asiantuntijajäsenet Pohjola ja Kaarni. Esittelijä Sanna Mänttäri.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Krook, Möller, Palaja ja Vuori. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.
---
[SV]
I ett hyresavtal som ingåtts före 1.5.1995 hade i enlighet med 4 § 1 momentet räntelagen i då gällande lydelse avtalats att på försenade hyresrater skulle betalas 16 procents dröjsmålsränta. Detta stadgande om dröjsmålsräntans belopp ändrades genom en lag som trädde i kraft nämnda dag (284/95). Den avtalade dröjsmålsräntan skulle i enlighet med 2 momentet i lagens ikraftträdelsestadgande betalas även på den hyresrat som förföll efter 1.5.1995.
RänteL 4 § 1 mom (633/82)
RänteL 4 § 3 mom
L 284/95 ikraftträdelsestadgandet 2 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.