Supreme Court allows association rule requiring member to pay dues after leaving, ruling it not unconstitutional.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court upheld the lower court's decision ordering an association to pay outstanding membership dues owed by a member who had formally resigned. The association argued that requiring payment after leaving violated the freedom of association, but the court found the rule reasonable. The court determined that since the member had already been released from other obligations, the additional financial duty was not excessive or unconstitutional.
Legislator headnote
AI generatedYhdistyslain 13 §; The court established that an association rule requiring a departing member to pay dues for the subsequent calendar half-year is not unconstitutional, as the member remains liable for obligations arising during their membership period.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ään.
Yhdistyksen sääntöjen mukaan jäsen oli oikeutettu heti eroamaan yhdistyksestä, mutta hän oli velvollinen maksamaan jäsenmaksun eroamisilmoituksensa tekemistä seuraavalta kalenterivuosipuoliskolta. Tämän maksuvelvoitteen sisältävä sääntöjen kohta ei ollut lainvastainen.
YhdistysL 13 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n konkurssipesä kertoi Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:tä (jäljempänä yhdistys) vastaan ajamassaan kanteessa, että yhdistys oli syksyllä 1991 ilmoittanut eroavansa Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:stä (jäljempänä keskusliitto). Sittemmin konkurssiin asetetun keskusliiton sääntöjen 7 §:n 2 momentin mukaan jäsenjärjestö oli velvollinen suorittamaan keskusliitolle jäsenmaksunsa eroamisilmoituksen tekemistä seuraavalta kalenterivuosipuoliskolta. Sen vuoksi ja kun yhdistys oli jättänyt 15.3.1992 ja 15.6.1992 erääntyneet jäsenmaksueränsä suorittamatta, konkurssipesä vaati, että yhdistys velvoitetaan suorittamaan pesälle mainitut jäsenmaksut, yhteensä 1 403 972,50 markkaa korkoineen.
Vastaus
Yhdistys kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhdistys oli eronnut keskusliiton jäsenyydestä 1.1.1992 alkaen eikä yhdistystä enää eronsa jälkeiseltä ajalta voitu velvoittaa suorittamaan keskusliitolle jäsenmaksua. Keskusliiton sääntöjen 7 §:n 2 momentin mukainen maksuvelvollisuus oli yhdistyslain vastainen.
Raastuvanoikeuden päätös 6.4.1993
Raastuvanoikeus katsoi, että keskusliiton säännöissä tai yhdistyslaissa ei ollut estettä sääntöjen 7 §:n 2 momentin määräykselle, jonka mukaan jäsenjärjestö oli velvollinen suorittamaan keskusliitolle jäsenmaksunsa eroamisilmoituksen tekemistä seuraavalta kalenterivuosipuoliskolta. Raastuvanoikeus perusteli päätöstään lisäksi sillä, että jäsenmaksu oli luonteeltaan oleellisesti palvelumaksua. Mainituin perustein raastuvanoikeus velvoitti yhdistyksen suorittamaan konkurssipesälle vaaditut 1 403 972,50 markkaa korkoineen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 21.6.1995
Yhdistys valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus totesi, että yhdistyslain 13 §:n mukaan yhdistyksen säännöissä voitiin määrätä, että yhdistyksestä eroaminen tuli voimaan vasta määrätyn ajan kuluttua eroamisilmoituksen tekemisestä. Aikaa ei kuitenkaan saatu määrätä yhtä vuotta pitemmäksi. Keskusliiton sääntöjen 7 §:n 2 momentin mukaan jäsenjärjestö oli velvollinen suorittamaan keskusliitolle jäsenmaksunsa eroamisilmoituksen tekemistä seuraavalta kalenterivuosipuoliskolta. Keskusliiton säännöt eivät sanotuilta osin olleet yhdistyslain vastaiset. Kun yhdistys oli syksyllä 1991 ilmoittanut eroavansa keskusliitosta, yhdistys oli sääntöjen mukaan velvollinen maksamaan kanteessa vaaditut jäsenmaksuerät.
Näillä perusteilla hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhdistykselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhdistys vaati hovioikeuden tuomion kumoamista.
Konkurssipesä vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.3.1997
Perustelut
Asiassa on kysymys siitä, onko keskusliitto voinut ottaa sääntöihinsä määräyksen, jonka mukaan keskusjärjestöstä eronnut jäsenjärjestö oli velvollinen suorittamaan jäsenmaksun vielä eroamisilmoituksen tekemistä seuraavalta kalenterivuosipuoliskolta.
Yhdistyksen velvollisuus suorittaa keskusliitolle jäsenmaksuja ja muita maksuja on perustunut keskusliiton sääntöihin, jotka yhdistys on keskusliiton jäsenenä hyväksynyt. Kun yhdistys on eroamisilmoituksen tekemällä eronnut keskusliiton jäsenyydestä, kysymys on enää yhdistyksen jäsenyydestä johtuneesta velvoitteesta eikä yhdistymisvapaudesta ja sen piiriin kuuluvasta oikeudesta kuulua yhdistykseen ja erota siitä.
Kun yhdistyslain 13 § sallii yhdistyksen säännöissä määrättävän, että yhdistyksestä eroaminen tulee voimaan vasta tietyn ajan kuluttua eroamisilmoituksen tekemisestä, ei ole perustetta katsoa keskusliiton sääntöjä yhdistyslain vastaisiksi siltä osin kuin jäsenen sitoutuminen keskusliittoon on ollut lievempää ja jäsen on jo aikaisemmin vapautunut muista velvollisuuksistaan paitsi jäsenmaksuvelvollisuudestaan.
Tämän vuoksi ja kun yhdistys ei ole myöskään näyttänyt sääntöjen kysymyksessä olevan kohdan soveltamisen johtavan kohtuuttomuuteen, Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n sääntöjen 7 §:n mukaan jäsenjärjestön ero toteutuu eroamisilmoituksella, jolloin jäsenen velvollisuudet ja oikeudet lakkaavat. Eronnut jäsen on kuitenkin liiton sääntöjen mukaan velvollinen suorittamaan jäsenmaksunsa ilmoituksen tekemistä seuraavalta kalenterivuosipuoliskolta.
Kyseisen sääntökohdan laillisuutta harkittaessa on lähtökohdaksi otettava hallitusmuodon 10 §:ssä (ennen lainmuutosta 969/1995) säännelty yhdistymisvapaus, joka turvaa myös eroamisen yhdistyksestä. Poikkeuksia on tulkittava suppeasti. Tällaisen poikkeuksen muodostaa yhdistyslain 13 §:ssä mainittu mahdollisuus määrätä yhdistyksen säännöissä, että jäsenen eroaminen tulee voimaan vasta määrätyn ajan kuluttua eroamisilmoituksen tekemisestä, mitä aikaa ei ole lupa määrätä yhtä vuotta pitemmäksi.
Yhdistyksen taloudelliset edut, joihin myös nyt esillä olevassa asiassa on viitattu, voidaan turvata sekä lykkäämällä sääntömääräyksellä eron voimaantuloa että asettamalla eronneelle jäsenelle velvollisuus jäsenmaksun suorittamiseen vielä eron jälkeiseltä ajalta. Eroavan jäsenen kannalta vaihtoehdot sen sijaan johtavat erilaisiin lopputuloksiin. Viimeksi mainitussa tapauksessa jäsenmaksuvelvollisuus tulee kattamaan myös sellaisen ajanjakson, jolta jäsenmaksulle ei enää tule vastiketta. Tällä seikalla on merkitystä varsinkin silloin, kun yhdistyksen tarkoituksena on jäsentensä taloudellisten etujen valvominen. Järjestely ei ole perustuslain mukainen.
Yhdistyslain 8 §:n mukaan säännöissä on mainittava yhdistyksen jäsenen velvollisuudesta suorittaa yhdistykselle jäsenmaksuja ja muita maksuja. Maksuvelvollisuutta ei voida sääntömääräyksin ulottaa entisiin jäseniin tai muihin yhdistyksen ulkopuolisiin. Tämä ei kuitenkaan estä perimästä eronneelta jäseneltä sääntöihin perustuvia maksuja, jotka kohdistuvat jäsenyysaikaan.
Esitetyillä perusteilla katson, ettei keskusliiton sääntöjen 7 §:n määräys jäsenmaksuvelvollisuudesta jäsenyyden lakkaamisen jälkeiseltä ajalta ole vastaajaa velvoittava. Hylkään kanteen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tornivuori, Kartano ja Viitanen. Esittelijä Jussi Sippola.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Wirilader, Tulokas (eri mieltä) ja Kivinen. Esittelijä Eero Takkunen.
---
[SV]
Omröstn.
Enligt en förenings stadgar hade en medlem rätt att omedelbart utträda ur föreningen, men var skyldig att erlägga medlemsavgiften för det kalenderhalvår som följde på utträdet. Denna stadgebestämmelse om betalningsskyldighet var inte lagstridig.
FöreningsL 13 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.