Silence on litigation costs does not equal acceptance; court must assess reasonableness sua sponte.

Riitajutussa pelkkää vaikenemista vastapuolen korvattavaksi vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrästä ei voitu pitää vaatimuksen myöntämisenä. Tuomioistuimen tuli näin ollen viran puolesta harkita, olivatko asiassa suoritetut toimenpiteet olleet aiheellisia ja oliko niistä vaadittu palkkio kohtuullinen.

OK 21 luku 8 § 1

OK 21 luku 14 § 1

OK 21 luku 15 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Tämän vuoksi A vaati, että B, jonka ansiotaso oli nouseva ja taloudellinen asema vakaa, velvoitetaan suorittamaan C:lle paitsi elatusapua 1.3.1994 lukien siihen saakka, kun C täytti 18 vuotta, myös koulutusavustusta 2 250 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen 1.8.1995 lukien 31.5.1997 saakka. Lisäksi A vaati, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 15 161,80 markalla 16 prosentin korkoineen.

Vastaus

B kiisti kanteen. Hän ja A olivat sopineet, että kumpikaan heistä ei suorita elatusapua toisen huoltoon jäävälle lapselle. Hän oli vastannut yksin D:n elatuksesta ja vastasi vieläkin osittain tämän koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista. C:n koulunkäynnin pitkittyminen johtui A:n halusta asua Saksassa. B:n taloudellinen tilanne ei ollut muuttunut olennaisesti paremmaksi sitten sopimuksen tekoajan. A oli itse suunnitellut C:n koulutuksen ja sen kalliin laadun. Vaikka A:n taloudellinen asema on tilapäisesti heikentynyt, ei ollut hyväksyttävää, että B joutuisi osaltaan kustantamaan C:n tarpeettoman kallista koulunkäyntiä Saksalaisessa koulussa. A:n perheen taloudellinen tilanne oli parempi kuin B:n perheen. Lisäksi C oli loma-aikoina ja viikonloppuisin ollut itsekin töissä.

Käräjäoikeuden tuomio 12.12.1994

A ja B olivat avioeron varalta tehdyssä sopimuksessa sopineet, että elatusapua lapsille ei suoriteta puolin eikä toisin. Sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön. Näin ollen mainittu sopimus oli mitätön siltä osin, kun siinä oli ollut tarkoitus luopua C:n oikeudesta saada vastaisuudessa elatusapua itselleen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.8.1995

A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut elatusavusta ja koulutusavustuksesta annettua ratkaisua.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus lausui, että B ei ollut käräjäoikeudessa lausunut A:n esittämästä oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta. Asiakirjoista ei ilmennyt, oliko B:ltä tiedusteltu, vastustiko hän vaatimusta. Valituksessaan hovioikeudelle B oli kuitenkin vaatinut oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä tai ainakin niiden alentamista sillä perusteella, että A oli käräjäoikeudessa voittanut elatusapua koskevan vaatimuksen, mutta hävinnyt koulutusavustusta koskevan vaatimuksen. Sitäpaitsi elatusapukysymyksen selvittäminen ei B:n mukaan ollut edellyttänyt A:lta enempää toimenpiteitä kuin B:ltä.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kartano lausui:

Pääasia

Käräjäoikeuden mainitsemien B:n elatuskykyä koskevien seikkojen perusteella alennan B:n C:lle maksettavaksi tuomitun elatusavun 1 200 markaksi kuukaudessa.

C oli syksystä 1994 lukien opiskellut Helsingin Saksalaisen koulun lukiossa tarkoituksenaan suorittaa ylioppilastutkinto keväällä 1997. Koulunkäynnistä johtuen hän ei lukukausien aikana kykene itse vastaamaan elatuksestaan ja koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista. Hän ei lukion käytyäänkään kykene lukiokoulutuksen avulla maksamaan siitä aiheutuneita kustannuksia. Sen vuoksi oli kohtuullista, että B osallistui C:n lukio-opiskelusta aiheutuviin kustannuksiin. B:n elatuskykyyn nähden ja toisaalta C:n ansiomahdollisuudet lukukausien ulkopuolella huomioon ottaen koulutusavustuksen kohtuullisena määränä oli pidettävä 800 markkaa kuukaudessa. Velvoitan B:n suorittamaan C:lle elatusavun lisäksi koulutusavustusta 800 markkaa kuukaudessa 6.7.1995 alkaen 31.5.1997 saakka, kuitenkin vain niin kauan kuin C kävi lukiota. Koulutusavustus oli suoritettava hovioikeuden tuomiota edeltävältä ajalta heti ja sen jälkeiseltä ajalta kuukausittain etukäteen.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Asian lopputulokseen nähden B ja A saivat pitää vahinkonaan oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa. Yhteisessä valituksessaan he vaativat, 18 vuotta 5.7.1995 täyttänyt C hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomion kumoamista koulutusavustuksen osalta ja kanteen hyväksymistä siten, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle koulutuksesta aiheutuvina kustannuksina 2 250 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen 1.8.1995 lukien 31.5.1997 saakka, ja A, että hänelle tuomittu oikeudenkäyntikulujen korvaus korotetaan käräjäoikeuden osalta 15 161,80 markaksi korkoineen 12.1.1995 lukien ja hovioikeuden osalta 14 836 markaksi korkoineen 30.9.1995 lukien. Lisäksi A ja C vaativat yhteisten oikeudenkäyntikulujensa korvaamista Korkeimmassa oikeudessa 7 100 markalla korkoineen ja C vastineen osalta lisäksi 8 479 markalla.

B antoi häneltä pyydetyn vastauksen. C antoi pyydetyn vastineen C:n vastaukseen ja B siihen vastaselityksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.3.1997

Perustelut

Koulutuskustannukset

B ja A, myöhemmin A, ovat 30.1.1985 allekirjoittaneet avioeron varalta sopimuksen. Sen lasten huoltoa koskevassa ehdossa on sovittu siitä, että puolisoiden tuolloin alaikäisistä lapsista D jää isän B:n ja C äidin A:n huoltoon ja kasvatettavaksi. Samassa yhteydessä on sovittu, että elatusapua lapsille ei suoriteta puolin eikä toisin. Elatusapua koskevan lausuman sijoittaminen sopimuksessa alaikäisten lasten huoltoa koskevaan sopimuskohtaan viittaa siihen, että silmällä on pidetty lapsille näiden alaikäisinä ollessa suoritettavaa elatusapua. Sopimukseen ei sisälly ehtoa lasten koulutuskustannuksista heidän tultuaan täysi-ikäisiksi. Näiden seikkojen perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei mainittu sopimus koske näitä kustannuksia.

Lapsen elatuksesta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan lainkohdan mukaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 90/1974 vp, s. 49) on todettu, että viimeksi mainittu peruste on otettu säännösehdotukseen sen vuoksi, että nuoren henkilön mahdollisuudet rahoittaa koulutuksensa ja opintonsa turvautumatta vanhempien taloudelliseen tukeen ovat viime vuosina olennaisesti lisääntyneet. Esityksessä on lausuttu, että useimmissa tapauksissa on pidettävä kohtuullisena, että nuori henkilö pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan rahoittamaan opintonsa itse, esimerkiksi yhteiskunnan varoista tuetun luottorahoituksen avulla.

Koulutuskustannukset, joihin C on vaatinut B:tä osallistumaan, ovat lukion kahden viimeisen luokan oppimäärän suorittamisesta lukuvuosina 1995 - 1996 ja 1996 - 1997 aiheutuvia kustannuksia. Koulutuskustannuksiin on varsinaisten opintomenojen lisäksi luettava myös koulutuksen aikaiset elinkustannukset, sikäli kun koulutuksesta johtuu, ettei niitä voida esimerkiksi työnteolla rahoittaa.

Koulutusavustuksen määrään ei voida suoraan soveltaa mainitun lain elatusapua koskevia säännöksiä, vaan vanhempien vastuu koulutuskustannuksista on toissijainen ja täydentävä. B:n ja A:n elatuskyvystä ja C:n saamasta opintorahasta ja ansiomahdollisuuksista esitetty selvitys huomioon ottaen koulutusavustuksen kohtuullisena määränä on pidettävä 800 markkaa kuukaudessa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus on sellainen, josta asianosaiset voivat sopia. Jos jutun hävinnyt osapuoli myöntää voittopuolen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, kulut on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 15 §:n mukaan tuomittava vaaditun suuruisina. Pelkkää vaikenemista oikeudenkäyntikulujen määrästä ei voida pitää niiden myöntämisenä.

Tuomioistuimen on asiaa istunnossa käsiteltäessä huolehdittava myös oikeudenkäyntikuluja koskevien vaatimusten osalta siitä, että asianosaiset esittävät vaatimustensa perusteet ja lausuvat siitä, mitä vastapuoli on esittänyt. Tuomioistuimen tulee tarvittaessa selventää vaatimuksia ja vastauksia kysymyksin. Jos vaatimusta ei ole myönnetty, tuomioistuimen on viran puolesta otettava kantaa vaatimuksen lainmukaisuuteen ja harkittava, onko vaatimuksen perusteena ollut toimenpide ollut aiheellinen ja onko siitä vaadittu palkkio kohtuullinen. Tarvittaessa avustajalta tai asiamieheltä on vaadittava erittely oikeudenkäyntikulujen määrästä.

B on kiistänyt A:n kanteen kokonaan. A on voittanut jutun. Hänen vaatimustensa hyväksymättä jäänyt osuus koskee vain sellaista seikkaa, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. A on käräjäoikeudessa vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 15 161,80 markalla korkoineen. B ei ole käräjäoikeudessa erikseen lausunut kuluvaatimuksesta eikä käräjäoikeus ole selvittänyt, myöntääkö vai kiistääkö B oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Kun vaatimusta ei ole käräjäoikeudessa myönnetty, hovioikeus on voinut kohtuullistaa tuomittua määrää. A on toimittanut valituksensa mukana Korkeimmalle oikeudelle oikeudenkäyntikululaskut käräjäoikeuden, hovioikeuden ja Korkeimman oikeuden osalta. B:llä on ollut tilaisuus vastauksessaan lausua niistä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B velvoitetaan suorittamaan C:lle koulutusavustusta 800 markkaa kuukaudessa 1.8.1995 lukien 31.5.1997 saakka, kuitenkin vain niin kauan kun C käy lukiota. Koulutusavustus on suoritettava Korkeimman oikeuden tuomiota edeltäneeltä ajalta heti ja sen jälkeiseltä ajalta kuukausittain etukäteen. A vapautetaan korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta yhteensä 13 100 markkaa, mistä määrästä 5 000 markalle on maksettava käräjäoikeuden tuomitsemaa viivästyskorkoa ja muulle osalle eli 8 100 markalle korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

B velvoitetaan korvaamaan A:n ja C:n yhteiset oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 5 000 markalla, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Tulokas: Koulutuskustannusten osalta esitän eriävänä mielipiteenä seuraavaa. A ja B ovat 30.1.1985 allekirjoittaneet sopimuksen avioeron varalta. Sopimuksen mukaan D jäi B:n huoltoon ja C A:n huoltoon eikä kumpikaan vanhempi suorittanut elatusapua toisen huoltoon uskotulle lapselle. Sopimus, jonka piiriin myös koulutuskustannusten on tulkittava kuuluvan, on koskenut vanhempien keskinäistä elatusvastuun jakoa. Se ei estä C:tä vaatimasta isäänsä osallistumaan tarpeellisiin koulutuskustannuksiin.

Näillä ja muutoin Korkeimman oikeuden enemmistön mainitsemilla perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pankakoski.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tornivuori, Kartano (eri mieltä) ja Viitanen. Esittelijä Matti Matikka.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Taipale (eri mieltä), Krook, Wirilander, Tulokas (eri mieltä) ja Vuori. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.

---

[SV]

I ett tvistemål kunde inte blotta tigandet om beloppet av de rättegångskostnader som motparten yrkade ersättning för anses innebära ett medgivande av yrkandet. Domstolen skulle därför på tjänstens vägnar pröva, om de i målet vidtagna åtgärderna varit befogade och om det yrkade arvodet var skäligt.

RB 21 kap 8 § 1

RB 21 kap 14 § 1

RB 21 kap 15 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.