Supreme Court allows employer to dismiss staff due to temporary reduction in work caused by financial savings needs.

Ks.

KKO:1996:88

KKO:1996:89

KHO:1994:A9

Kaupungin edellytykset tarjota työtä olivat kaupungin taloudellisesta tilasta aiheutuneiden säästötarpeiden johdosta tilapäisesti vähentyneet. Kaupungilla katsottiin olleen työsopimuslain 30 §:n 1 momentin toisen virkkeen nojalla oikeus lomauttaa palveluksessaan olleet perhepäivähoitajat ja päiväkodin työntekijät tuolla perusteella.

TSL 30 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Pietarsaaren käräjäoikeudessa

Kunta-alan ammattiliitto KTV ry kertoi Uudenkaarlepyyn kaupunkia vastaan ajamassaan kanteessa, että kaupunki oli 15.10.1992 päivätyn ilmoituksen perusteella lomauttanut 26 palveluksessaan ollutta perhepäivähoitajaa ja päiväkodin työntekijää 21. - 31.12.1992 väliseksi ajaksi. Lomautuksen perusteeksi oli ilmoitettu, että perhepäivähoidon kustannukset tulivat ylittämään melkein 100 000 markalla budjetoidut määrärahat, minkä vuoksi perhepäivähoito jouduttiin keskeyttämään lomautusajaksi.

Kaupungilla ei kuitenkaan ollut ollut työsopimuslain 30 §:n 1 momentin edellyttämiä perusteita lomauttamiselle, sillä sen talous ei ollut ollut niin heikossa kunnossa, että se välttämättä olisi edellyttänyt perhepäivähoidon palkkakustannusten säästämistä. Kaupungin talousarviota ei voitu tahallisesti tai tuottamuksellisesti laatia alijäämäiseksi eikä pelkän budjettivajauksen perusteella voitu päätellä, että lomautukseen olisi ollut taloudellisia syitä. Lasten päivähoidon tarpeen vähenemistä lomautusajaksi ei ollut selvitetty.

Sen vuoksi yhdistys, jolle lomautetut työntekijät olivat siirtäneet saatavansa, vaati vahvistettavaksi, että kaupunki oli toiminut työsopimuslain 30 §:n vastaisesti lomauttaessaan perhepäivähoitajat ja päiväkodin työntekijät, ja että kaupunki velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi lainvastaisen lomautuksen aiheuttamasta ansionmenetyksestä yhteensä 37 586,35 markkaa korkoineen.

Vastaus

Kaupunki kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Kaupungin taloudellinen tila vuonna 1992 oli edellyttänyt säästötoimenpiteiden toteuttamista kaikissa kaupungin hallintokunnissa. Perhepäivähoidossa oli viimeisenä keinona jouduttu lomauttamaan henkilöstöä. Lomautukset oli toteutettu siten, että ne mahdollisimman vähän häiritsivät päivähoitolain edellyttämien päivähoitopalvelujen järjestämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 9.3.1995

Kaupungin käsityksen mukaan lomautus oli toteutettavissa työsopimuslain 30 § 1 momentissa tarkoitetun tilapäisen työn vähyyden vuoksi. Työn vähyyden ei tarvinnut johtua työnantajasta riippumattomasta syystä vaan mistä tahansa perusteesta, joskin se yleensä käytännössä aiheutui taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä. Työsopimuslain 30 §:n mukaiselle tilapäiselle työn vähenemiselle ei voitu asettaa täsmälleen samoja edellytyksiä kuin työsopimuslain 37 a §:n mukaiselle pysyvälle työn vähyydelle, joka oli työsuhteen irtisanomisperuste.

Käräjäoikeus lausui, että työsopimuslain 30 §:n 1 momentin säännöstä oli tulkittava siten, että työnantajalla oli oikeus lomauttaa työntekijänsä, jos työ oli tilapäisesti vähentynyt eikä työnantaja voinut kohtuudella järjestää muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta. Lomautuksen edellytyksiin ei kuulunut työsopimuslain 37 a §:ssä edellytetty pysyvä työn vähentyminen taloudellis-tuotannollisista syistä. Lomautuksen oikeutukseen ei myöskään vaikuttanut se, oliko työn tilapäinen vähyys johtunut työnantajasta vai hänestä riippumattomista syistä. Kaupunki oli ilmoittanut lomautuksen syyksi, että työ oli vähentynyt tilapäisesti kaupungin säästötoimenpiteiden vuoksi. Tämä oli myös katsottava riittäväksi perusteeksi työsopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaiselle lomautukselle.

Asiassa esitetyt tilastotiedot osoittivat, että kaupungin maksuvalmiuskerroin vuonna 1992 oli Vaasan läänin keskilukuja jonkin verran parempi. Vuosikate vuorostaan oli jonkin verran heikompi kuin keskiluvut. Kaupungin vakavaraisuus oli samana aikana ollut selvästi heikompi ja pitkäaikaiset velat olivat olleet keskivertoa suuremmat. Kaupungin vuodelle 1992 tekemä talousarvio oli ollut palkkakustannuksiin nähden alijäämäinen. Asiakirjoista oli havaittavissa, että kaupunginhallitus oli jo 17.2.1992 tiedottanut hallintokunnilleen, että oli ryhdyttävä säästötoimenpiteisiin, jotka vastasivat 1,5 prosenttia käyttökustannuksista. Vuoden 1992 talousvertailusta ilmeni, että hallintokunnat olivat pystyneet toteuttamaan kaupunginhallituksen edellyttämät säästötoimenpiteet lukuunottamatta sosiaalisektoria. Tämän oli vahvistanut myös asianosaisen edustajana kuultu kaupunginjohtaja.

Edellä mainitut seikat osoittivat, että perhepäivähoitajien ja päiväkodissa työskentelevien työntekijöiden työ oli tilapäisesti vähentynyt kaupungin säästötarpeiden vuoksi. Lomautuksen aikana kaupunki ei ollut kohtuudella voinut järjestää muuta työtä tai sopivaa koulutusta. Osaksi se johtui lomautuksen lyhyestä ajasta, osaksi siitä, että kaupungin säästötoimenpiteet oli toteutettu muun muassa siten, ettei avoimina olleita työpaikkoja millään sektorilla ollut täytetty. Sen vuoksi ei ollut mahdollista sijoittaa perhepäivähoitajia muihinkaan tehtäviin.

Perhepäivähoitajien ja päiväkodissa työskentelevien työntekijöiden lomauttaminen oli kaikin puolin toteutettu työsopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaisesti.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 4.10.1995

Yhdistys valitti hovioikeuteen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomiossa lausutut perustelut. Valituksessa esitetyt seikat eivät muuttaneet käräjäoikeuden ratkaisuun johtanutta jutun oikeudellista arviointia. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhdistykselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhdistys vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

Kaupunki vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.2.1997

Perustelut

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden hyväksymät käräjäoikeuden tuomion mukaiset perustelut kaupungin taloudellisesta tilasta, jonka johdosta säästötoimenpiteet ovat olleet tarpeellisia.

Työsopimuslain 30 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan työntekijä voidaan lomauttaa, jos työnantaja voisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen. Momentin toisen virkkeen mukaan työntekijä voidaan lomauttaa enintään 90 päivän ajaksi, jos työ on tilapäisesti vähentynyt eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta.

Perhepäivähoitajat ja päiväkodin työntekijät on lomautettu kaupungin säästötoimenpiteistä aiheutuneen työn tilapäisen vähentymisen vuoksi. Asiassa on siten kysymys kaupungin oikeudesta lomauttaa työntekijät työsopimuslain 30 §:n 1 momentin toisen virkkeen perusteella.

Työsopimuslain 30 §:n 1 momentin rakenne ja sanamuoto huomioon ottaen säännöstä voidaan perustellusti tulkita siten, että sen toisessa virkkeessä lievennetään edellisessä virkkeessä säädettyjä, työsopimuksen päättämisperusteisiin sidottuja lomauttamisen edellytyksiä. Toisen virkkeen mukaan on sallittua lomauttaa tietyin edellytyksin jo työn vähentyessä tilapäisesti, vaikkei sen perusteella ole oikeutta irtisanoa työsopimusta.

Kaupungilla olisi 21. - 31.12.1992 välisenä aikana ollut edelleen tarjolla perhepäivähoitajille ja päiväkodin työntekijöille työtä, ellei se olisi huonosta taloudellisesta tilastaan aiheutuneiden säästötarpeiden johdosta keskeyttänyt tilapäisesti päivähoidon tarjoamista lomauttaen työntekijät. Lomauttaminen on tässä tapauksessa aiheutunut taloudellisista syistä johtuvasta työn tarjoamisen edellytysten tilapäisestä vähentymisestä. Asiassa on ratkaistava, voidaanko työsopimuslain 30 §:n 1 momentin ilmaisua työn tilapäisestä vähentymisestä tulkita siten, että se koskee myös työn tarjoamisen edellytysten tilapäistä vähentymistä.

Työsopimuslain 30 §:n 1 momentin sanontaa "työ on tilapäisesti vähentynyt" voidaan edellä mainituilla perusteilla tulkita siten, että se koskee myös työn tarjoamisen edellytysten tilapäistä vähentymistä. Kaupunki on siten säästötarpeista johtuneen työn tarjoamisen edellytysten tilapäisen vähentymisen perusteella voinut kerrotuin tavoin lomauttaa perhepäivähoitajat ja päiväkodin työntekijät.

Kaupunki ei kaikkiin hallintokuntiin kohdistunut säästötarve ja lomautusajan lyhyys huomioon ottaen ole voinut kohtuudella järjestää lomautetuille työntekijöille muuta työtä eikä työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta.

Näin ollen kaupunki ei ole perusteettomasti lomauttanut perhepäivähoitajia ja päiväkodin työntekijöitä eikä ole velvollinen suorittamaan yhdistykselle vaadittua vahingonkorvausta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut laamanni Johansson.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kivimäki, Lundström ja Pentti. Esittelijä Jorma Rudanko.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Suhonen, Ralos, Hidén ja Kitunen. Esittelijä Risto Jalanko.

---

[SV]

Se

KKO:1996:88

KKO:1996:89

KHO:1994:A9

En stads förutsättningar att erbjuda arbete hade tillfälligt minskat genom sparbehoven föranledda av stadens ekonomiska läge. Staden ansågs ha rätt med stöd av andra satsen i 30 § 1 momentet lagen om arbetsavtal att på denna grund permittera de av staden anställda familjedagvårdarna och arbetstagarna i daghemmet.

L om arbetsavtal 30 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.