Supreme Court allows partial appeal on interest start date but rejects VAT claim against employer for state lawyer fees.

Työnantaja oli velvollinen työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla suorittamaan vahingonkorvausta laittoman irtisanomisen johdosta työttömäksi jääneelle työntekijälle työttömyyden alkamista seuranneen 8,5 kuukauden ajalta eli ajalta 19.8.1993 - 5.5.1994. Työntekijän vahingonkorvaussaatavalle oli maksettava viivästyskorkoa 5.5.1994 lukien.

Vrt.

KKO:1997:196

Asian hävinneen osapuolen velvollisuus korvata valtiolle palkkio, joka oli valtion varoista maksettu asian voittaneen osapuolen avustajalle, käsitti myös arvonlisäveron osuuden.

Vrt.

KKO:1997:196

TSL 51 § 1 mom

KorkoL 9 §

MOL 21 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Hämeenlinnan käräjäoikeudessa

A kertoi Hämeen Sanomat Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt painajana yhtiön palveluksessa. Yhtiö oli 19.2.1993 taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 19.8.1993. Hän oli jäänyt työttömäksi. Yhtiöllä ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:ssä tarkoitettuja tai muitakaan syitä irtisanomiseen.

Tämän vuoksi A vaati yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi perusteettomasta irtisanomisesta 90 729 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomio 1.6.1994

Yhtiön vastustettua kannetta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että yhtiöllä ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaisia eikä muitakaan perusteita irtisanoa A:n työsopimusta. A:n kuukausiansiot olivat olleet 10 674 markkaa. Sen vuoksi käräjäoikeus velvoitti työsopimuslain 51 §:n nojalla yhtiön suorittamaan A:lle vahingonkorvausta lainvastaisesta irtisanomisesta 90 729 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 9.2.1994 lukien.

Käräjäoikeus, joka oli myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta valtiolle ja määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen asianajaja X:n, määräsi samalla maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla valtion varoista maksettavaksi X:lle korvaukseksi tarpeellisista kuluista 1 226 markkaa 90 penniä ja palkkioksi 11 000 markkaa eli yhteensä 12 226 markkaa 90 penniä, jotka yhtiön oli korvattava valtiolle.

Turun hovioikeuden tuomio 15.2.1996

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus, joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, määräsi valtion varoista maksettavaksi asianajaja X:lle palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa arvonlisäveroineen 1 464 markkaa. Hovioikeus velvoitti yhtiön korvaamaan palkkion valtiolle.

Esittelijä, viskaali Mikkola, esitti mietintönään muutoin hovioikeuden tuomion mukaista ratkaisua, mutta ehdotti, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan valtiolle asianajaja X:n palkkiosta vain arvonlisäverolla vähennetty määrä eli 1 200 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiölle myönnettiin valituslupa työsuhteen lainvastaisesta irtisanomisesta tuomitun vahingonkorvauksen ja A:n avustajalle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla valtion varoista hovioikeudessa maksetun palkkion valtiolle korvaamisen osalta.

Valituksessaan yhtiö vaati, että se vapautettaisiin velvollisuudesta suorittaa A:lle vahingonkorvausta, tai että A:lle työsuhteen lainvastaisen irtisanomisen johdosta suoritettavasta vahingonkorvauksesta vähennetään A:n työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat. Yhtiö katsoi lisäksi voivansa olla velvollinen korvaamaan valtiolle A:n avustajalle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla valtion varoista hovioikeudessa maksetusta palkkiosta vain arvonlisäverolla vähennetyn määrän.

A antoi pyydetyn vastauksen siltä osalta kuin yhtiölle oli myönnetty valituslupa ja ilmoitti, että vahingonkorvauksesta saadaan vähentää 9/10 osaa hänen työttömyyskassasta saamistaan työttömyyspäivärahoista.

Korkein oikeus varasi yhtiölle ja A:lle tilaisuuden lausua käsityksensä siitä, mistä lukien työntekijälle työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta suoritettavalle vahingonkorvaukselle oli tuomittava maksettavaksi viivästyskorkoa. Yhtiö ja A antoivat pyydetyt lausunnot.

Korkein oikeus varasi viralliselle syyttäjälle tilaisuuden antaa vastaus yhtiön muutoksenhakemukseen siltä osin kuin siinä oli katsottu, että yhtiö voi olla velvollinen korvaamaan valtiolle A:n avustajalle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla valtion varoista hovioikeudessa maksetusta palkkiosta vain arvonlisäverolla vähennetyn määrän. Virallinen syyttäjä ei antanut pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.12.1997

Perustelut

Arvioitaessa A:lle perusteettomasta irtisanomisesta johtuneesta työansion menetyksestä aiheutunutta vahinkoa on, kuten ratkaisussa KKO 1995:215 on katsottu, otettava huomioon hänen työttömyyskassasta saamansa työttömyyspäivärahat siltä osalta kuin niiden ei voida katsoa perustuvan hänen omiin maksusuorituksiinsa. Korkein oikeus arvioi korvausta vähentäväksi osuudeksi noin 9/10 osaa.

Ajalta 19.8.1993 - 5.5.1994, jonka hovioikeuden palkan menetyksestä määräämä 90 729 markan vahingonkorvaus kattaa, A on saanut täällä esitetyn selvityksen mukaan työttömyyspäivärahaa yhteensä 49 356 markkaa. Kun päivärahoista otetaan huomioon edellä mainittu osa, A:n vahingon määrä on 46 309 markkaa.

A on vaatinut vahingonkorvaukselle viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä. Viivästyskorkoa ei kuitenkaan voida tuomita maksettavaksi saatavalle, joka ei vielä ole syntynyt. Korkolain 9 §:n mukaan viivästyskorko voidaan tuomita velanmaksua koskevan haasteen tiedoksiannosta lukien vain, jos velka on tuolloin jo ollut olemassa. Kun A:lle laittomasta irtisanomisesta aiheutunut vahinko on ollut todettavissa vasta 5.5.1994, jolloin edellä mainittu ansionmenetys on kertynyt, A:n 46 309 markan vahingonkorvaussaatavalle on maksettava viivästyskorkoa vasta sanotusta päivästä lukien.

Korkolain 4 §:ää on muutettu 3.3.1995 annetulla lailla (284/95), joka on tullut voimaan 1.5.1995. Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan lain voimaan tullessa viivästyneenä olleeseen maksuun sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säädöksiä. Näin ollen edellä mainitulle vahingonkorvaukselle on maksettava viivästyskorkoa 16 prosenttia 5.5.1994 lukien.

Yhtiön muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi, joten yhtiö saa pitää muutoksenhakukulunsa vahinkonaan.

Maksuton oikeudenkäynti

Hovioikeus on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrännyt valtion varoista maksettavaksi A:n avustajalle palkkiona arvonlisäveroineen 1 464 markkaa, jotka yhtiö on velvoitettu korvaaman valtiolle. Yhtiön korvausvelvollisuus on perustunut maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan hävinnyt osapuoli on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista mainitun lain nojalla maksettavaksi määrätyt kustannukset.

Valtion on tuomioistuimen määräyksen perusteella maksettava avustajalle palkkio kokonaisuudessaan eli myös arvonlisäveroa vastaava osuus, jonka avustaja myöhemmin eri verotusmenettelyssä tilittää valtiolle. Kun tuo osuus jo on maksettu avustajalle valtion varoista, jäisi arvonlisäveroa vastaava määrä näissä tapauksissa valtiolta saamatta, jollei hävinnyttä osapuolta velvoiteta korvaamaan sitä valtiolle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että yhtiön A:lle suoritettava vahingonkorvaus alennetaan 46 309 markkaan 16 prosentin korkoineen 5.5.1994 lukien. Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista asianajaja X:lle palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa arvonlisäveroineen 2 400 markkaa, mikä jää valtion vahingoksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ilmavirta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kajanen, Åkerberg ja Perho. Esittelijä Kaarlo Mikkola (mietintö).

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Suhonen, Möller ja Palaja. Esittelijä Risto Jalanko.

---

[SV]

En arbetsgivare var skyldig att enligt 51 § 1 mom. lagen om arbetsavtal utge skadestånd åt en arbetstagare, som på grund av olaga uppsägning blivit arbetslös, för en tid om 8,5 månader från det arbetslösheten började d.v.s för tiden 19.8.1993 - 5.5.1994. Skyldighet att erlägga dröjsmålsränta på skadeståndsbeloppet förelåg från och med 5.5.1994.

Jfr

KKO:1997:196

Tappande parts skyldighet att till staten utge ersättning för arvode som av statens medel betalats åt biträdet för den part som vunnit målet omfattade även mervärdesskatten.

L om arbetsavtal 51 § 1 mom

RänteL 9 §

L om fri rättegång 21 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.